Ajankohtaista

Joulukuun uutiskirje 2021

21.12.2021

 

Vuosi 2021 on kääntynyt kohti loppuaan, ja lainsäädäntötyö on tämän vuoden osalta saatu parlamentissa päätökseen. Vuodenvaihteen kynnyksellä on sopiva hetki pysähtyä pohtimaan kulunutta vuotta, nykyhetkeä ja tulevaa. Missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa? Näitä kysymyksiä pohdin tässä uutiskirjeessä niin turvallisuuspolitiikan, oikeusvaltiokehityksen kuin ympäristökysymysten näkökulmasta.

 


 

Tässä uutiskirjeessä:

Euroopan kiristyvä turvallisuustilanne – Ukraina, Venäjä, Nato ja F35

Vuoden 2021 tärpit: oikeusvaltioperiaate ja metsäpolitiikka

 


 

Euroopan kiristyvä turvallisuustilanne – Ukraina, Venäjä, Nato ja F35

Turvallisuuspoliittinen tilanne kiristyy Euroopassa. Tilanne erityisesti Ukrainan rajalla aiheuttaa monenlaisia spekulaatioita siitä, mitä mahdollisesti on luvassa. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne Euroopassa on kireämpi kuin aikoihin – vaikka toki Venäjän aggressiivista vaikuttamista läntisten demokratioiden toimintaan on ollut nähtävissä enenevissä määrin jo lähes koko viimeisen vuosikymmenen ajan. Itänaapurin työkalupakki on laaja, ja se pelaa häikäilemätöntä peliä pyrkiessään kasvattamaan omaa vaikutusvaltaansa. Nyt tuon työkalupakin valikoimasta näytetään käyttävän enenevissä määrin kovaa voimaa.

Erilaiset etupiirijaot, satelliittivaltiot ja Venäjän pyrkimys hallita naapureitaan ovat olleet historian varrella maan perinteinen tapa hallita ja vaikuttaa. Tieto tästä ei ainakaan lisää positiivisia näkymiä sen suhteen, mitkä Venäjän aikeet esimerkiksi Ukrainan suhteen mahtavat olla. Toisaalta Venäjälläkin kyllä tiedetään, että aseellinen yhteenotto olisi heidän taloudellisen, mutta myös poliittisen aseman kannalta riskialtista peliä.

Putin joka tapauksessa testaa länttä, ja pyrkii horjuttamaan sen yhtenäisyyttä. Viimeisimpinä ja kovenevina keinoina ovat olleet hybridivaikuttaminen siirtolaisten avulla ja tämän selkeän, sotilaallisen uhan luominen Ukrainan rajalle. Aseellisen konfliktin uhka Euroopan ulkorajalla on todellinen. Se tarkoittaisi samalla aseellista konfliktia Naton ja Venäjän välillä.

Venäjän kanssa pitkän rajan omaavana ja sotilasliittoon kuulumattomana maana meidän ei Suomessa pitäisi sulkea silmiämme ja korviamme tältä kehitykseltä. On päivänselvää, että se vaikuttaa meihinkin tavalla tai toisella. Lisäksi myös Itämeren jännittyvästä turvallisuustilanteesta on puhuttu jo vuosia. Vaikka Suomi on viimeiset vuosikymmenet ollut kuin rauhan satama ja yksi turvallisuuden mallimaista, ei voida vain olettaa, että kaikki saavutettu hyvä tulee säilymään tulevaisuudessa. Vakauden ja turvallisuuden eteen täytyy tehdä jatkuvasti töitä, myös omien rajojen ulkopuolella.

Nykyisessäkin tilanteessa Suomen tulee olla aktiivisena toimijana pitämässä dialogia yllä eri tahojen kesken. Presidentti Niinistö onkin tässä oikealla tavalla käyttänyt suhteitaan hyväksi ja käynyt suoria keskusteluja niin presidentti Bidenin kuin Putininkin kanssa. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, ja Suomen diplomaattiset suhteet ja tärkeä rooli keskusteluyhteyden ylläpitäjänä noteerataan kansainvälisestikin.

Euroopan yhtenäisyys on myöskin tässä tilanteessa kaiken A ja O. Jos hajaannumme sisäisesti ja vedämme köyttä eri suuntiin, hyödyt satavat suoraan Venäjän laariin. Tässä tapauksessa Venäjän erinäiset vaikuttamisoperaatiot voitaisiin todeta onnistuneiksi, ja railot läntisessä yhteistyössä olisivat oivallista tarttumapintaa repiä rikki koko jäljellä oleva yhtenäisyys. Tämän vuoksi Euroopan ei pitäisi antaa periksi senttiäkään, eikä antaa tilaa minkäänlaisille Euroopan turvallisuutta ja yhtenäisyyttä uhkaaville toimille.

