Ajankohtaista

Sarvamaa: EU-vaikuttamistyö metsissä kantoi hedelmää Suomelle

16.7.2021

Tiedote 16.7.2021.

Sarvamaa: EU-vaikuttamistyö metsissä kantoi hedelmää Suomelle

Euroopan parlamentin jäsen Petri Sarvamaa (kok. / EPP) on tyytyväinen komission julkaisemaan EU:n metsästrategiaan ja sen sisällössä tapahtuneisiin merkittäviin muutoksiin aiempiin vuotoihin verrattuna. Suomi ja muut jäsenmaat saavat jatkossakin päättää, miten metsiään hoitavat. Sarvamaa on myös varovaisen tyytyväinen muihin metsiin vaikuttaviin lainsäädäntöesityksiin kuten LULUCF-lainsäädäntöön. Sarvamaan mukaan suomalaisten vaikuttamistyöllä on ollut suuri merkitys lopputuloksessa, ja viesti kuultiin Brysselissä. Ympäristö- ja talousnäkökulmat ovat nyt paremmin tasapainossa.

“Ensimmäiset vuodot metsästrategiasta olivat todella huolestuttavia, ja saivat aikaan murskakritiikkiä parlamentilta, jäsenvaltioilta sekä yksityiseltä sektorilta. Niissä tasapaino oli täysin vinoutunut, ja metsiä tarkasteltiin lähinnä suojelunäkökulmasta unohtaen niiden merkitys kiertotaloudelle fossiilisten raaka-aineiden korvaajana. Komission pohjaesitys sellaisenaan olisi ollut katastrofi Suomen metsätaloudelle”, Sarvamaa sanoo.

Sarvamaa kirjelmöi jo aiemmin komissiolle peräänkuuluttaen tasapainoista strategiaa, jossa kestävän metsänhoidon taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus otetaan tasapainoisesti huomioon. Mukana kirjeessä oli myös parlamentin suurimman EPP-ryhmän johto. Lisäksi Sarvamaa julkaisi yhteiskirjeen Suomen metsämyönteisten meppien kanssa aiheesta.

“Määrätietoinen vaikuttaminen tuotti tulosta, ja tänään julkistetussa strategiassa on nähtävissä huomattavia parannuksia verrattuna ensimmäisiin versioihin. Saamme jatkossakin päättää, miten metsiämme hoidamme. Strategiassa tunnustetaan metsänomistajien asema, läheisyysperiaatteen kunnioittaminen sekä metsäteollisuuden koko arvoketjun merkitys taloudelle. Metsäpolitiikan kansalliselle toimivallalle annetaan sen ansaitsema arvo ja avainsana on metsien monikäyttöisyys”, Sarvamaa jatkaa.

Yksi huomattava parannus liittyy lyhytikäisten puutuotteiden rooliin. Ensimmäisessä versiossa puun käyttö näihin tuotteisiin haluttiin minimoida, mutta lopullisessa versioissa niiden rooli fossiilisten tuotteiden korvaajina on ymmärretty. Avohakkuita metsänhoitometodina ei pyritä kieltämään. Sarvamaan mukaan myös LULUCF:ssä Suomelle laskettu nielutavoite vuosien 2016-2018 perusteella vaikuttaa kohtuulliselta. 

“Kaiken kaikkiaan pahimmat kauhukuvat eivät toteutuneet, ja näitä esityksiä voidaan lähteä jatkotyöstämään parlamentissa sekä neuvostossa. Olen tyytyväinen suomalaisten aktiiviseen vaikuttamistyöhön, jolla oli selvä vaikutus komission lopulliseen kannanmuodostukseen. Huoliamme kyllä kuullaan, kunhan ymmärrämme pitää ääntä tilanteen vaatiessa”, Sarvamaa sanoo.

Lisätietoja:

Poliittinen avustaja Tuomas Tikkanen

Tuomas.tikkanen@europarl.europa.eu

Ajankohtaista

Suomen meppien avoin kirje metsätalouden tulevaisuudesta ja hallituksen vaikuttamisen yhtenäisyydestä

12.7.2021

Avoin kirje metsätalouden ja luonnon monimuotoisuuden tulevaisuudesta huolestuneille

Tiedote 12.7.2021.

Julkaisuvapaa heti

Suomen meppien avoin kirje metsätalouden tulevaisuudesta & hallituksen vaikuttamisen yhtenäisyydestä

Europarlamentaarikot Eero Heinäluoma, Elsi Katainen, Henna Virkkunen, Laura Huhtasaari, Mauri Pekkarinen, Miapetra Kumpula-Natri, Nils Torvalds, Petri Sarvamaa ja Teuvo Hakkarainen julkaisevat yhteisen avoimen kirjeensä metsätalouden ja luonnon monimuotoisuuden tulevaisuudesta huolestuneille. Kirjeessä mepit ottavat kantaa virinneeseen kotimaiseen metsäpoliittiseen keskusteluun ja hallituksen yhtenäisyyteen Suomen EU-edunvalvonnassa.

”Me allekirjoittaneet Euroopan parlamentin jäsenet painotamme Suomen aktiivista ja oikea-aikaista vaikuttamista EU:n metsästrategiaan ja muihin metsiin liittyviin politiikkatoimiin hallituksen ja eduskunnan linjaamien kantojen mukaisesti. Näiden kantojen ytimessä on metsäpolitiikan kuuluminen jäsenmaiden toimivaltaan. Pidämme välttämättömänä, että Suomi vaikuttaa tehokkaasti niin uuteen ilmastolainsäädännön kokonaisuuteen kuin uuteen metsästrategiaan turvaten pienen, ulkomaankaupasta riippuvaisen, ympäristövastuunsa tunnistavan edelläkävijämaan kansalliset edut. Tässä onnistumiseksi on tärkeätä, että Suomen pääministeri ja toimivaltaiset ministerit saavat keskeisten muiden toimijoiden täysimääräisen kannatuksen ja tuen. Iso merkitys on sillä, että hallitukselta EU-päätöksentekoon lähtee yhtenäinen viesti, jota tukee mahdollisimman yhtenäinen eduskunnan kannanmuodostus”, allekirjoittaja Petri Sarvamaa siteeraa kirjettä.

Kirje liitteenä.

