Ajankohtaista

Ilmasto- ja energiapolitiikka vie leivän suusta, Uusi Suomi

6.2.2014

EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka on ollut 10 vuotta kestänyt sarja johdonmukaisesti epäjohdonmukaisia päätöksiä. Olemme taistelleet ilmastomuutosta vastaan viemällä työpaikkojamme ja tuomalla takaisin hyödykkeitä ja palveluja, joiden tuottamisessa ei CO2-päästöissä ole säästelty.

Siitä huolimatta Euroopan parlamentin täysistunto oli tällä viikolla jälleen kerran sitä mieltä, että politiikka on ollut menestyksellistä ja jopa roolimalli muulle maailmalle.

Äänestimme keskiviikkona unionin ilmasto- ja energiapolitiikan suuntaviivoista vuoteen 2030 saakka. Enemmistö mepeistä halusi yhä, että EU jatkaa kolmen sitovan tavoitteen linjalla. Komissiossakin on jo ymmärretty, että tämä politiikka vie Euroopan talouden perikatoon. Mutta parlamentissa enemmistö ei ole sitä vielä käsittänyt.

Yksi järkyttävä esimerkki äänestyksestä kertoo paljon. Täysistunto poisti mietinnöstä toteamuksen siitä, että vuosien 2005-2012 aikana energiahinnat nousivat Euroopassa 38% kun ne Yhdysvalloissa laskivat 4 prosenttia. Tämän vaikutuksesta Euroopan kilpailukykyyn ei siis saisi esittää edes huolestumista!

Ketä tässä huijataan? Itseämme.

Äänestin tietenkin tätä mietintöä vastaan. Äänestin vastaan, koska uskon, että on yhdestoista hetki ryhtyä reivaamaan EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaa suuntaan, joka antaa EU:n jäsenvaltioiden talouksille edes mahdollisuuden pärjätä globaalissa kilpailussa. Jo yhdessäkin sitovassa tavoitteessa hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä 40 prosenttia vuoteen 2030 on tarpeeksi tekemistä. Samalla puhutaan jo 80-95 prosentin vähennyksestä vuoteen 2050, eikä edes se riitä vihreille.

Euroopan tasolla emme kestä enää yhtään enempää uusiutuvan energian tukemista julkisilla varoilla, varsinkin kun ydinvoiman rakentamisesta ei ole saatu ratkaisua Euroopan energiatarpeisiin. Eikä liuskekaasullekaan haluta antaa mahdollisuutta. Esimerkkinä ja mallimaana esitetty Saksa tukee uusiutuvia 25 miljardilla eurolla vuodessa, ja on nykytiellään matkalla kohti 100 miljardin tukieuron vuotuista tasoa.

Tällä ei ole enää mitään tekemistä markkinatalouden kanssa. Poliittisesti voisimme ehkä antaa markkinoille riittävän viestin ympäristöystävällisyyden toteuttamisesta pienemmälläkin hintalapulla. Nykyinen hintalappu nimittäin johtaa Euroopan, ja siinä sivussa Suomenkin kurjistumiseen.

Tässä on nyt kyse todellakin lapsistamme ja heidän lapsistaan. EU:n politiikkaa on muutettava.

Julkaistu Uudessa Suomessa 6.2.2014.