Suomessa otettiin yksi askel eteenpäin omassa turvallisuusstrategiassamme, kun uusiksi hävittäjiksi valittiin amerikkalaiset Lockheed Martinin F35 -koneet. Päätös on tehty Nato-yhteensopivuutta ajatellen, ja askel on otettu siihen suuntaan, että turvallisuusyhteistyö tiivistyy läntisen maailman kanssa entisestään. Itse vastaanotin uutisen tästä päätöksestä tyytyväisenä. Hankinta on tarpeellinen, sillä kuten nähdään, turvallisuustilanteet ovat jatkuvassa muutoksessa. Nykyaikainen ilmapuolustus on uskottavan maanpuolustuksen selkäranka.

 

 

Vuoden 2021 tärpit: oikeusvaltioperiaate ja metsäpolitiikka

Yhteen vuoteen mahtuu paljon, ja kaiken kattavaa yhteenvetoa koko vuoden tapahtumista olisi mahdotonta sisällyttää yhteen uutiskirjeeseen. Päätettävien asioiden ja erilaisten keskustelunaiheiden kirjo Euroopan tason politiikassa on välillä päätä huimaava.

Vaihtelevien aiheiden keskeltä itselleni erottuu kuluneen vuoden ajalta selkeästi muutama ydinaihe, joiden kanssa on eniten tehty töitä: oikeusvaltioperiaate, metsät sekä taksonomia.

Myös turvallisuus- ja talouskysymykset ovat olleet pinnalla, eivät vähimmässä määrin koronapandemian takia.  Turvallisuus ja toimiva talous luovatkin pohjan kaikelle muulle. Jos niiden perustukset järkkyvät, on siinä vaiheessa toisarvoista miettiä jonkin muun politiikan sektorin sääntelyn yksityiskohtia. Välillä tästä tosiasiasta pitää EU-pöydissä muistutella.

Oikeusvaltioperiaate

Neuvottelut oikeusvaltioasetuksesta saatiin päätökseen vuosi sitten, ja asetus astui voimaan tämän vuoden alussa. Oikeusvaltiomekanismilla voidaan lopettaa EU:n budjetista tuleva rahoitus maille, jotka eivät nouda oikeusvaltioperiaatetta. Asetus määrittelee sen, miten unioni voi puuttua jäsenmaan toimintaan ja tarvittaessa jäädyttää yhteisten varojen maksamisen jäsenmaalle, mikäli se ei korjaa toimintaansa unionin perussopimusten mukaiseksi. Lainsäädännöllä pyritään turvaamaan omalta osaltaan EU-kansalaisten perusoikeuksien toteutuminen.

Vaikka itse lainsäädäntö saatiin luotua, on asetuksen toimenpanon eteen saanut tehdä hartiavoimin töitä tämänkin vuoden aikana. Puola ja Unkari, jotka ovat olleen oikeusvaltio-ongelmistaan eniten esillä, laittoivat kapuloita rattaisiin asetuksen käyttöönoton suhteen. Maat veivät mekanismin EU-oikeuden eteen, ja tuomioistuimen lopullinen päätös asiasta odotetaan tulevan ensi vuoden alussa. Oikeusprosessi ja myös erinäiset poliittiset syyt ovat hidastaneet mekanismin käyttöönottoa. Myöskään komissiolla ei ole ollut riittävästi selkärankaa aloittaa toimia niskuroivia jäsenmaita kohtaan.

Aivan hetki sitten julkisasiamies antoi lausuntonsa aiheesta, ja näytti erittäin selkeää vihreää valoa sille, että mekanismi on kaikkien EU-perussopimusten mukainen. Tämä lausunto lähes aina ennakoi myös tuomioistuimen kantaa. Näyttää siis siltä, että enää komissiolla ei voi olla mitään perusteita sille, miksi se ei ottaisi mekanismia käyttöön.

Puola aloitti tietysti heti julkisasiamiehen päätöksen jälkeen oman uhittelunsa todeten, että mikäli mekanismia sitä vastaan käytetään, se lopettaa EU-jäsenmaksujen maksamisen ja asettuu poikkiteloin kaikissa jäsenmaiden yksimielisyyttä vaativissa päätöksissä. Panokset ovat siis kovat. Voisi perustellusti sanoa, että unionin perusarvoja haastetaan niin sisältä kuin ulkoa. Erityisen suuriksi haasteiksi nämä sisäiset ristivedot tulevat nimenomaan tällaisissa tilanteissa, kun EU:ta pyritään horjuttamaan myös ulkopuolelta.

Metsäpolitiikka

Metsäpolitiikan osalta unionissa on tapahtunut tänä vuonna enemmän kuin milloinkaan aiemmin. Siitäkin huolimatta, ettei metsäpolitiikka kuulu unionin toimivaltaan. Komissio on esitellyt metsiin liittyvää sääntelyä metsästrategian, kestävän rahoituksen lainsäädännön ja viimeisimpänä metsäkatoon liittyvän lainsäädännön muodossa. Välillisesti metsätalouteen ja puun hyödyntämiseen liittyvät myös monet muut suureen ilmastopakettiin sisältyvät esitykset, kuten vaikkapa maankäyttöön tai uusiutuvaan energiaan liittyvät aloitteet.