Ajankohtaista

Sarvamaa kirjelmöi metsästrategiasta Ursula von der Leyenille, allekirjoittajina EPP:n johto

5.7.2021

Tiedote 5.7.2021.
Julkaisuvapaa heti

EPP Forestry letter July 2021-2

Euroopan parlamentin jäsen ja metsästrategianeuvottelija Petri Sarvamaa (EPP, kok.) on kirjelmöinyt EU:n metsästrategiasta yhdessä parlamentin suurimman EPP-ryhmän johdon kanssa komission puheenjohtaja Von der Leyenille, varapuheenjohtaja Dombrovskisille sekä komissaari McGuinnesille. Kirjeen on allekirjoittanut Sarvamaan lisäksi mm. EPP-ryhmän puheenjohtaja Manfred Weber.

Kirjeessä Sarvamaa ja EPP-ryhmän johto peräänkuuluttavat kestävän metsänhoidon merkitystä, metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisessa Euroopassa sekä metsien kansallista toimivaltaa, ja vaativat komissiota muuttamaan ripeästi metsästrategialuonnostaan. Komissio julkaisee metsästrategian sisältävän ”fit for 55” -lainsäädäntöpaketin 14.7.

”Esillä ollut metsästrategialuonnos heikentää kestävän metsänhoidon käytäntöjä ja hidastaa fossiilisten materiaalien korvaamista uusiutuviin puutuotteisiin perustuvilla tuotteilla. Siinä ei käsitellä metsien taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia tasapainoisella tavalla. Luonnos edistäisi passiivista metsätaloutta ja loisi aivan uusia riskejä, jotka johtavat teollisuuden siirtymiseen Euroopan ulkopuolelle ja kilpailukyvyn menetykseen EU:ssa. Metsäteollisuuden toimintaedellytysten heikentyminen Suomessa tarkoittaisi myös bruttokansantuotteen tippumista ja hyvinvointivaltion rahoituspohjan rapautumista entisestään,” Sarvamaa sanoo.

Metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisen lisäksi Sarvamaa esittää kirjeessä huolensa EU:n toimivallasta metsäpolitiikkaan.

”EU:n perussopimuksissa ei viitata EU:n yhteiseen metsäpolitiikkaan, sillä metsiä koskeva toimivalta kuuluu jäsenvaltioille. Tämän myös parlamentti ja jäsenmaiden neuvosto ovat tunnustaneet tosiasioina omissa kannoissaan jo aiemmin. Komissio ei siksi voi ehdottaa yhteistä eurooppalaista metsäpolitiikkaa ympäristö- ja ilmastotoimivaltaan vedoten,” Sarvamaa sanoo.

Sarvamaa huomauttaa myös, että metsät EU:ssa ovat erilaisia, eikä samaa suojelukeinoa voida soveltaa kaikkialle.

”EU:n metsille ominaista on suuri moninaisuus metsien omistajuusjärjestelyistä niiden kokoon, rakenteeseen, biologiseen monimuotoisuuteen ja kestävyyteen. Strategiassa ei noudateta läheisyysperiaatetta, eikä metsiin liittyviä suojelukysymyksiä voida ratkaista soveltamalla samaa lähestymistapaa kaikkialle. Metsät Portugalissa, Romaniassa tai Suomessa ovat hyvin erilaisia, ja edellyttävät erilaisia toimintatapoja. Siksi on korostettava paikallisia toimintamalleja, omistusoikeuden kunnioitusta ja yhteistyötä metsänomistajien kanssa,” Sarvamaa sanoo.

Sarvamaan mukaan metsästrategia on monin tavoin markkinatalouden periaatteiden vastainen, ja pyrkii luomaan uutta viherbyrokratiaa ja ”green tapea”.

”Strategia pyrkii esimerkiksi määrittelemään, mitä tuotteita metsäteollisuus saisi jatkossa tuottaa ja mitä ei. Tällaista sääntelyä ei pidä tehdä EU-tasolla, sillä tällöin unohdetaan kuluttajien tarpeet, metsien monikäyttöisyys ja estetään innovointia. Metsistä tuotetaan esimerkiksi paperia ja pakkauksia, jotka lyhyestä käyttöiästään huolimatta korvaavat fossiilisia materiaaleja. Komission olisi tunnustettava periaate, jonka mukaan puun kaikkia osia käytetään eri tuotteisiin, mikä on aidosti resurssitehokas tapa luoda lisäarvoa ja edistää ilmastoystävällistä biotaloutta. Kiertobiotalouden vahvistaminen elinvoimaisen metsäteollisuuden avulla on keskeinen tavoite Suomen siirtyessä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa,” Sarvamaa sanoo.

Sarvamaa toimii Euroopan parlamentin metsästrategiakannan pääneuvottelijana.

Lisätietoja: 

Poliittinen avustaja Tuomas Tikkanen, puh. +358 40 523 5768, tuomas.tikkanen@europarl.europa.eu

Ajankohtaista

Sarvamaa: Suomen metsiä ei voi sosialisoida Euroopan hiilinieluiksi – hallitus tarvitsee ryhtiliikkeen

1.7.2021

Tiedote 1.7.2021.

Julkaisuvapaa heti

Sarvamaa: Suomen metsiä ei voi sosialisoida Euroopan hiilinieluiksi – hallitus tarvitsee ryhtiliikkeen

Euroopan parlamentin jäsen ja metsästrategian pääneuvottelija Petri Sarvamaa (EPP, kok.) pitää Suomen hallituksen riitaisaa metsäpolitiikkaa huolestuttavana ilmiönä kansallisen edun ja kotimaisen metsätalouden tulevaisuuden näkökulmasta. Kiista on koskenut erityisesti komission pian julkaisemaa EU:n metsästrategian luonnosta.

”Puolueiden välinen nokkapokka hallituksessa tekee vain hallaa Suomen tavoitteiden ajamiselle EU:n metsäpoliittisessa limbossa. Nyt tarvitaan yhtenäinen ja selkeä viesti komission suuntaan, ei hajaannusta. Vihreiden olisi korkea aika ymmärtää katsoa asiaa myös talouden ja ihmisten elinkeinon näkökulmasta. Suomen metsiä ei voida sosialisoida Euroopan hiilinieluiksi,” Sarvamaa sanoo.

Sarvamaan mukaan hallituksen olisi nyt hyväksyttävä yksi selkeä linja, johon kaikki puolueet sitoutuvat mukisematta.

”Kun yksi ministeri sanoo hallituksen suulla EU-pöydissä yhtä, ja toinen toista, ei Suomen kannasta voi saada enää selkeää kuvaa. Tämä on iso ongelma. Hallitus on jo aiemmin ottanut kantaa EU:n metsästrategiaan jäsenmaiden neuvostossa, ja tuo linja ymmärsi metsien monimerkityksellisyyden taloudesta ympäristöön. Miksi rajata tätä toimivaa kantaa nyt suppeammaksi?”, Sarvamaa kysyy.

