Brexit on kultaakin kalliimpi tilaisuus uudistaa Euroopan unionia, Nykypäivä
25.8.2017
EU:n suurimman maksumiehen Iso-Britannian päätös lähteä Unionista on kieltämättä vaikea paikka Euroopalle niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Se pakottaa katsomaan peiliin ja miettimään, miksi EU on olemassa. Mitä EU:n pitäisi tehdä ja miten se rahoitetaan.
2018 on oletettavasti viimeinen vuosi, kun Iso-Britannia on EU:n jäsen. Sen jälkeen EU:n vuosittaisesta budjetista lähtee 10–13 miljardia euroa laskutavasta, punnan kurssista ja brittien kanssa neuvotelluista sopimuksista riippuen. Se ei ole mikään pikkusumma tilanteessa, jossa jokaisella eurolla on pakko saada aikaisempaa enemmän aikaan.
Brexitin kanssa samaan saumaan osuvat myös EU:n seuraavan, vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevan, pidemmän tähtäimen budjettisuunnitelman neuvottelut jäljelle jäävien jäsenmaiden kesken. Rahoituskehys käytännössä antaa suuntaviivat vähintäänkin viideksi vuodeksi eteenpäin ja kertoo selvin numeroin, missä EU:n painopisteet ovat. Talouden ja maahanmuuton aiheuttamat haasteet ovat osoittaneet, että merkittäviin korjausliikkeisiin ja tarkistuksiin olisi tarve myös ilman Brexitiä.
Maksajien määrän vähentyminen yhdistettynä uusiin tarpeisiin on vaikea yhtälö. Käytännössä rahoitusta voidaan leikata nykyisiltä politiikoilta, kuten yhteiseltä maatalouspolitiikalta tai rakennerahastoilta, tai etsiä lisää tulonlähteitä. Valitettavasti kansalliset hallitukset eivät vaikuta olevan valmiita aidosti uudistamaan systeemiä.
Euroopassa tuntuu kuitenkin olevan laaja yhteisymmärrys siitä, että EU:n on panostettava enemmän turvallisuuteen ja työpaikkojen luomiseen. Ja että tämän pitää näkyä myös Unionin rahankäytössä. Mutta valtaosa jäsenmaista, Suomi mukaan lukien, ei kuitenkaan halua kasvattaa EU:n budjettia tai edes täyttää Iso-Britannian siihen jättämää aukkoa.
Tämä ei ole kestävää tai vastuullista politiikkaa. Tällä hetkellä työllisyys ja puolustus kuuluvat jäsenmaiden vastuulle. Jos EU:n halutaan tekevän enemmän myös näiden asioiden eteen, siihen on annettava asianmukaiset voimavarat. Ei sovi unohtaa, että kansalaiset haluavat EU:n toimivan vahvemmin varsinkin turvallisuuden saralla.
EU:n jäsenvaltioiden on jo korkea aika ymmärtää, että nykyisistä haasteista ei selvitä pienellä viilaamisella, nipistämisellä ja tehostamisella. Näille kaikille on kiistatta tarvetta, mutta ainoa todellinen ratkaisu on EU:n budjetin kasvattaminen ja sen rakenteen uudistaminen. Maatalous- ja koheesiopolitiikkaa on tarkasteltava kriittisesti, rahat käytettävä tehokkaasti ja jäsenmaksuvähennyksistä päästävä eroon. Mutta myös rahaa tarvitaan lisää.
Kaikki odottavat EU:lta enemmän. Maahanmuuttoon on varauduttava. Yhteisistä rajoista ja sisäisestä turvallisuudesta on huolehdittava. Eurooppalaista puolustusyhteistyötä halutaan viedä eteenpäin. Myös talouskasvusta on pidettävä huolta. Mutta EU:n resurssit on jo nyt venytetty äärimmilleen. Pinnalla yritetään pysyä siirtämällä rahaa budjetin sisällä kohdasta ja toiminnasta toiseen. Se on vastuutonta.
Ymmärrän, että rahan löytäminen jäsenvaltioista on vaikeaa istuville kansallisille hallituksille. Sitä kun ei ole koskaan tarpeeksi edes jäsenmaiden toimivallassa olevien asioiden hoitamiseen. Mutta jos EU:n resursseihin ei haluta panostaa, niin turha siltä on myöskään odottaa vaikuttavaa toimintaa. Jäsenmaksujen lisäksi onkin mietittävä muita mahdollisia tulonlähteitä.
EU:n budjettiyhtälön ratkaiseminen ei ole helppo tehtävä. Mutta vaikeuksien ei saa antaa sumentaa silmiä isolta kuvalta. EU:n budjettiin maksetut eurot eivät häviä kuin tuhka tuuleen. Oikein käytettynä niillä saadaan aikaan paljon enemmän turvallisuutta ja talouskasvua kuin mihin Suomi yksinään pystyisi.
Julkaistu Nykypäivässä 25.8.2017.
