Jos lusikalla antaa, ei voi kauhalla vaatia, Maaseudun Tulevaisuus
24.1.2020
Rakkaalla lapsella on monta nimeä: EU:n budjetti vuosille 2021–2027, monivuotinen rahoituskehys, MFF. Kyseessä on kokonaisuus, joka määrittää Euroopan unionin budjettipainotukset vuosille 2021–2027 ja joka vaikuttaa tavalla tai toisella jokaisen EU-kansalaisen elämään.
Miksi se sitten on niin tärkeä, vaikka kokonaisuus on jopa vaikeasti hahmotettava ja melko abstrakti? Koska EU:n budjetissa on myös kyse arvoista, joiden pohjalta Eurooppaa tänä päivänä rakennetaan.
Myös Suomi pyrki EU-puheenjohtajuuskautensa aikana saamaan tolkullisen ehdotuksen aikaan.
Suomen syksyn ajan luotsaama neuvosto piti valitettavasti yllä tukileikkuria, vaikka se ehdottikin 10 miljardin euron lievennystä komission maatalouskantaan.
Tämä olisi kuitenkin edelleen 50 miljardia euroa vähemmän kuin edellisellä budjettikaudella. Budjettileikkausten käytännön vaikutuksista maatalouteen tullaan vielä vääntämään antaumuksella tämän vuoden aikana.
Samaan aikaan paineet viljelijöitä kohtaan kasvavat. Vaakakupit kallistuvat hurjaan epätasapainoon verrattaessa vaatimuksia ja EU-rahoituksen kokonaistasoa.
Tuleva vihreän kehityksen ohjelma, Green Deal, iskee pöytään omat ilmasto- ja ympäristövaatimuksensa. EU-budjetin maatalousrahoista pitäisi korvamerkitä 40 prosenttia ilmastotoimiin, vaikka arvio niiden kriteereistä on vielä kesken.
Maa- ja metsätaloussektorit pitäisi nähdä osana ratkaisua ympäristö- ja ilmastotoimissa. Väestön kasvaessa kestävän ruuantuotannon merkitys kasvaa, eikä maatalousbudjetin rokottamisella saada aikaan kestäviä ratkaisuja.
Esimerkiksi meillä Suomessa ekosysteemipalvelut, ympäristö-, ilmasto- ja biodiversiteettihyödyt sekä kestävä ruuan- ja energiantuotanto on kehitetty jo pitkin matkaa Green Dealin asettamien tavoitteiden suuntaisesti.
Jäsenmaiden ja komission linja tuntuu olevan, että budjetilla pitäisi pystyä tekemään enemmän kuin ikinä ennen nostamatta sen kokonaistasoa. Samalla kaikki aiotut säästöt tuntuvat kuitenkin olevan väärässä paikassa.
Todennäköistä onkin, ettei seuraavan rahoituskauden budjetti parhaallakaan suunnittelulla riitä EU:n kasvaneisiin velvoitteisiin. Tilanne on huolestuttava.
On lisäksi muistettava, että EU on arvoyhteisö. Sen tavoite on taata turvallinen, oikeudenmukainen ja elinvoimainen yhteiskunta tuleville sukupolville. Tähän perustuen emme voi vaatia viljelijöiltämme enemmän tarjoamalla vähemmän resursseja.
Jokaisella kansalaisella on oltava oikeus turvalliseen ruokaan ja viljelijällä kunnolliseen toimeentuloon. Siksi päällimmäisenä tavoitteena on oltava riittävän rahoituksen takaaminen maataloudelle.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.)
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 24.01.2020.