Komission metsästrategialuonnos on Sarvamaan mukaan monella tavalla ongelmallinen, ja sen näkemykset poikkeavat vahvasti niin eurooppalaisen metsäsektorin tarpeista, Euroopan parlamentin metsästrategiamietinnöstä, kuin neuvoston päätelmistäkin, joita myös Suomi on aiemmin tukenut. Luonnos ei ole vielä lopullinen ja muutokset ovat mahdollisia.

”Luonnoksessa esitetyt näkökulmat ovat ongelmallisia erityisesti toimivaltakysymysten, metsänhoidon ja puutuotteiden osalta. Komissio suunnittelee esittävänsä yhteisen metsäpolitiikan perustamista ympäristötoimivaltaan vedoten. EU:n metsäpolitiikkaan tulisi näin uutta hallintoa ja lainsäädäntöä metsänhoidosta eli asioita, joihin perussopimukset eivät anna toimivaltaa. Lisäksi jo läheisyysperiaatteenkin vuoksi nämä asiat kannattaisi päättää mahdollisimman lähellä metsänomistajaa. Luonnos kyseenalaistaa myös lyhytikäiset puutuotteet, sekä suosisi pitkäaikaisia tuotteita ilmastosyihin vedoten. Tässä unohdetaan, että myös lyhytikäisillä tuotteilla korvataan fossiilispohjaisia tuotteita, ja ne ovat elintärkeitä monissa pakkausmateriaaleissa tai hygieniatuotteissa,” Sarvamaa sanoo.

Sarvamaa peräänkuuluttaa yhtenäisyyttä ja ryhtiliikettä hallituksen metsäpolitiikkaan.

”Sen sijaan että luomme järjettömän määrän uutta sääntelyä, green tapea ja viherbyrokratiaa, olisi luotava insentiivejä ja kannustimia metsänomistajille toisaalta ylläpitää puun tarjontaa sekä toisaalta toteuttaa erilaisia biodiversiteetti- ja ilmastotoimia metsillään. Nyt julki tulleen luonnoksen sisältämillä näkökulmilla voi olla haitallinen vaikutus juurikin metsäteollisuuden Euroopassa valmistamien tuotteiden kilpailukykyyn ja puun saatavuuteen. Hallitus, vetoan yhtenäisyyteen ja kansallisen edun puolustamiseen tässä asiassa,” Sarvamaa sanoo.

Sarvamaa on Euroopan parlamentin metsästrategiakannan pääneuvottelija.

Lisätietoja:

Poliittinen avustaja Tuomas Tikkanen, +358 40 523 5768

Ajankohtaista

”Suomalainen todellisuus on täysin erilainen” – metsien kohtalo kuohuttaa EU:n luontotavoitteissa

8.6.2021

EU-parlamentti äänestää tiistaina luonnon biodiversiteetin suojelun strategiasta. Suomalaiset europarlamentaarikot ja järjestöt ovat eri mieltä strategian metsiä käsittelevistä osuuksista.

Parlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok) mielestä strategia on haitallinen Suomen metsätaloudelle.

Hänestä strategia niputtaa kaikkien jäsenvaltioiden metsät ja metsänhoidon samanlaiseksi, vaikka Suomen ja esimerkiksi Itä-Euroopan metsätalous ovat erilaisia.

– He haluavat asettaa voimakkaita ja tiukkoja suojelukriteerejä. Se on tärkeää maissa, joissa metsät ovat henkitoreissaan, ja ne loputkin raiskataan, myydään ja varastetaan. Puhun Romaniasta, Tsekin tasavallasta, Slovakiasta ja Puolasta, nämä ovat kärkipäässä, Sarvamaa sanoo.

Hänestä EU-toimielimissä harva Ruotsia lukuun ottamatta ymmärtää, millaisia Suomen metsät ovat ja miten metsätaloutta Suomessa harjoitetaan.

– Ongelma on, jos samalla kauhalla mitataan ympäri EU:ta. Se on Suomelle, jos ei ihan kohtalonkysymys, mutta valtavan kokoinen juttu, miten me saamme käyttää metsiämme, hän sanoo.

– Suomalainen todellisuus on täysin erilainen kuin on suurimmassa osassa EU:ta.

Muutosesityksiä tehty

Strategia ei suoraan sido jäsenmaita, mutta on poliittinen viesti sille, miten biodiversiteetti huomioidaan jatkossa EU:ssa lainsäädännössä. Strategialla on vaikutusta myös siihen, millaisia tavoitteita EU ajaa YK:n biodiversiteettikokouksessa syksyllä.

Strategia on komission laatima, ja parlamentti antaa sille kantansa ympäristövaliokunnan esityksen pohjalta.

Keskusta–oikeistolaisen EPP-ryhmän sekä maatalousvaliokunnan jäsenet ovat laatineet muutosesityksiä kannanottoon. He haluavat puuttua esimerkiksi kestävän metsänhoidon uudelleenmäärittelyyn, ohjeeseen vanhojen metsien käyttöön ja luonnonläheisen metsänhoidon termin käyttöön. Sarvamaa on valiokunnan jäsen ja laatinut muutosesityksiä.

Tiistaina iltapäivällä parlamentti äänestää, tehdäänkö kannanottoesitykseen muutoksia. Myöhään illalla on äänestys strategian kannanoton läpimenosta.

Ennakkotietojen mukaan strategia on menossa läpi parlamentissa pitkälti ympäristövaliokunnan esityksen muodossa.

Ympäristövaliokunnan jäsen Ville Niinistö (vihr) toivoo, että strategia menee läpi esityksen mukaisesti, ja aikoo äänestää sen puolesta.

– On välttämätöntä, että vanhat ja luonnontilaiset metsät pyritään suojelemaan, ja että metsäluonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysäytetään. Emme ole tähän mennessä saavuttaneet tavoitteitamme lajikadon pysäyttämisessä ja metsäluonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on jatkunut, joten metsätalous ei ole vielä kestävää, Niinistö kommentoi.

Niinistö: Suomenkin etu

Sarvamaa sanoo, että metsäasioita lukuun ottamatta hän kannattaa strategiaa ja parlamentin kannanottoesitystä. Sarvamaa aikoo tehdä äänestyspäätöksensä sen jälkeen, kun tiedossa on, mitkä muutosesitykset ovat menneet läpi.