Parlamentti otti metsästrategian osalta etupainotteisesti kantaa ja pyrki jo edellisen vuoden puolella vaikuttamaan komission tulevaan esitykseen. Olin pääneuvottelijana tässä parlamentin kannanotossa. Teimme aktiivista vaikuttamistyötä komission suuntaan aivan viime metreille asti, ja loppujen lopuksi komission esitys metsästrategiasta heinäkuussa 2021 olikin monelta osin parempi kuin minkälainen se eri vuotojen perusteella oli alun perin ollut. Aktiivinen vaikuttamistyö tuotti siis tulosta.

Kestävän rahoituksen eli niin sanotun taksonomian osalta lopputulokseen ei puolestaan voi olla tyytyväinen. Komissio onnistui saamaan läpi niin parlamentissa kuin neuvostossakin tiukat ilmastokriteerit sille, minkälainen taloudellinen toiminta voi jatkossa saada kestäväksi rahoitukseksi luokiteltuja investointeja. Sääntely kohtelee metsäsektoria epäoikeudenmukaisesti, ja tulee pahimmassa tapauksessa hankaloittamaan selvästi metsäinvestointeja. Kovasta vaikuttamistyöstä huolimatta riittävän suurta enemmistöä eurooppalaisista kollegoista oli lopulta mahdotonta saada ymmärtämään pohjoisen metsän erityispiirteitä.

Investointien saaminen metsäsektorille ja metsätalouteen olisi äärimmäisen olennaista, koska metsät tulevat olemaan monessa mielessä olennainen osa koko kestävyyskriisin ratkaisua. Hiilinieluina ja -varastoina, mutta myös fossiilisia polttoaineita korvaavina raaka-aineen lähteinä. Tämä näkökulma tuppaa välillä myös unohtumaan komission esityksistä. Biotalouden ja myös bioenergian käytön rooli pitää ehdottomasti tunnustaa tulevassa sääntelyssä.

Vielä vuoden viimeisimpänä metsiä koskevana esityksenä komissio teki aloitteen globaalin metsäkadon torjuntaan liittyen. Asetuksen on määrä torjua metsäkatoa erityisesti Etelä-Amerikassa ja muualla, missä suuria määriä sademetsiä hakataan erilaisen viljelyn ja tuotannon tarpeisiin. Tätä onkin tärkeää pyrkiä torjumaan. Vaarana kuitenkin on, että myös tavallinen metsätaloustoiminta esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissakin ulotettaisiin metsäkadon kriteerien piiriin. Sain EPP-ryhmän puolesta neuvotteluvastuun tästä lainsäädännöstä, joten ensi vuonnakin työ metsäaiheiden parissa jatkuu tiiviinä.

Kaiken kaikkiaan on todettava, että kaikkialle ulottuva ilmastopolitiikka tuntuu olevan tällä hetkellä koko EU:n toiminnan ytimessä. En missään tapauksessa halua kiistää sitä, etteikö ilmastonmuutokseen varautuminen ja sen hillitsemiseen pyrkiminen olisi tärkeää. Se, mitä parlamentin käytävillä pyrin pitämään esillä, on, ettei ilmastotoimien tärkeyden varjolla kuitenkaan voida jättää sivurooliin kaikkea muuta politiikan tekemistä, ja palata muiden asioiden äärelle sitten kuin ilmasto-ongelma olisi jotenkin mystisesti ”ratkaistu”. Ylipäätään tämän aiheen kanssa tuntuu menevän välillä puurot ja vellit sekaisin, ja unohtuvan se kokoluokka, missä Euroopassa toimitaan.

Välillä olisi tärkeää tarkastella sitäkin, millä kärjillä muut isot maanosat kehitystään tällä hetkellä tekevät. Ne pyrkivät muun muassa kasvattamaan globaalia vaikutusvaltaansa. Mitä tekee Eurooppa? Välillä tuntuu, että se pienenee, vanhenee ja käpertyy oman sääntelynsä ympärille. Ehkä se tulee olemaan ensimmäinen hiilineutraali maanosa, mutta nähtäväksi jää, millä hinnalla.

Tulevaisuuden pitäisikin olla paitsi ympäristön kannalta kestävä, myös sosiaalisen ja taloudellisen tarkastelun kannalta kestävää katseltavaa. Jos jokin muu yhteiskunnan osa-alue pettää alta tässä päätähuimaavassa muutoksen vauhdissa, ei kunnianhimoisia ilmastotavoitteitakaan saavuteta.

 


Mediapoimintoja

Oikeusvaltioteemasta:
– ”Huono uutinen Puolalle ja Unkarille” Verkkouutiset 2.12.
– ”Meppi lataa täyslaidallisen komissiolle: Kuka käski viivyttää tärkeää asiaa?” Verkkouutiset 9.12.

Itsenäisyyspäivän blogi Euroopan turvallisuustilanteesta

Sarvamaata muistettiin Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkillä: Maaseudun tulevaisuus 2.12.

Keskustelua Euroopan tulevaisuudesta: The Europolitist -podcast 2.12.


 

Kova työ parlamentissa jatkuu tulevanakin vuonna fiksumman sääntelyn ja oikeissa asioissa vahvemman EU:n puolesta. Pidetään lippu korkealla!

Erinomaisen hyvää ja rauhallista joulunaikaa ja tulevaa vuotta toivottaen,

Petri