Ajankohtaista

Jääkö EU:n budjettineuvotteluista viljelijöille syvä arpi? Maaseudun Tulevaisuus

24.10.2014

Komissio esitti viime viikon keskiviikkona esityksensä EU:n vuoden 2015 budjetin muokkaamiseksi. Etukäteen oli tiedossa, että Euroopan kireä taloustilanne tarjoaa toimijoille kovin usein vain huonoja vaihtoehtoja. Silti maataloudesta kiinnostunutta lukijaa odotti ikävä yllätys.

Komissio esittää merkittäviä lisämäärärahoja varsinkin unionin energia-, tiede- ja ulkosuhdeprojekteihin – mutta yhden lisäraha on toiselta pois. Tässä tapauksessa pääkärsijäksi näyttää nousevan maatalous ja maaseudun kehittäminen.

Määrärahoja esitetään siirrettäväksi pois maataloudesta yhteensä 448 miljoonan euron verran. Panostus energiaan ja tieteeseen on kannattava investointi, mutta lähes puolen miljardin euron kertavähennys ensi vuoden maatalousrahoista jättäisi syvän arven.

Samaan aikaan neuvostossa pyritään löytämään ratkaisu Suomen ja Baltian maiden maidontuottajien tukemiseksi Venäjän asettamien pakotteiden jatkuessa. Pakotteet muokkasivat toimintaympäristöä rankalla kädellä, kiristäen vöitä läpi eurooppalaisen elintarvikeketjun, ja maitoala on suurimpien kärsijöiden joukossa. Kotimaassa vaikutus on vielä korostunut.

Kun kansan tukea pakotteille kysyttiin, olivat viljelijät ammattikuntana vahvimmin toimenpiteiden takana. Nyt olemme tilanteessa, jossa instituutiot pohtivat yhtä aikaa rahoituksen yleistä leikkaamista ja mahdollisen erikoistuen myöntämistä. Kumman sanoman haluamme tukensa antaneiden viljelijöiden kuulevan?

Prosessi on onneksi vielä kesken, ja vaikutusmahdollisuus olemassa. Lissabonin sopimuksen myötä parlamentti sai oikeuden käyttää EU:ssa täyttä budjettivaltaa, ja tämän kokoluokan ehdotukseen ei suhtauduta kevyesti. Parlamentin budjettivaliokunta ei pidä komission esityksestä. Lopullinen vääntö asiassa käydään marraskuussa, osana komission, neuvoston ja parlamentin budjettisovittelua. Budjettivaliokunnan varapuheenjohtajana olen osa parlamentin sovittelutiimiä, ja teen jo hartiavoimin valmisteluja ja töitä, ettei maaseudun etu pääse päätöksenteossa unohtumaan.

Pakotteiden tultua voimaan korostettiin solidaarisuutta ja yhteisten ratkaisujen löytämisen tärkeyttä. Solidaarisuus tarvitsee seurakseen tekoja. Nyt on parlamentin vuoro näyttää, että tilallisen ahdinkoa ymmärretään edelleen. Haastamalla komission esityksen voimme vielä tavoitella konkreettista muutosta leikkauksen koossa.

Sovittelumenettelyn lopputuloksia on tunnetusti vaikea ennustaa etukäteen. Pöydällä on lukematon määrä asioita ja kompromissi voi taipua moneen suuntaan. Omat prioriteettini ovat kuitenkin selvät: maataloudella on puolestapuhuja sovittelupöydässä, ja keskustelu leikattavan summan suuruudesta nostetaan esiin.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 24.10.2014.