– Siinä tapauksessa, että häviämme merkittävän osan muutosesityksistä, äänestän joko tyhjää tai vastaan, Sarvamaa sanoo.

Niinistö sanoo, että Europarlamentin kannanotot raportissa ovat kehotuksia, joten ne eivät hyväksytyksi tullessaan merkitse sitovaa sääntelyä, ja iso osa varsinaisista päätöksistä on kansallisia.

Niinistöstä on tärkeää ja Suomenkin etu, että luonnontilaisia metsiä suojellaan, avohakkuita vähennetään ja monisukupolvista sekametsäkasvatusta lisätään.

– Olisi metsätaloudenkin etu, että metsänomistajalle kehitettäisiin mahdollisuus saada tuloja myös osittaisesta suojelusta tai hiilinielujen kasvattamisesta, ei vain hakkuista. Sitä monet metsänomistajat toivovat, hän kommentoi.

MTK kriittinen

Ympäristöjärjestöt ovat puhuneet ympäristövaliokunnan kannanoton puolesta. Esimerkiksi WWF:n EU-osasto on lausunut, että meppien muutosesitykset voivat heikentää EU:n toimia luontokadon pysäyttämiseksi.

Suomessa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK) on esittänyt kriittisiä lausuntoja strategiasta esimerkiksi kansallisten toimien määrittelystä.

Luonnonsuojeluasioiden lakimies Anna-Rosa Asikainen sanoo, että strategia jättää osittain epäselväksi, kuinka vapaasti jäsenvaltiot saavat päättää kansallisesti toimista tavoitteiden saavuttamiseksi.

– Meidän viestimme on ollut, että vaikka tavoite on yhtenäinen, toimeenpano pitäisi tapahtua jäsenmaatasolla. Luonto on meillä erilaista, ja sopivat toimenpiteet ja tavat ovat vaihtelevia, Asikainen sanoo.

MTK:n kanta on, että strategiassa eri osa-alueiden tulee olla tasapainossa. Esimerkiksi sosiaalista ja taloudellista näkökulmaa ei saa unohtaa ja on löydettävä hyvät toimintatavat maanomistajien sekä maa- ja metsätalouden parissa työskentelevien kannalta.

MTK toivoo myös, että suojelutoimien lähtökohta olisi ennemmin kannustavuus, esimerkiksi markkinalähtöisesti, kuin velvoittavuus.

”Vihreä aalto on lyömässä”

EU:ssa valmistellaan tällä hetkellä useampaa metsiin liittyvää lakihanketta. Viime viikolla Iltalehti uutisoi Suomen kuohuttaneesta linjasta EU:n metsäpolitiikassa taksonomiajärjestelmässä.

Sarvamaasta biodiversiteettistrategia on osaa laajempaa ilmiötä, jossa ilmasto- ja ympäristöasiat ovat aiempaa vahvemmin esillä komissiossa. Hänestä ympäristövaliokunta on myös astunut maatalousvaliokunnan tontille metsäasioissa. Asiasta on käyty kiistaa pitkin kevättä.

– Tässä on aika voimakasta vyörystystä. Näkyyhän se poliittisesti isossa kuvassa, että vihreä aalto on lyömässä. Minulla ei ole vihreyden ja ympäristön kanssa ongelmaa, mutta jos ajatellaan tasapainoa politiikassa, siihen se on vaikuttamassa, Sarvamaa sanoo.

Sarvamaasta Suomessakin biodiversiteetin suojelun suhteen voidaan tehdä enemmän, mutta eri tahot pohtivat jo onnistuneesti metsien hoitoa myös suojelun näkökulmasta. Hän muistuttaa, että EU:n tiukasti suojelluista metsistä yli puolet on Suomessa.

Niinistö puolestaan korostaa, että YK:n luontopaneeli on varoittanut, että jopa miljoona lajia uhkaa kadota maailmalta sukupuuttoon. Myös Suomessa yli 10 prosenttia lajeista on uhanalaisia ja erityisesti vanhojen metsien lajikannat ovat romahtaneet.

Biodiversiteettistrategia käsittelee laajasti luontokatoa aina valtameristä metsien suojeluun. Strategia esimerkiksi määrittelee, että 30 prosenttia sekä maa- että merialueista on suojeltava kevyin keinoin ja 10 prosenttia tiukin keinoin Euroopassa. Lähes 17 prosenttia Suomen luonnosta on jo vähintään osittaisen suojelun piirissä.

– Emme voi uskottavasti vaatia muilta riittäviä toimia, jos emme ole valmiita suojelemaan omaa luontoamme vastaavasti itse, Niinistö kommentoi.

Artikkeli julkaistu Iltalehdessä 8.6.2021.

Ajankohtaista

Petri Sarvamaa: Elpymispaketti on Suomen ja kokoomuksen edun mukainen

10.5.2021

Taloudellinen epävakaus voisi altistaa unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisille uhkakuville.

EU:n elpymispaketti ja erityisesti kokoomuksen asennoituminen siihen ovat olleet kuluneen viikon kestoaihe ja kuuma peruna. Kannatan itse elpymispaketin hyväksymistä, vaikka näinä aikoina poliittisesti järkevämpää olisi olla asiasta hiirenhiljaa. Tähän en kuitenkaan pysty, sillä uskon aidosti vakaan Euroopan olevan Suomen etu.

Ensinnäkin Suomen etu on taloudellisesti vakaa Eurooppa. Koronapandemian alussa taloudelliset näkymät olivat erittäin synkät, katsottiin sitten finanssimarkkinoiden, valtiontalouden tai yleisen talouskasvun suuntaan. Tähän hätään ilmoitus EU:n elpymispaketista tuli paljon odotettuna viestinä vakaudesta ja palautti rahoitusmarkkinoiden luottamusta talouden kasvuun. Elpymispaketin esilletulon myötä korkotasot laskivat ja markkinat rauhoittuvat varsin nopeasti Euroopassa.

Mikäli nyt vetäisimme töpselin irti seinästä juuri kun konetta ollaan lämmittelyn jälkeen saamassa käyntiin, purkautuisivat elpymispakettiin jo sisälle leivotut positiiviset markkinavaikutukset ulos kuin ketsuppipullosta. Jälki olisi varmasti rumaa, sillä rahoitusmarkkinat odottavat EU:n toimivan yhtenäisesti ja pystyvän erilaisten tilanteiden vaatimiin poliittisiin päätöksiin. Tällä hetkellä pienikin inflaatioennuste syöksee suurtenkin valtionyhtiöiden kurssit kohti kaakkoa. Elpymispaketin romuttaminen voisi tuoda mukanaan merkittäviä säästömenetyksiä miljoonalle suomalaiselle piensijoittajalle ja kotitaloudelle, puhumattakaan makrotason vaikutuksista talouskasvuun ja korkoympäristöön.

