Järki käteen, komissaari! Uusi Suomi
4.10.2012
Komissaari laskeutui alkuviikosta Helsinkiin ja jyrähti. Turha rimpuilla, oli komissaarin viesti. Säädämme sellaisen rahoitusmarkkinaveron, jota yksikään EU-valtio ei voi kiertää. Mutta ihan ensimmäiseksi tarvitsemme Suomen näyttämään muille esimerkkiä.
Nyt on syytä tyrmistyä.
Ensinnäkin, miksi juuri Suomen pitäisi kantaa kortensa kekoon ensimmäisten joukossa? Täytyy ottaa huomioon suhteellinen taakka. Tästä onneton rikkidirektiivi on valitettava esimerkki. Siinä Suomi kantaa kymmeniä kertoja muita suuremman vastuun ja menettää sen vuoksi tuhansia työpaikkoja.
Rikkidirektiivin syntyhistoria Suomen osalta menee Vanhasen ensimmäisen hallituksen piikkiin. Mutta nyt on oltava hereillä ajoissa: haluammeko vapaaehtoisesti pistää jälleen päämme pölkylle? Vastaus on EI. Suomen ei pidä missään tapauksessa sitoutua vapaaehtoisena koekaniinina veroon, joka rokottaa vain harvoja valtioita.
Toiseksi, verokomissaari Algirdas Semetan viesti suomalaisille on pöyristyttävä. Tarkoitus oli varmaan aivan toinen, mutta uhkaus saa EU-myönteisetkin tahot puistelemaan päätään. Sampo Pankin ja OP-Pohjolan taholla reaktio ei varmasti ole myönteinen, eikä viesti rakentava. Mitä pitäisi ajatella siitä, että tiukasti kilpailluilla markkinoilla pyristelevää suomalaista finanssitaloa potkitaan nivusiin, kun se esittää kansallisen huolensa toimintaedellytyksistään?
Kolmanneksi, mutta ei lainkaan vähäisimmäksi: EU sahaa rahoitusmarkkinaverolla lopulta omaa oksaansa. Se on todella valitettavaa, koska Euroopan yhdentymisen vastustajia on liikkeellä muutenkin enemmän kuin tarpeeksi.
Komission argumentit ovat kyllä sinänsä ymmärrettäviä. Pankkien täytyy kantaa kortensa kekoon ja EU:llakin täytyy olla jonkinlainen budjetti, jolla se voi ohjata yskivää eurooppalaista taloutta kasvuun. Valitettavasti jälkimmäinen ontuu pahasti; EU:n lainsäädäntökoneisto on jo pitkään keskittynyt enemmän taloutta hidastavan kuin piristävän säädöskokoelman kartuttamiseen. Pitäisikö meidän nyt uhrata vielä pankkisektorikin, jotta tämä suuntaus saisi rauhassa jatkua?
Olen unionin ja sen syvemmän yhdentymisen kannattaja. Vain yhdentyminen pitää meidät pois toistemme kimpusta ja syvempi yhdentyminen antaa edes jonkinlaisen toivon pärjätä globaalissa kilpailussa.
Silloin kun yhdentymisen nimissä ajetaan älyttömyyksiä, on EU:n todellisen ystävän syytä ärähtää. Muuten se viimeinenkin EU-oksa voi jonain päivänä napsahtaa poikki. Se taas olisi Suomelle käänteentekevä ja totaalinen epäonnistuminen.
Kysymys on hyvin voimakkaasti myös poliittinen. Suomessa hallituspuolueista SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton puheenjohtajat kannattavat rahoitusmarkkinaveron käyttöönottoa. Nähtäväksi jää, ovatko he ideologisista syistä valmiita uhraamaan myös Suomen edun. Valitettavasti Euroopan parlamentissa näitä samoja ajatuksia on pilvin pimein.
Itse en missään vaiheessa ole ollut rahoitusmarkkinaveron ystävä. Olen valmis harkitsemaan ja varovasti kannattamaan sitä vain siinä tapauksessa, että se todella kohtelee kaikkia samalla tavalla. Jos tämä ei ole mahdollista, on komissaarinkin syytä ottaa järki käteen.
Julkaistu Uudessa Suomessa 4.10.2012.
