Ajankohtaista

Irtautumista venäläisestä energiasta pitää vauhdittaa

18.12.2022

Euroopalta vaaditaan sodan venyessä entistäkin vahvempaa yhtenäisyyttä, kirjoittaja toteaa.

Vuosi 2022 lähestyy loppuaan, ja on aika suunnata katse tulevaan. Siinä, missä tämä vuosi on ollut EU:ssa kriiseissä tasapainottelua, toivon kovasti, että ensi vuonna päästään niin kriisien ratkaisujen kuin laajemminkin EU:n tulevaisuuden hahmottelun äärelle.

Unionin yhtenäisyys on entistäkin tärkeämpää

Turvallisuus, puolustus ja Venäjän sotatoimiin vastaaminen tulevat leimaamaan EU-politiikkaa myös ensi vuonna. Ukrainassa edelleen käytävä sota ei näytä lähestyvän loppuaan, vaikka tilanne Venäjällä muuttuukin kaiken aikaa epävarmemmaksi.

Jokaista suomalaista kiinnostaa nyt Suomen Nato-hakemusprosessin eteneminen. Unkari ja Turkki ovat viivytelleet kuukausia ainoina maina, joilta Suomen hakemuksen ratifiointia vielä odotetaan. Vaikka maiden vitkuttelu yhä jatkuu, uskon ratifioinnin toteutuvan ensi vuoden alkupuoliskolla.

Natoon päästyään Suomen tulee ottaa aktiivinen ja yhteistyöhakuinen rooli. Erityisen tärkeää Suomen kannalta on tuoda pöytään arktisen alueen näkökulmaa, ja hyödyntää Suomen omaa osaamista.

Myöskään Ukrainan sodan laaja-alaiset vaikutukset eivät ole hetkeen häviämässä: niin energia- kuin ruokakriisi jatkuvat myös talven jälkeen, ja niiden ratkaisut uupuvat edelleen. EU:n on voimakkaasti vauhditettava irtautumista venäläisestä energiasta ja tarjottava samalla riittävä tuki kansalaisille, yrityksille ja maataloudelle kriiseistä selviämiseen.

Euroopalta vaaditaan sodan venyessä entistäkin vahvempaa yhtenäisyyttä – Ukraina tulee tarvitsemaan tukea kasvavissa määrin, eikä maa pärjää ilman Euroopan tukea. Tämä raha myös kannattaa maksaa nyt, sillä sen avulla Ukraina voi aidosti voittaa sodan ja sitoutua tuen kautta tulevaisuudessa vahvemmin länteen.

Vuoden aikana on nähty huolestuttavia esimerkkejä jäsenvaltioiden tuen horjumisesta kansallisten intressien ristipaineessa. Rivien rakoilua ei tule sallia.

Kriiseistä toivutaan vahvempana

Kriisien edessä unionin nykyiset rahoitusmenetelmät ovat osoittautuneet auttamattoman riittämättömiksi. Ensi vuoden aikana EU:n on aloitettava vakava keskustelu rahoitusjärjestelmiensä uudistamisesta tulevien kriisien varalta.

Yksi uudistuksen tarpeessa oleva väline on unionin monivuotinen rahoituskehys, joka on osoittautunut täysin riittämättömäksi viimeaikaisten kriisien ratkaisemiseksi. Rahoituskehyksen laajentaminen on välttämätöntä, sillä lisää rahaa tarvitaan esimerkiksi puolustuksen kehittämiseen ja kriisien vaikutuksien paikkaamiseen.

Rahoituskehyksen uudistamisessa on keskeistä huomioida sen mahdollistama riittävä liikkumavara kriisitilanteissa, mutta myös tiukka harkinta velanoton osalta. Roimasti lisääntyneestä velkaantumisesta ei tähän mennessä ole keskusteltu unionissa juuri lainkaan, ja seuraavista velkapaketeista puhutaan jo.

Samalla parlamentin – unionin ainoan vaaleilla valitun elimen – vaikutusvaltaa on vähentänyt se, että komissio on kehittänyt rahoitusvälineitä yhdessä sovitun monivuotisen kehyksen ulkopuolella. Siksi olemme parlamentissa ajaneet rahoituskehysten uudelleentarkastelua mahdollisimman pian. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa uutta yhteisvelkaa, vaan keskeiseen rooliin nousee EU:n omien rahoituslähteiden kehittäminen.

Korruption kitkennässä savottaa riittää

Eurooppalaisen demokratian kannalta tehtiin historiallinen päätös, kun neuvosto ja komissio päättivät parlamentin linjan mukaisesti jäädyttää Unkarin EU-rahoitusta oikeusvaltiorikkomusten vuoksi. Neuvottelemani oikeusvaltiomekanismin vaikutuksesta on nyt nähty ensimmäinen esimerkki.

Ensi vuonna tulee seurata tarkkaan mekanismin todellisia vaikutuksia Unkarissa: kaikkien toiveissa on, että rahojen jäädyttäminen johtaisi Unkarissa aitoihin parannuksiin unionin nyt paalutettua linjansa.

Tämä ei todennäköisesti kuitenkaan jää mekanismin ainoaksi käyttökerraksi – siitäkin syystä, että oikeusvaltio-ongelmia on todistetusti myös useissa muissa jäsenvaltioissa. Näitä ovat esimerkiksi Puola ja toistaiseksi vähemmissä määrin 2–3 muuta jäsenvaltiota.

Samalla EU:n täytyy aktiivisesti kehittää myös muita oikeusvaltiota turvaavia mekanismeja. Katsetta on pakko kääntää myös sisäänpäin: viime viikkoina esiin noussut parlamentin korruptioskandaali osoittaa, että ongelmia on jäsenvaltioiden lisäksi myös unionin omissa instituutioissa.

Odotan, että asiaa käsitellään huolellisesti ja ongelmaan suhtaudutaan suurella vakavuudella, jo pelkästään parlamentin oman uskottavuuden kannalta.

Kolumni on julkaistu Verkkouutisissa 18.12.2022.