Toiseksi Suomen etu on poliittisesti vakaa Eurooppa. Mikäli pakettia lähdettäisiin tosissaan kaatamaan, vaikutukset näkyisivät kauas tulevaisuuteen. Innokkaimmat näkevät tässä mahdollisuuden estää jonkinlainen ei-toivottu EU:n kehitys, tai jopa suistaa EU hajoamisuralle. Todellisuus on karumpaa. Yhteisten projektien kaataminen, johon kaikki muut ovat jo sitoutuneet, harvoin tietää ainoalle vastarannan kiiskelle hyvää. Sovun myötä kaatuisi myös EU:n monivuotinen budjettikehys ja sarja vaivalla neuvoteltuja poliittisia sopuja, jossa Suomella on paljon menetettävää. On realistista ajatella, että Suomen intressit tulevissa neuvotteluissa eivät olisi kovin korkealle arvostettuja.

Poliittinen liima, joka pitää unionin jäsenmaat yhdessä niin neuvotteluvoittojen kuin väistämättömien neuvottelutappioidenkin jälkeen on Suomelle mittaamattoman arvokas asia. Kun tämä liima alkaa rakoilemaan, pystytään unionin heikkoutta hyödyntämään monelta suunnalta. Unionin heikentyminen ei ole missään nimessä Suomen etu.

Kolmanneksi Suomen etu on turvallisuuspoliittisesti vakaa ja vahva Eurooppa. Taloudellinen epävakaus johtaa poliittiseen epävakauteen ja yhtenäisyyden rakoiluun, mikä altistaa unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisille uhille. Jo nyt Venäjä ja Kiina pyrkivät hyödyntämään jokaisen heikkouden hetken ja railon yhteisessä rintamassa. Käytännössä tämä tarkoittaa Kiinan osalta taloudellisten lonkeroiden ujuttamista yhä syvemmälle esimerkiksi Itä-Euroopan maiden talouksiin ja niiden hallitusten kytkemistä Kiinan intresseihin. Euroopan taloudellinen taantuma ja elpymispaketin kaataminen todennäköisesti kasvattaisivat kiinnostusta kiinalaista rahaa kohtaan esimerkiksi Unkarin kaltaisissa valtioissa. Tämä taas johtaa pidemmällä aikavälillä Kiinan ulkopoliittisten intressien välittymiseen EU:n ulkopolitiikassa. Jo aivan hiljattain Unkari esti EU:n yhteisen Kiinan uiguuritilannetta kritisoineen päätöslauselman hyväksymisen unionin neuvostossa.

Venäjän osalta tilanne on vielä suoraviivaisempi. Ukrainan sodan kiihtyminen, salamurhat EU:n maaperällä ja informaatiovaikuttaminen ovat osoitus Venäjän lisääntyneestä aggressiivisuudesta Eurooppaa kohtaan. EU:n heikkous on Venäjän etu, eikä ole epäselvää, etteikö Venäjä osaisi myös hyödyntää sitä. Tässä suhteessa EU:n vahvuus on Suomen etu. Mitä vahvempi ja yhtenäisempi unioni on, sitä turvatumpi on Suomen turvallisuuspoliittinen asema Euroopan reunamaana. EU on Suomen ainoa keino hallita globaalia epävakautta, joka näillä näkymin tulee vain kiihtymään. Kannatan itse Nato-jäsenyyttä voimakkaasti, mutta valitettavasti suomalaisten enemmistö ei ole vielä tätä mieltä.

Edellä mainitut argumentit eivät ole hehkuttamista, vaan kylmää poliittista ja taloudellista realismia. Jopa inhorealismia. Elpymispaketin vastustaminen perustuu ajatukseen ihannemaailmasta, jossa vastustaminen muuttaisi EU:n kehitystä tavalla, joka niin lyhyellä kuin pitkällä aikahorisontilla hyödyttäisi Suomea merkittävästi. Vetoavathan vastustajat sekä suoraan säästyneisiin euroihin (elpymispaketti rahoitetaan EU:n yhteisellä velalla, ei suoraan valtion budjetista – eurot eivät siis ilmestyisi kotimaan rahareikiin) että EU:n palauttamiseen ”kehityksen oikealle raiteelle.”

Näin ei todellisuudessa kuitenkaan ole. Elpymispaketin kaatamisyritys olisi vahingollista Suomen edulle Euroopassa niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä, kuten olen yllä kuvannut. Elpymispaketti on Suomen etu, ja Suomen etu on kokoomuksen etu. Olen iloinen kokoomuksen eduskuntaryhmän päätöksestä sallia edustajilleen vapaat kädet tulevassa äänestyksessä. Ratkaisu oli ainoa oikea, sillä onhan poliitikon tehtävä ottaa kantaa. Kyse on erittäin merkittävästä Suomen ulkopolitiikkaakin määrittävästä päätöksestä, vaikka keskustelu on pyörinyt pitkälti vain talouden ympärillä. Uskon, että enemmistö kansanedustajista ymmärtää tämän, ja tulee äänestämään jaa.

Julkaistu Verkkouutisissa 8.5.2021.

Ajankohtaista

Kokoomusmeppi lataa tiskiin tylyt tosiasiat elvytyspaketista: ”Suomelle mittaamattoman arvokas” – Valittelee kotimaisen keskustelun tasoa

6.5.2021

Keskustelu EU:n elpymisvälineestä on käynyt Suomessa kuluneen viikon aikana kuumana. Kokoomuksen europarlamentaarikko Petri Sarvamaa valittelee suomalaisen debatin tasoa ja johtajuuden puutetta.

”Haluan tehdä elpymisvälineen suhteen kantani selväksi: kyse on erittäin isosta ja monimutkaisesta kokonaisuudesta, joka on ennen kaikkea poliittisesti Suomelle mittaamattoman arvokas. Sanon sen suoraan: elpymisväline on yksinkertaisesti liian iso asia Euroopalle Suomen kaadettavaksi. Kyse on pelkän elpymisvälineen lisäksi myös koko budjettisovusta”, hän kommentoi tiedotteessaan.

Sarvamaan mukaan tällä viikolla monen kommentaattorin suusta on kuultu ajatus, jonka mukaan EU:n elvytyspaketin myötä suomalaisia pidetään Euroopassa ”hyödyllisinä idiootteina”.

