Ajankohtaista

Ei panoksia, ei tuloksia, Maaseudun Tulevaisuus

6.10.2017

Euroopan unionin toivotaan ratkaisevan kansainväliset haasteet puolestamme. Oli kyse sitten siirtolaisvirtojen hallinnasta, turvallisuusuhkien torjunnasta tai talouden vakauttamisesta, katseet kääntyvät usein unioniin päin. Vaatimukset ovat kovia ja tuloksia on saatava.

Jäsenmaiden halujen ja valmiuksien välillä on kuitenkin ristiriita. Yhteistyön hyödyt ymmärretään, mutta konkreettinen osallistuminen aiheuttaa empimistä. Tulosten eteen ei olla valmiita tekemään panostuksia.

EU:n rahoitus ja unionin tulevaisuus ovat jälleen tikunnokassa kun britit neuvottelevat eronsa ehdoista ja komissio valmistelee EU:n monivuotista rahoituskehystä vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Brexitin seurauksena joudumme erityisesti pohtimaan sitä, mitä teemme EU-budjettiin lohkeavalle reilun 10 miljardin euron vuosittaiselle aukolle.

Suomesta on alettu jo huudella, ettei Brittien jättämää aukkoa saisi täyttää. Tämä on vähintään yksisilmäistä, jopa outoa. Kritisoijien mukaan suuren nettomaksajan osuutta ei siis paikattaisi, vaikka EU:n pitäisi panostaa yhä enemmän yhteisiin haasteisiin ja selvitä edelleen vanhoistakin velvoitteistaan.

Yhtälö, jossa pitäisi nipistää rahoituksesta samalla kun rahan tarve kasvaa, on mahdoton. EU:lta voi odottaa riittävää toimintakykyä ainoastaan, jos sillä on riittävät voimavarat. Järkevin ratkaisu olisi siis vahvistaa EU:n budjettia ja uudistaa sen rakennetta.

Jäsenmaiden julkista rahaa EU-budjettiin ei välttämättä lisää tarvita, mutta budjettikaton nosto lähtee jäsenmaista. Vaikka ne eivät uskaltaisi asiaa äänestäjille selittää, niiden tulee mahdollistaa EU:lle riittävien omien varojen kerääminen. Näin EU voisi olla toimissaan itsenäisempi, eikä yhteiseurooppalainen politiikka kumpuilisi jäsenmaiden armoilla.

EU-budjetin vahvistaminen edellyttää ehdottomasti rahankäytön tuloksellisuutta. Ehdot rahan saamiseksi ja tulosten saavuttamiseksi pitää olla selkeät ja tiukat. Leikkauspaineet tulevat joka tapauksessa olemaan suuria. Rahankäyttöä on tehostettava erityisesti alue- ja maatalouspolitiikassa, joissa rakenteet heijastelevat edelleen vuosikymmeniä sitten sovittuja puitteita.

Aluepolitiikassa rahaa tulee ohjata kasvua tukevaan rakennemuutokseen ja koko Euroopalle lisäarvoa tuovaan infrastruktuuriin. Nykyisin järjestelmä nojaa pitkälti vain tulonsiirtojen varaan rikkaammilta jäsenmailta köyhemmille. Maatalouspolitiikassa rahankäyttöä taas pitäisi ohjata tehokkaammin kohteisiin, joissa sitä eniten tarvitaan.

Maataloustuissa toisen pilarin rakennekehitystä, kilpailukykyä ja ympäristönhoitoa edistäviä toimia tulee painottaa. Ensimmäisen pilarin suorat tuet taas pitää pohtia perusteellisesti uusiksi. Pienet tilat, syrjäiset tilat ja ilmastollisesti haasteellisissa olosuhteissa toimivat tilat ansaitsevat suuremman osuuden epätasaisesti jakautuvasta potista. Suuret ja vakaat tilat pärjäävät pienemmilläkin tuilla.

Saamme uuteen rahoituskehykseen Brexitin myötä mainion tilaisuuden uudistaa Euroopan unionia. Meidän pitää uskaltaa kehittää ja vahvistaa sitä.

Erityisesti turvallisuus ja innovaatiokehitys tulevat vaatimaan lisää eurooppalaista yhteistyötä. Mikäli emme panosta riittävästi yhteiseurooppalaisiin ratkaisuihin, saatamme jäädä tosipaikan tullen yksin uhkiemme ja ongelmiemme kanssa.

Meidän pitäisi nyt olla rohkeasti mukana rakentamassa sitä Eurooppaa, jonka huomiseksi itsellemme haluamme. Jälkikäteen on turha ruikuttaa – jos ei omaa panosta irtoa, ei voi myöhemmin kirota yhteisen linjan puutteita.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 6.10.2017.