Brittien ero ei ole EU:n loppu
24.6.2016
Britit ovat äänestäneet ja tulosta kunnioitetaan. Mutta britit eivät äänestäneet koko EU:n tulevaisuudesta. He päättivät vain omasta asemastaan Euroopassa. Tunnustan puutteellisuuteni; järkisyistä minun on todella vaikea ymmärtää enemmistön tahtoa.
Yhdistyneen kuningaskunnan eroa EU:sta ajaneiden konservatiivien keulakuva Boris Johnson julisti kampanjassaan, että EU tarvitsee brittejä aivan yhtä paljon kuin britit EU:ta. Hän siis käytti tätä argumenttina eron puolesta (!). Minusta tämä kuulostaa siltä, että Eurooppaan on hiipimässä sama hulluus, joka on historian kuluessa ajanut maanosamme tragediaan kerta toisensa jälkeen.
Euroopan unionissa on nimenomaan kyse yhdessäolemisen tärkeydestä. Koska unioni perustuu demokratiaan, vain kansalaiset voivat viime kädessä päättää, haluavatko he kansojen olevan yhdessä vai jokainen omassa nurkassaan. Jos enemmistö Euroopassa haluaa joskus luopua yhdessäolosta, silloin niin myös tapahtuu. Juuri siksi on niin tärkeää kertoa ihmisille, mikä merkitys tällä yhdessä olemisella Euroopalle on. Tässä auttavat historian kirjat, jotka ovat täynnä rumia kuvia ja raakuutta. Ne kirjat pitää vaan aina välillä avata ja lukea.
Britannian eroprosessi pitää hoitaa juuri sellaisena, mitä se on: Britannian eroprosessina. EU:n ei tarvitse järjestää mitään ylimääräistä jäsenvaltioiden hallitusten välistä prosessia. Britannia irrotetaan Unionista ja sen sopimuksista kirurgisena toimenpiteenä, Lissabonin sopimuksen artiklaa 50 soveltaen, ilman ylimääräistä dramatiikkaa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että EU neuvottelee ja vie päätökseen sopimuksen, jossa määritellään eron käytännön järjestelyt. Prosessista vastaa Euroopan unionin neuvosto eli jäsenvaltiot yhdessä, mutta ilman Yhdistynyttä Kuningaskuntaa. Sopimuksesta päätetään neuvostossa määräenemmistöllä ja se vaatii parlamentin yksinkertaisen enemmistön hyväksynnän astuakseen voimaan. Britanniaa ei ole syytä rangaista millään ylimääräisellä. Näin ero on ero ja sillä selvä.
Mutta palataan siihen olennaiseen. Yhdessäolemisen merkitykseen. Tavalliset rauhanomaiset ihmiset ympäri Eurooppaa ymmärtävät sen merkityksen. Eräs heistä on minulle läheinen britti, joka kirjoitti muutama päivä sitten näin:
”Viime kuukausien aikana Britannian poliittinen järjestelmä on saattanut minut täydelliseen häpeään. Molemman puolen retoriikka on ollut häpeällistä ja pelon lietsonta on saanut meidät kaikki häviämään. Me haluamme poliittisia johtajia, jotka uskovat siihen, että maailmasta voi tehdä paremman – ja tekevät sitä positiivisella muutoksella, jota ei aja pelon voima.”
Tämän tekstin kirjoittaja tekee yksinkertaisen, mutta pysäyttävän ja briljantin havainnon. Hän kertoo kannattavansa brittien jäämistä unioniin, mutta ei vapaan liikkuvuuden, eikä kauppapoliittisten syiden vuoksi (vaikka nämäkin ovat tärkeitä), vaan siksi, että….
Ja tässä se on. Siksi että maailma on täynnä negatiivisia asioita. Siksi että tästä negatiivisesta maailmasta voi tehdä paremman juuri ja nimenomaan pysymällä yhdessä ja rakentamalla siltoja.
”Meidän pitäisi luoda lähempiä yhteyksiä naapureihimme, ei tuhota olemassa olevia!”, hän päättää vuodatuksensa.
Miten oikeassa hän onkaan. Jokainen meistä voi vaikuttaa omalta pieneltä osaltaan siihen, että enemmistö eurooppalaisista näkisi ja kokisi tämän historiallisen kehityksen tällä tavoin. Toisin kuin britit, joiden mieliä vietiin viime vuodet uskomattomalla määrällä vääristettyä kuvaa Euroopan unionista.