”On väärä ymmärrys ajatella, että Brysselissä olisi valtava juttu, mitä mieltä Suomessa ollaan. Brysselissä ollaan lähinnä huolissaan siitä, viivästyykö prosessi ratkaisevan paljon viime metreillä. Tällä olisi tietenkin järistyksiä koko Euroopalle, mutta myös erityisesti Suomelle. Suomi nähdään luotettavana kumppanina, ei rettelöitsijänä. Jääminen sovun ulkopuolelle vahingoittaisi eniten meitä itseämme”, Sarvamaa sanoo.

Hän huomauttaa, että keskustelu elpymisvälineestä oli Suomessa etukäteen liian vähäistä, ja se vähä mitä sitä oli, kätki alusta lähtien sisäänsä väärän ydinviestin. Sarvamaan mukaan ratkaiseva argumentti uupui: elvytyspaketissa ei ole kyse pelkästään rahasta vaan poliittisesta kokonaisharkinnasta.

”Yksi syy tilanteeseen on siinä, ettei Suomen hallitus ehtinyt, tai edes osannut koronakiireiltään keskittyä tämän yhteisen eurooppalaisen ratkaisun selittämiseen ja perustelemiseen kansalaisille. Ja siinä mitä hallitus kertoi, oli vahva paino elvytysvälineen taloudellisissa näkökohdissa”, Sarvamaa huomauttaa.

Tämän jälkeen keskustelu juuttui kokoomusmepin mukaan yksinkertaisen laskuharjoituksen juoksuhautaan: kuinka paljon saadaan ja kuinka paljon maksetaan.

”Jos kysymys on todella niin yksinkertainen (maksu 6,6 – saanti 2,7), ei siitä oikein kukaan jaksa tosissaan lähteä gallupeissa ykkösenä loistavan perussuomalaisten kanssa ottelemaan.”

Sarvamaa ei usko, että porvarihallitus olisi saanut neuvoteltua merkittävästi erilaista pakettia.

”Pohjoismaat ovat lähtökohtaisesti EU:ssa nettomaksajia. Hyödyt tulevat muualta kuin suoraan valtion budjettiin, kuten vientimarkkinoista ja vakaudesta. EU:n elpymisrahasto ja siihen 30 vuodeksi yhdessä lainattava raha on silti hyvä asia Suomen kannalta. Kannattaa myös muistaa, että kyse on EU:n yhteisestä lainasta, jota meillä käytännössä jo on EKP:n 7000 miljardin euron taseen muodossa.”

Sarvamaan mukaan perustelut elvytyspaketin puolesta lähtevät laajemmista lähtökohdista kuin maksu-saanti-laskuharjoituksista.

”Ensinnäkin, EU on valtioiden vapaaehtoinen yhteisjärjestely, joka rakentuu vahvasti solidaarisuuden periaatteelle. Taloudellinen idea on siinä, miten mahdollisimman vahvan talouden unioni on sisämarkkinoilla kaikille sen jäsenille hyödyksi. Kaikki auttavat kaikkia vuorollaan ja kaikki hyötyvät. Tämä ei ole nollasummapeli. Yhteiseen koriin laitetut eväät ravitsevat lopputuloksena kaikkia osallisia enemmän kuin siinä tapauksessa, että jokainen syö vain omat eväänsä.”

Hän nostaa esiin myös geopolitiikan ja huomauttaa, että Suomen turvallisuudelle EU on nykymaailmassa aivan korvaamaton yhteisö.

”EU on Suomen geopoliittisen aseman peruskallio. Jos Suomen eduskunta päättäisi unionin suurimman haasteen edessä hylätä yhteisesti neuvotellun järjestelyn, löytäisi isänmaamme tämän päätökseen edestään toistuvasti tästä eteenpäin. Painoarvomme ja luottomme meille elintärkeässä poliittisessa yhteisössä kärsisi todella vakavan tappion. Kuvaamani asiat ovat todellisia ”Isänmaan etu” -näkökohtia”, hän sanoo.

Sarvamaan mukaan aivan keskeistä on myös muistaa, että EU:n elvytysvälineeseen liittyy suuri ja monitahoinen rykelmä päätöksiä, joihin kaikkien jäsenvaltioiden on sitouduttava yhdessä.

”Paketissa on koko unionin 7 vuoden rahoituskehys, omien varojen uudistettu lainsäädäntö (jonka ratifioinnista tämän viikon metelissä on kyse), ja oikeusvaltioperiaatteen kytkeminen ehtona EU-rahan saamiselle”, hän toteaa.

”Viimemainitussa toimin kätilönä parlamentin, jäsenvaltioiden ja komission neuvotteluissa. Elvytyspaketin kaataminen vaikuttaisi suureen kokonaisuuteen, joka on sovittu viimeisen vuoden aikana. Budjettisovun kaatuminen järisyttäisi markkinoita ja tarkoittaisi koko prosessin aloittamista alusta. Kyse on pitkästä urakasta, johon ei ole varaa. Riskinä on Suomen jääminen paitsioon kaikissa tulevissa budjettineuvotteluissa.”

Julkaistu Talouselämässä 6.5.2021.

Ajankohtaista

Petri Sarvamaa: Koronapassi saatava heti voimaan

Suomalaismeppi esittää, että koronatestin ottaminen todistusta varten olisi maksutonta.

Euroopan parlamentin jäsen Petri Sarvamaa (kok.) haluaa Euroopan unionin ja Suomen hyväksyvän yhteensopivan koronapassijärjestelmän kesän matkailua varten mahdollisimman ripeästi.

Euroopan parlamentti päätti täysistunnossaan hyväksyä puitelain EU:n COVID-19-todistukselle, jonka tarkoitus on osoittaa henkilön rokotustilanne, koronatestin tuore negatiivinen tulos tai mahdollinen immuniteetti.

Parlamentin hyväksynnän myötä EU voi aloittaa keskustelut jäsenvaltioiden kanssa.

– Koronapassi on ehdottomasti saatava voimaan kesään mennessä, jotta ihmiset voivat päästä kauan odottamilleen ja ansaituille kesälomille turvallisesti. Myös Euroopan turismiteollisuus odottaa päätöstä kiihkeästi, ja vaikutukset tulevat näkymään myös Suomen matkailussa. Tarvitsemme siis ripeästi yhteensopivan EU-laajuisen ja selkeän sekä toimintavarman järjestelmän, olkoon se sitten digitaalinen tai paperinen, Sarvamaa sanoo tiedotteessa.

