Kahden kauppa on tuottajan tuho, Maaseudun Tulevaisuus
17.5.2013
Suomen päivittäistavarakaupan rakenne on keskittynyt niin pahasti, että EU ja OECD ovat molemmat suosittaneet aktiivisia toimia kilpailun parantamiseksi. Markkinoille pääsy estyy usein varsinkin kaavoituksesta ja maankäytöstä johtuvista syistä.
Niinpä työ- ja elinkeinoministeriö ryhtyi viimein toimiin. Kilpailulain 2. lukuun valmisteltiin lisäys, 7 a -pykälä. Se on paljon vartijana, ja näin siinä nyt lukee:
”Elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän, jonka markkinaosuus päivittäistavarakaupan vähittäismyynnissä Suomessa on vähintään 30 prosenttia, on katsottava olevan määräävässä markkina-asemassa Suomen päivittäistavarakaupan markkinoilla.”
Uusi lisäpykälä syleilee vaikutuspiiriinsä sekä 45 prosentin markkinaosuuden omaavan S-ryhmän että 35 prosentin osuuden K-ryhmän. Mutta mitä hallituksen esitys keskusliikkeiltä oikein edellyttää?
Määräävässä markkina-asemassa olevien ryhmittymien ”olisi itse tarkasteltava nykyisin noudattamiaan kauppatapoja ja tehtävä niihin mahdollisesti muutoksia.”
Keskusliikkeiden on itse tarkasteltava noudattamiaan kauppatapoja? Ja tehtävä niihin mahdollisesti muutoksia? Jokainen voi itse miettiä, kuinka paljon tilanne kuluttajan tai tuottajan näkökulmasta uudella lailla muuttuu.
Hallituksen esityksestä kilpailulain lisäykseksi on käyty melkoista köydenvetoa eri etupiirien välillä. EK:n ja Keskuskauppakamarin kannanotot lakiesitykseen olivat aivan ymmärrettäviä; Yhtä toimialaa ei saa sorsia muita enemmän, sääntelyä ei pitäisi lisätä, eikä vaikutusarviointia ole tehty kunnolla. Kaikki sinänsä aiheellisia huomautuksia, mutta villakoiran ydin on muualla. Se on kilpailun toimimattomuudessa.
Minulle tämä on lopulta aika yksinkertainen asia. Minäkin vastustaisin sääntelyä, jos päivittäistavarakauppamme pyörisi ns. ”toimivilla markkinoilla”. Kannatan ideologisesti mahdollisimman puhdasta kilpailua, joka hyödyttäisi myös tuottajia ja kuluttajia, mutta Suomessa se ei toteudu. Meidän on pakko tyytyä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, markkinoiden sääntelyyn.
Me suomalaiset kuluttajat joudumme kurvaamaan päivittäin ruokaostoksille markettiin, jonka koon ja sijainnin ovat päättäneet aivan muut tahot kuin me kuluttajat. Tai sinä, hyvä tuottaja. Me kurvaamme markettiin, jonka seinänaapurista saamme helposti ostettua valtion monopoliviinat viikonlopuksi ja tankin täyteen bensaa.
Olen sitä mieltä, että lakimuutoksen esitys ei mene tarpeeksi pitkälle. Suomeen pitäisi saada läpinäkyvä hinnoittelu ja kauppa-asiamies valvomaan kaupan toimintatapoja. Toimintatavoista pitäisi voida tehdä tutkintapyyntö nimettömästi. Nyt yksikään toimittaja ei uskalla valittaa ostoehdoista, koska pelkää koko asiakassuhteen katkeamista.
EU:n pian lopullisesti päätettävässä uudessa maatalouspolitiikassa tuottajaorganisaatioiden ja yhteenliittymien asemaa pyritään vahvistamaan, jotta ne saisivat kohtuullisemman neuvotteluaseman elintarvikeketjussa. Voi olla, ettei Suomen tilanne tokene ilman muutakin EU:n vetoapua.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 17.5.2013.
