Ajankohtaista

EU:n budjetti odottaa vallankumousta, Nykypäivä

25.11.2016

Maailma muuttuu hurjaa vauhtia. Venäjä ottaa Krimin ja pommittaa Syyriassa. Muuttoliikkeen aalto yllättää Euroopan. Britit lähtevät Euroopan unionista. Yhdysvalloissa kansa on enemmän kuin kahtia jakautunut. Trumpin valinta kertoo jonkinasteisesta vallankumouksesta, jonka pontimena on kansan enemmistön syvä vieraantuminen ja uurnille lähteiden enemmistön pettymys vallinneen politiikan olemukseen. Tulevaisuus tuntuu yhtä arvaamattomalta.

Tällaiset ajat ovat ennennäkemätön haaste Euroopan unionille. Toistaiseksi EU:n kyky, siis jäljelle jäävän 27 valtion yhteinen kyky vastata ympärillä riehuvaan muutokseen ei ole ollut järin vakuuttava. Tästä käy esimerkkinä vanhaan kiveen hakattu unionin rahoituskehys. Syksyn aikana on käynyt selväksi, että jäsenvaltiot uskovat vanhan sapluunan toimivan edelleen.

Kuluneen vuoden aikana pääsimme ensimmäistä kertaa yrittämään seitsemän vuoden rahoituskehyksen tarkastelua sen puolivälissä. Parlamenttia, kuten komissiota ja neuvostoakin sitoo kuitenkin se vanhaan kiveen hakattu kaiverrus. Vuosina 2014-2020 EU on kaavaillut käyttävänsä yhteensä 1 087 miljardia euroa.  Se on noin prosentti kaikkien jäsenmaiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta. Tämän kehyksen puitteissa yhteistä rahaa pitäisi käyttää järkevällä tavalla.

Ongelma on tietysti se, että kun kehyksestä sovittiin vuoden 2013 helmikuussa, eivät muutoksen tuulet puhaltaneet nykyisellä voimalla. Ongelma syntyy siitä, että EU:n ohjelmat kulkevat pitkissä köysissä. Kolme neljännestä budjetista käytetään koheesioon ja maatalouteen, ja niihin menoihin on sitouduttu vuosikausiksi eteenpäin.

Samaan aikaan EU:n rahoituksen merkitys on jäänyt kansalaisille hämärän peittoon. Konkreettisia esimerkkejä rakennepolitiikan hyvää tekevästä vaikutuksesta löytyy ympäri Eurooppaa, mutta hyvinvoinnin lisääntyessä esimerkit tuntuvat jäävän yhä kaukaisemmiksi. Puolalaisilla, unkarilaisilla, tshekeillä, slovakeilla, romanialaisilla ja bulgarialaisilla ne ovat ympäröivää todellisuutta. Siksi he pitävät EU:ta hyvänä asiana.

Vaikeinta on tulevan ennustaminen, kuten tiedetään. Siksi pitäisi löytyä yhteistä tahtoa sopia siitä, että jos ympäröivä todellisuus sitä edellyttää, voidaan rahoituskehyksen sisällöstä poiketa oleellisella tavalla kesken rahoituskehyskauden.

Jo brittien lähtö vaikuttaa aivan olennaisella tavalla. Jäsenvaltiot päättävät maksuosuutensa EU:n budjettiin aina vuosi kerrallaan. 2015 brittien maksuosuus EU:n budjetista oli noin 18,2 miljardia euroa eli noin 12 %. Jos tämä summa häviää EU:n budjetista, se ei ole mikään pikkujuttu. Varsinkin kun tehtävää on enemmän kuin koskaan.

Myös jäsenvaltiot tietävät tämän. Valitettavasti näyttää siltä, että tieto ei muutu yhteiseksi tahdoksi ja toimeksi. Jos jäsenvaltioille kelpaa ratkaisuksi se, että yhteistä pottia vain pienennetään, on kyseessä EU:n antautuminen.

Talouskasvu on jo pitkään ollut EU:n alueella heikkoa ja sellaisena sen ennustetaan jatkuvankin. Jäsenmaiden tiukka asenne EU:n budjettiin on ymmärrettävä, mutta viisas se ei ole. Kansalaisille ja veronmaksajille pitää antaa selkeä viesti julkisten rahojen tehokkaasta ja järkevästä käytöstä. Tämä edellyttää jäsenvaltioiden yhteisiä talkoita sen eteen, että varat myös käytetään tehokkaasti. Äänestäjät tunnistavat kaunopuheen, vähempi ei riitä.

Julkaistu Nykypäivässä 25.11.2016