EU kehittyy kriisistä kriisiin, Tähdistö
15.12.2015
Euroopan maat ovat käyttäneet viimeisen kuuden vuosikymmenen aikana huomattavan määrän aikaa ja energiaa rakentaakseen tiiviin, demokraattisen ja yhteistyökykyisen unionin. EU:lle on vuosien myötä annettu valtaa lähes kaikilla politiikan osa-alueilla. Tähän asti tehokkain integraatiota syventävä voima on toistuvasti ollut kriisi.
Viimeisin yllättämään päässyt kriisi osoitti jälleen, että EU:n rakenteet eivät pysty sopeutumaan riittävän nopeasti odottamattomiin muutoksiin. Kuluvan vuoden aikana Eurooppaan suunnannut massiivinen siirtolaisaalto on ravistellut koko maanosaa ja laittanut niin eurooppalaiset arvot kuin integraatiokehityksenkin koetukselle.
Kriiseihin EU on vastannut aina samalla kaavalla: ensin hoidetaan akuutti tilanne, sen jälkeen vahvistetaan unionia. Ensimmäinen vaihe on nyt käsissämme. Euroopan kyky ottaa vastaan hallitsemattomia määriä siirtolaisia on tullut tiensä päähän. Eurooppalaisten arvojen näkökulmasta asian myöntäminen voi olla vaikeaa, mutta se on kylmä poliittinen fakta. Hallittuun maahanmuuttoon Euroopassa on rahkeita enemmänkin, mutta ensin tilanne pitää saada hallintaan. Siihen menee määräämätön aika. Jälkeenpäin selviää, onko tuloksena jälleen vahvempi unioni.
Akuutti apu kohdistettava hädänalaisimmille
Kymmenien miljoonien ihmisten arvioidaan joutuneen pakenemaan kodeistaan sotien, vainojen ja konfliktien seurauksena. Suurin osa kotimaastaan pakenevista päätyy naapurivaltioihin tai lähialueille. Moni lähtee Eurooppaan paremman elämän toivossa. Matka etujemme äärelle voi kuitenkin olla pitkä ja kivinen.
EU on pyrkinyt vastaamaan pakolaisten hätään Välimerellä. Frontex ja Europol ovat lisärahoituksen turvin pystyneet tehostamaan toimintaansa ja luomaan työvälineitä, joilla puututaan ihmissalakuljettajien toimiin ja ehkäistään siirtolaisten epäinhimillisiä ja turvattomia keinoja pyrkiä Eurooppaan. Toimet ovat väistämättä varsin rajalliset, mutta tuloksia on jo nyt nähtävissä.
Lisäresursseja on keskitettävä Välimeren operaatioiden lisäksi suoraan niihin Etelä-Euroopan valtioihin, jotka vastaanottavat pakolaiset ensimmäisinä tai toimivat kauttakulkumaina matkalla muihin EU-maihin. Kansanvaelluksista on seulottava hädänalaisimmat tarkasti jo unionin ulkoporteilla, jotta järjestelmään kohdistuva rasitus saadaan hallitusti lievennettyä.
Pitkän aikavälin panokset keskitettävä lähtömaihin
EU on arvoyhteisö. Arvojohtoisessa politiikassa on ajoittain tehtävä kompromisseja, jolloin pitkän aikavälin hyödyt on nähtävä lyhyen aikavälin toimenpiteitä tärkeämpinä. Hädänalaisimpien auttaminen on välttämätöntä ensiapua, mutta suurin fokus on kohdistettava konfliktien ratkaisuun lähtömaissa.
Vauraalla maanosallamme on resurssit tilanteen ratkaisemiseen. Yhteinen tahto on kuitenkin löydettävä. Harva maa on valmis antamaan EU:lle täyttä mandaattia maahanmuuttoa koskevien sääntöjen määrittelyssä, vaikka nykyisellään paletti on liian hajanainen eikä kokonaisuus toimi. Euroopan on kyettävä näkemään yhteisten ratkaisujen pitkäaikaiset hyödyt. Kehitys kohti aidosti yhteistä päätöksentekoa vahvistaa EU:n toimintakykyä niin unionin alueella ja rajoilla kuin myös niiden ulkopuolella.
