Ajankohtaista

Jumalan käsi politiikassa, Uusi Suomi

27.2.2013

Jos et pidä politiikasta, joka asettaa epämääräiset ympäristötavoitteet suomalaisten työpaikkojen ja hyvinvoinnin edelle, älä lue tätä tekstiä. Tai jos kuitenkin luet, ota rauhallisesti. Älä kuitenkaan unohda rikkidirektiiviä, sillä nyt vaarana on samantyyppinen pommi suomalaiselle teollisuudelle. Jos kohta tällä kertaa pommi kuitenkin laukeaisi samalla tavalla kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Yritä ajatella positiivisesti. Sillä sitä tässä touhussa tarvitaan.

Väännän taustan rautalangasta.

EU on asettanut itse itselleen tiukat tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä vuosi vuodelta. Tavoitteiden saavuttamisen uskotaan vaikuttavan ratkaisevasti ilmaston lämpenemisen hidastamiseen. Uskotaan siis, että ihmiset ovat toimillaan aiheuttaneet ilmaston lämpenemistä – ja että ihmiset pystyvät vastaavasti myös kääntämään tuon kehityksen. Suomi oli mukana päättämässä näistä tavoitteista.

Tavoitteiden saavuttamiseksi luotiin päästökauppajärjestelmä. Jos päästät ilmaan hiilidioksidia, maksat siitä hinnan per tonni. Koko systeemin idea on se, että ne maksavat, jotka saastuttavat. Ja mitä enemmän sinulla on tarve pukata ilmaan hiilidioksidia, sitä enemmän maksat. Ja jos päästökiintiösi ei riitä (eli sinulla on niin paljon tuotantoa), voit ostaa lisää päästöoikeuksia. Ja mitä enemmän tuotat ja tarvitset päästöoikeuksia, sitä suurempi kannustin sinulla on investoida uuteen, vähäpäästöisempään teknologiaan – jotta sinulla ei menisi niin paljon rahaa päästöoikeuksiin.

Idea on aivan ymmärrettävä, eikä sen oikeudenmukaisuutta sinänsä ole kiistäminen. Mutta nyt alkaa tarinan se vaihe, jossa kehotan ottamaan rauhoittavat esiin.

Kun talous alkoi yskiä globaalin finanssikriisin ja sitä seuranneen taantuman myötä, väheni kysyntä. Ja kun kysyntä väheni, väheni myös tarjonta. Tehdasta ei kannata pyörittää täysillä, jos tavara ei mene kaupaksi. Kun tehdasta ei enää pyöritetty täysillä, ei tehdas tarvinnut myöskään yhtä paljon päästöoikeuksia -koska päästöjäkään ei syntynyt entiseen tahtiin. Ja kun päästöoikeuksia ei enää tarvittu niin paljon, niidenkin kysyntä väheni.

Kansantaloustieteen peruskurssilla opiskelin professori Pekka Sutelan kirjoittamasta kirjasta, että kun kysyntä laskee, myös hinta laskee. Tämä on muuten niitä kansantaloustieteen perustavaa laatua olevia raudanlujia havaintoja, jotka kestävät kesät talvet. Ja näin kävi myös päästöoikeuksien hinnalle. Se laski.

Mutta mitä teki Euroopan unionin komissio, kun markkinoilla toteutui tämä päivänselvä maksiimi?

Pyydän anteeksi kaikilta teiltä, jotka ette siedä jalkapallovertauksia. Mutta tätä en voi vastustaa: EU:n komission ympäristöpolitiikan pääosastolla lienee parantumattomia Maradona-faneja, jotka uskovat ns. Jumalan käden olemassaoloon. (Aikoinaan Argentiinan jalkapallotähti Diego Maradona selitti vastoin sääntöjä kädellään tekemän maalin ”Jumalan kädellä”).

Itse uskon mieluummin taloustieteen klassikon, Adam Smithin luomaan käsitteeseen näkymättömästä kädestä. Se on nimittäin juuri se tekijä, joka laski kysynnän hiipuessa päästöoikeuksien hintaa.

Mutta komissio uskoi Jumalan käteen ja kirjoitti mahtikäskyn: koska päästöoikeuksien hinta on laskenut sen mielestä liian alhaiseksi, se haluaa tehdä kädellään maalin ja vetää yhtäkkiä päästömarkkinoilta oikeuksia pois. Mitä vähemmän oikeuksia, sitä enemmän niistä ollaan valmiita maksamaan.

Komissio siis ymmärtää kysynnän ja tarjonnan lain. Komissio kuitenkin uskoo myös, että se voi säädellä sitä mielensä mukaan. Euroopan talous on syvenevässä taantumassa, ja komissio tuo parlamenttiin esityksen, joka nostaa suoraan energian hintaa.

Tälle komission tahdolle Euroopan parlamentin teollisuusvaliokunta sanoi tammikuun lopussa ”kiitos ei”. Mutta tarpeeksi monta fanaatikkoa, näitä ”Jumalan käteen” uskovia riveissään pitävä ympäristövaliokunta sanoi 19. helmikuuta ”kyllä kiitos”. Siitä huolimatta, että rohkeaa ja tinkimätöntä työtä suomalaisten ja kaikkien eurooppalaisten työpaikkojen puolesta tekevä kollegani Eija-Riitta Korhola oli tässä kysymyksessä EPP-ryhmämme neuvottelija. Myös Korhola uskoo mieluummin näkymättömään käteen kuin ”Jumalan käteen”.

Ympäristövaliokunta on jälleen kerran päävaliokunta lainsäädännössä, joka asettaa epämääräiset ympäristötavoitteet työpaikkojen ja hyvinvoinnin edelle. Uskallan puhua epämääräisistä ympäristötavoitteista,  koska komission ehdotus ei nostaisi päästöoikeuden hintaa lähellekään sitä tasoa, joka pakottaisi luopumaan pahimmasta peikosta, kivihiilestä. Kyse onkin jälleen kerran ns. vihreän politiikan kasvojen pelastamisesta. Tämä on sääli, koska vihreäkin politiikka voisi mielellään olla järkevää.

Hyvä uutinen on tässä: Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan sosialistinen puheenjohtaja Matthias Groote ei uskaltanut tällä viikolla ehdottaa, että parlamentti neuvottelisi lainsäädännöstä neuvoston ja komission kanssa suoraan valiokunnan kannan mukaisesti.

Tämä tarkoittaa sitä, että parlamentin kannasta päätetään täysistunnossa ja näin demokratia voi vielä toteutua. Mutta siihen tarvitaan sinua, hyvä kansalainen. Lähetä sähköposti mepillesi, ja saman tien vaikka kaikille mepeille. Me äänestämme tästä asiasta mahdollisesti jo maaliskuun täysistunnossa, viimeistään huhtikuussa. Haluatko sinä, että ”Jumalan käsi” nostaa energian hintaa tässä taloussuhdanteessa?

Minä en halua. Siksi äänestän komission esitystä vastaan.

P.S. Olisi hauska tietää, kumpaan talouskomissaari ja jalkapallomies Olli Rehn tässä kysymyksessä uskoo? Maradonan ”Jumalan käteen”, vai Smithin ”Näkymättömään käteen”? Ainakin hän oli kansantaloustieteen peruskurssilla paikalla. Uskoisin, että jälkimmäiseen.

Julkaistu Uudessa Suomessa 27.2.2013.