Sarvamaa esittää, että koronatestin ottaminen todistusta varten olisi kansalaisille maksutonta. Näin voidaan taata järjestelmän syrjimättömyys. EU:n laki tarjoaa puitteet kansallisten järjestelmien käyttöönotolle ja yhteensopivuudelle.

On kuitenkin jäsenvaltioiden vastuulla pystyttää todistuksia varten tarvittava infrastruktuuri. Todistuksella jokaisen pitäisi voida matkustaa vapaasti EU:n rajojen sisällä.

– Jotta syrjimättömyys voidaan varmistaa, olisi koronatestin ottaminen todistusta varten oltava maksutonta. Aikaa ei ole nyt hukattavaksi, sillä yhteisen järjestelmän sijaan riskinä on tilkkutäkki lukuisia valtioiden ja yritysten omia todistuksia. Emme voi myöskään odottaa järjestelmää alkusyksyyn asti, vaan turvallinen vapaa liikkuvuus on mahdollistettava kansalaisille jo aiemmin kesällä, Sarvamaa sanoo.

Julkaistu Verkkouutisissa 29.04.2021.

Ajankohtaista

Sarvamaa: Suomen metsiä vedetään taas kuin pässiä narusta

22.4.2021

 

Tiedote 22.04.2021.

Sarvamaa: Suomen metsiä vedetään taas kuin pässiä narusta

Euroopan komissio julkaisi eilen kestävän rahoituksen ilmastokriteerit, joiden tarkoituksena on luoda vertailupohjaa sijoituksille ja tukea Euroopan vihreää kasvustrategiaa. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok.) mukaan komission työ on pettymys Suomen metsätaloudelle eikä tunnusta lainkaan suomalaisten ponnistuksia ilmastotyössä.

”Taas on sorvattu paperi, joka perustuu vihreään ideologiaan ja tiettyjen komission päättäjien henkilökohtaisten ambitioiden ruokkimiseen. On ihan järjetöntä, että juuri niitä metsätalouden keinoja sakotetaan, joiden avulla Suomi tavoittelee kunnianhimoisempia ilmastotavoitteita kuin lähes koko muu EU”, Sarvamaa toteaa.

Sarvamaan mukaan koko asetelma on Suomen metsäsektorin kannalta pöyristyttävä. ”Esitys on todella monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä. On myös täysin auki, mitkä ovat käytännön vaikutukset metsänomistajille. Samat tavoitteet olisi ollut mahdollista saavuttaa yksinkertaisemmin ja ottaen huomioon juuri niiden ihmisten tarpeet, jotka metsiämme hoitavat ja käyttävät. Puupohjaisten tuotteiden merkitys fossiilisten raaka-aineiden ja tuotteiden korvaajina jää kehyksessä myös täysin huomiotta”, Sarvamaa jatkaa.

Kauhuskenaariossa suomalainen metsätalous jäisi kestävien taloudellisten luokittelujen ulkopuolelle, mikä toisi todellisia haasteita biokiertotalouden jatkokehittämiselle. Myös investointien kannalta tilanne olisi erittäin haasteellinen.

”Ääriajattelu kukoistaa EU-tason metsäkysymyksissä todella rajusti. Eikä ainoastaan niiden tyypillisten puolueiden sisällä, vaan poliittisen värispektrin useissa eri sävyissä. Erityisesti osa komission viherpoliittisesti orientoituneesta johtoportaasta kulkee laput silmillä metsäasioissa. Kuvitellaan, että vain suojelemalla kaikki Euroopan metsät pelastetaan maailma”, Sarvamaa lohkaisee.

Euroopan komissio joutui vetämään ensimmäisen versionsa taksonomiakriteereistä pois loppuvuonna valtavan kommenttimäärän myötä. Myös iso osa jäsenmaista oli puolustamassa kestävää metsätaloutta Suomi ja Ruotsi etunenässä komissiota vastaan. Sarvamaan mukaan eilen julkaistu paperi on hienoinen askel parempaan suuntaan joulukuun versioon verrattuna, mutta ideaalitilanteesta ollaan edelleen todella kaukana. ”Ilman Suomen ja Ruotsin armotonta vaikuttamista ja painostusta lopputulos olisi ollut vieläkin kamalampi”, Sarvamaa sanoo.

”Huolestuttavien kehityskulkujen lisäksi suuri huoleni koskee myös demokratian tilaa. Miten komissio voi määritellä näin yksityiskohtaisia ehdotuksia koskien jäsenmaiden toimivaltaan kuuluvaa metsäpolitiikkaa, ottamatta Euroopan parlamenttia ja jäsenmaiden neuvostoa täysivaltaisesti huomioon? Tämä ei voi jäädä tähän, vaan esitys on torpattava uudelleen”, Sarvamaa päättää.

 

Ajankohtaista

Petri Sarvamaa: Sudet ovat nousseet yleiseurooppalaiseksi kysymykseksi

19.4.2021

Keskustelu susista käy jälleen kuumana ja sitä hallitsevat vahvat ääripäät. Ratkaisukeskeisyys jää tällöin helposti puristuksiin. Totuus kuitenkin on, että tällä hetkellä susitilanne on kaikkea muuta kuin hallinnassa.

Susipolitiikan suunnittelun tulee rakentua kahdelle tukipilarille. Ensinnäkin ihmisillä on oikeus turvalliseen elinympäristöön sekä omaisuuden suojaan. Susi kun on peto, joka pystyy aiheuttamaan kotitalouksille ja ihmisille tuntuvaa vahinkoa. Suomessa ei tulisi joutua pelkäämään, voiko lastaan päästää valvomatta omalle kotipihalleen. Susien suojelu on kuitenkin selvästi kirjoitettu lakiimme ja sitä on muidenkin lakien tapaan oikeusvaltion hengessä kunnioitettava.

Polarisaatio eli poliittinen vastakkainasettelu myrkyttää ratkaisuja hakevan keskustelun. Tarvitsemme selkeitä toimenpiteitä, mutta aivan ensiksi tulehtunut keskustelutilanne on rauhoitettava. Tilaa susitilanteen rehelliselle arvioinnille jää vain vähän. Tämän jälkeen on tarkasteltava sitä, millaisessa tasapainossa suojelujärjestelmä ja susien kaatoluvat ovat.

Olen sitä mieltä, että tasapainoa näiden kahden välillä ei ole, koska lupajärjestelmää murennetaan järjestelmällisesti.

