EU:n turvatakuu ei Suomea auta, IL-blogi
24.11.2015
Ranska vaati viime viikolla ministerineuvostossa EU:n turvatakuiden käyttöönottoa. Unionin turvatakuulauseke lisättiin perussopimuksiin vasta Lissabonin sopimuksen yhteydessä, ja nyt se aktivoitiin ensimmäistä kertaa. Artiklan mukaan muiden jäsenmaiden tulee tarjota kaikin keinoin apua hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle.
Pohdinnan jälkeen tasavallan presidentti päätyi toteamaan, että sotilaallista apua Suomi ei voi tarjota. Vaikka tahtoa päätökselle olisikin, sen toteuttaminen on nykytilanteessa lain vastaista. Ensimmäinen kysymys on tietysti, miten on mahdollista, että Suomen laki ja EU:n perussopimus ovat ristiriidassa vielä kahdeksan vuotta allekirjoittamisen jälkeen. Muutos on näillä näkymin tulossa vasta ensi vuonna.
Vieläkin tärkeämpi toinen kysymys on, mitä tämä kertoo Suomen turvallisuuspoliittisesta keskustelusta. Toistuvasti osa keskustelijoista on vedonnut siihen, että EU-jäsenvaltiot puolustavat tosipaikan tullen sotilaallisesti toisiaan – myös Suomea. Siksi NATO-jäsenyydelle ei ole tarvetta. Mitään todisteita tästä ei tarvittu.
Olemme itse ottaneet lupauksen niin vakavasti, ettemme edes ole vaivautuneet muuttamaan lakia tämän mahdollistamiseksi. Jos Suomeen kohdistuu hyökkäys, miksi kukaan muu ottaisi artiklan velvoitteita yhtään sen vakavammin?
1990-luvulta asti meillä on hoettu samoja tunkkaisia mantroja. Moni on vuosikausia uskonut, että yhteinen EU:n puolustus on Suomelle oikea tie. Suurten EU-maiden toistuva vastaus on ollut, että Euroopan puolustus on järjestetty NATO:n kautta. Tämä ei mantran sisältöä ole muuttanut.
Samoin on elätelty toiveita pohjoismaiden puolustusliitosta, siitä huolimatta että Ruotsi on tehnyt hyvin selväksi, ettei se moista ratkaisua halua. Nyt Ruotsissa viimeisenkin oppositiossa olevan puolueen NATO-kanta on kääntynyt jäsenyyttä kannattavaksi. Vaalien jälkeen kaikki voi muuttua nopeasti. Kukaan ei yllättyisi, jos Ruotsi tulevina vuosina toistaisi EU-jäsenyyden kanssa tehdyn temppunsa ja hakisi jäsenyyttä kertomatta Suomelle.
Natoon olisi pitänyt liittyä samaan aikaan EU-jäsenyyden kanssa. Mahdollisuuksia on senkin jälkeen ollut, mutta ne on sokeana sivuutettu yksi kerrallaan. Toistan tämän jälleen kerran: Suomi ei saa hukata enää päivääkään. NATO-jäsenyyden valmistelu on aloitettava välittömästi.
Jos Ruotsi päättää hakea jäsenyyttä yksin, uhkaa viimeinenkin realistinen ovi pamahtaa kiinni. Silloin Suomi on ulkopuolella ja saamme pahimmassa tapauksessa nähdä, moniko vanhoista mantroista pitää paikkansa.
Tosin vastauksen tiedämmekin jo: solidaarisuutta ja viranomaistukea löytyy, mutta suoraa sotilaallista tukea tarpeen vaatiessa emme saa.
Julkaistu Iltalehden blogissa 24.11.2015.
