Ilmastosääntelyssä kaksi hyvää, mutta yksi erittäin huolestuttava päätös luvassa
Euroopan parlamentti laittaa komission ilmastopaketin keskeisille osille viimeisen leimansa ensi viikon täysistunnossa Strasbourgissa. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti hiilitulleihin, päästökaupan laajentamiseen sekä sosiaaliseen ilmastorahastoon. Näiden aloitteiden taustalla on pyrkimys vihreään siirtymään, jonka myötä EU vähentäisi päästöjä vähintään 55% vuoteen 2030 mennessä.
Ilmastosääntelyä on tehty jo usean vuoden ajan ja tullaan tekemään jatkossakin jokaisella yhteiskunnan osa-alueella. Viimeaikaisessa sääntelyssä on ollut mukana paljon hyvää ja välttämätöntäkin. Tästä hiilitullit ja päästökaupan laajentaminen ovat hyviä konkreettisia esimerkkejä.
Oikein toteutettujen hiilitullien avulla ehkäistään hiilivuotoa EU:n ulkopuolelle sekä kannustetaan valmistamaan vähäpäästöisiä tuotteita. Lisäksi siitä saatavilla tuloilla rahoitetaan myös EU:n budjettia. Päästökaupan laajentaminen uusille sektoreille on puolestaan ollut tarpeellista eri liiketoiminta-alueiden kilpailuasetelmien tasaamiseksi. Sen neuvotteluissa saavutettiin myös Suomelle paras mahdollinen lopputulos, ja päästökauppa toimii puhtaasti markkinaehtoisesti.
Sosiaalinen ilmastorahasto sen sijaan on tyyppiesimerkki haitallisesta ilmastosääntelystä.
Olen vastustanut ilmastorahastoa alusta asti, ja tulen äänestämään sitä vastaan myös ensi viikolla. Minulle tässä on kyse ennen kaikkea periaatteista. Koko ehdotus vie Euroopan unionia ja sen toimintaperiaatteita väärään suuntaan, ja luo eräänlaisen ennakkotapauksen. On pohjimmiltaan väärin antaa suoraa tukimuotoista rahaa esimerkiksi kotitalouksien ikkunaremontteihin.
Yhdyn eduskunnan suuren valiokunnan kantaan, jonka mukaan EU ei voi toimia sosiaalietuuksien rahoittajana. Etenkään kun meillä ei ole varmuutta siitä, miten mahdollinen rahasto vaikuttaa EU:n tulevalle rahoituskehyskaudelle vuoden 2028 jälkeen.
Olisi lisäksi todennäköistä, että tämän rahaston nettosaajat ovat muualla kuin Pohjois-Euroopassa. Tämänkaltainen asetelma nettosaajiin ja nettomaksajiin tekee monien ihmisten mielipiteistä yhä kriittisempää EU:ta kohtaan – pelkään rehellisesti, että ennen pitkää kansalaiset saavat yksinkertaisesti tarpeekseen.
Negatiivisten tunteiden herättyä on hankala löytää hyväksyntää järkevällekään ilmastosääntelylle. Sosiaalisen ilmastorahaston kaltainen lainsäädäntö sotii koko ilmastopaketin legitimiteettiä vastaan ja aiheuttaa pahimmillaan kansalaisissa vain vastareaktion.
Tosiasia on kuitenkin se, että ilmastorahasto tulee mitä todennäköisimmin menemään parlamentissa läpi vastustuksestani huolimatta. Jo alustava parlamentin kanta ennen neuvotteluita jäsenmaiden ja komission kanssa sai merkittävän tuen taakseen.
Jäljelle jääkin taito vaatia. Lopulta ilmastorahastosta täytyy löytyä myös Suomelle ja suomalaisille tukieuroja esimerkiksi niihin mahdollisiin kustannuksiin, joita koituisi tulevan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin vaatimusten täyttämisestä. Näitä tukieuroja ei saada muuten kuin vaatimalla. Lisäksi Suomen täytyy pystyä ajamaan neuvoston kantaan lopullisiin trilogineuvotteluihin myös rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä Suomelle siedettävä paketti.