Komissio julkaisi EU:n muuttoliikeagendan toukokuussa. Päätökset ovat kuitenkin vielä täysin toteuttamatta. Schengenin ulkorajoilla ei edelleenkään tarkasteta riittävän tehokkaasti kaikkia tulijoita, eikä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa ole päästy rakentavaan keskusteluyhteyteen.
Pakolaiskriisi onkin tuonut jälleen esille EU:n heikkoja kohtia.
Taakanjako ei toimi ja ulkorajojen valvonnassa on vakavia puutteita. Jäsenmaat luistavat sovitusta turvapaikkapolitiikasta, eivätkä pääse yhteisymmärrykseen tilanteen ratkaisemiseen vaadittavista toimenpiteistä. Schengen on kriisissä. Ajatuksia ei ole hylätty, mutta ne ovat hyllyllä siihen asti että kestävä ratkaisu löydetään.
Yhteistyössä avaimet ratkaisuun
Eurooppalainen päätöksenteko on hidasta ja kankeaa ja yhteisymmärrystä ei pakolaiskriisin osalta ole vielä nähty. Jos emme pysty luomaan toimivia yhteiseurooppalaisia välineitä tilanteen ratkaisemiseksi, sanomme hyvästit Euroopalle sellaisena kuin sen tunnemme. Jos onnistumme, on unioni taas astetta vahvempi kuin ennen kriisiä.
Marraskuussa Eurooppaan saapuneiden siirtolaisten määrä laski edelliseen kuukauteen verrattuna ensimmäistä kertaa kuluvan vuoden aikana. YK:n arvion mukaan Eurooppaan saapui marraskuussa kuitenkin edelleen noin 140 000 siirtolaista. Hidastunutkin tahti on täysin kestämätön.
Vapaa liikkuvuus ei voi tarkoittaa hallitsematonta liikkuvuutta. Schengen-maatkin voivat palauttaa rajatarkastukset tilapäisesti yleisen järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden ollessa uhattuna. Tätä mahdollisuutta ovat jo hyödyntäneet mm. Saksa, Itävalta, Ruotsi ja Malta. Vapaa liikkuvuus on Euroopan integraation suurimpia saavutuksia. Sen säilyttämiseksi kriisi on hoidettava, ulkorajoja vahvistettava ja sovittuja sääntöjä noudatettava. Tämä vaatii lisäresursseja, poliittista tahtoa ja solidaarisuutta kaikilta EU-mailta.
Maahanmuutto on pystyttävä toteuttamaan hallitusti ja harkitusti. Hädänalaisimmat on vastaanotettava, mutta seulonnan on oltava tehokasta. Saapuvien osalta tärkeintä on kotouttaa pakolaiset osaksi yhteiskuntaa kaikin mahdollisin tavoin. Tehokkaimmin se toteutetaan työn kautta.
Turvallisuus on taattava Euroopan lisäksi myös lähtömaissa. Vain siten voimme luotettavasti hillitä siirtolaisten virtaa. Vain yhteisillä toimilla ja kärsivällisyydellä voimme säilyttää nykyisen yhteiskuntajärjestyksemme ja ratkaista kriisin, joka jo nyt koettelee ilmeisen hauraita rakenteitamme.
Rakenteita tullaan vahvistamaan kun pahin paine on ohi. Schengenin unelma ei ole kuollut, eivätkä EU:n perusarvot kadonneet. Varmaa kuitenkin on, että tämän kriisin jälkeen Eurooppa näyttää taas hieman erilaiselta kuin aikaisemmin.
Julkaistu Eurooppanuoret ry:n Tähdistö-lehdessä joulukuussa 2015