Suomi on sitoutunut niin kansallisin kuin kansainvälisinkin laein suojelemaan suurpetoja. Euroopan komission osalta Suomen päätöksentekoon vaikuttaa luontodirektiivi, joka on sisällytetty Suomen metsästyslakiin ja -asetukseen. Susi on tiukasti suojeltu eläin ja suojelulle on olemassa selkeät, laissa määritellyt perusteet. Toisin kuin Suomessa ehkä luullaan, Euroopan unioni ei kuitenkaan suhtaudu kokonaan kielteisesti susien kannanhoidolliseen metsästykseen.

Sudet ovat nousseet EU:n agendalle kohisten viime vuosina, sillä susikannat ovat olleet kasvussa myös Länsi-Euroopassa lähes sukupuuttoon kuolemisen jälkeen. Tämä on luonut uutta kiilaa maanviljelijöiden ja ympäristönsuojelijoiden väliin. Suomen susikannan arvellaan olevan noin 216−246 yksilöä.  Esimerkiksi Espanjan susikannaksi arvioidaan puolestaan tällä hetkellä jopa 3000 yksilöä, Italian 2000, Ranskan noin 600. Myös Saksassa susimäärät kasvavat, ja laumoja on jo reilusti yli 100. Sudet ovat nousseet siis yleiseurooppalaiseksi kysymykseksi, ja viljelijät laajalta alueelta vaativat poliitikoilta toimia tilanteen hallitsemiseksi. Erityisesti lammaspaimenet Euroopassa ovat kärsineet viime vuosina susipopulaation kasvusta. Susikannan kasvun suunta voi Suomessa olla sama, kuin Euroopan verrokkimaissa.

Suojeluperusteisiin onkin säädetty selkeät poikkeukset esimerkiksi silloin, kun sudet uhkaavat kansalaisten turvallisuutta tai muuta tyydyttävää ratkaisua ei löydy. Tällä hetkellä susia siis voidaan metsästää Suomen riistakeskuksen vahinko- ja turvallisuusperusteisilla poikkeusluvilla. Ruotsissa poikkeuslupia myönnetään rutiinilla. Suomessa poikkeuslupajärjestelmä ei kuitenkaan toimi, niin kuin sen pitäisi.

Julkisuudessa vaiettu ongelman ydin on siinä, että tiettyjen yksityisten luonnonsuojelutoimijoiden aluejärjestöt valittavat luvista järjestelmällisesti. Tämä johtaa herkästi lupien jäädyttämiseen. Kaatolupien järjestelmällinen estäminen valitusoikeutta käyttämällä johtaa tilanteisiin, joissa suden aiheuttamaan vaaraan ei voida reagoida tarpeeksi nopeasti. Tämän lisäksi luvan perumista vaativat järjestöt sijaitsevat ja vaikuttavat tosiasiallisesti aivan muualla, kuin siellä, missä ongelma on.

Tällaista valitusoikeuden keinotekoista hyödyntämistä on arvioitava kriittisesti. Poikkeuslupajärjestelmä ei pysty täyttämään tavoitteitaan tarkoitetulla tavalla, jos susia ei voida kaataa silloin, kun sille on aito tarve. Tämä mahdollisuus on annettava niille ihmisille, joiden elämään petoeläinten läheisyys eniten vaikuttaa. Ei siis tosiasiassa eteläsuomalaisille luonnonsuojelutoimijoille, jotka vain näennäisesti operoivat susialueella.

Suomi on oikeusvaltio. Oikeusvaltion perustan kannalta tärkeintä on se, että ihmiset uskovat järjestelmään. Demokratiaa koetellaan nyt muutenkin joka suunnasta. On tärkeää, että ihmisten luottamus yhteisiä sääntöjä kohtaan säilyy. Tämä edellyttää sitä, että kaikki pelaavat samoilla korteilla ja menettelyn reiluus varmistetaan.

Meistä harva haluaa susien salametsästyksen yleistymistä, mutta ei myöskään susikannan holtitonta lisääntymistä vaarantaen ihmisten omaisuuden ja heikentäen turvallisuuden tunnetta. Siksi huomio tulee kiinnittää erityisesti siihen, miten susien aiheuttamiin uhkiin liittyvät mekanismit oikeasti toimivat ja miten niitä parannetaan. Poikkeuslupajärjestelmän päivittäminen vastaamaan paremmin nykyisiä tarpeita olisi hyvä alku.

Julkaistu Verkkouutisissa 12.4.2021

Ajankohtaista

Euroopan unioni on Suomelle turvallisuusunioni

16.4.2021

Euroopan unioni on Suomelle turvallisuusunioni. Jäsenyyden on aidosti tuotettava lisäarvoa Suomen puolustukselle mm. kansainvälisten harjoitusten ja ulkopoliittisen selkänojan muodossa. Jäsenyyshanke käynnistettiin reilu 25 vuotta sitten ennen kaikkea turvallisuussyistä. EU on kuitenkin ajautumassa muun muassa suurvaltojen kilpavarustelun ja kasvavan populismin myötä merkittävään tienhaaraan. EU:n tuleekin lisätä strategista autonomiaansa, ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan vaikuttava kasvojenkohotus.

Vuosi 2021 tullaan muistamaan EU:ssa perinteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan henkiin heräämisen vuotena. Suurvaltojen kohdalla voidaan puhua varautumisen ja omavaraisuuden kasvattamisesta.

Palaamista vanhaan, eli maailman tilaan ennen Trumpin hallintoa tai koronavirusta, ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Esimerkiksi koko maailmaa jo puolentoista vuoden ajan horjuttanut koronavirusepidemia on pakottanut jokaisen EU:n jäsenvaltion ja unionin itsessään tarkastelemaan niin puolustuksellista, logistista kuin henkistä kestävyyskykyään. Samalla unionin perusarvot, kuten liikkumisen vapaus, ovat joutuneet ensimmäistä kertaa kovaan testiin.

Yhdysvaltojen tapahtumat ovat puolestaan näyttäneet, miten siirtymä poliittisesti ennustamattomaan tilaan voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Huomionarvoista on, että edelleen EU ja Yhdysvallat tekevät tiivistä yhteistyötä erityisesti turvallisuusyhteistyön saralla.  Yhdysvallat onkin Euroopalle turvallisuuden kannalta elintärkeä kumppani.  Suomen kohdalla oman uskottavan puolustuksen jatkuva ylläpitäminen ja kansainvälisessä yhteistyössä tiiviisti mukana oleminen ovat puolustuksemme kulmakiviä. Joe Bidenin valinta Yhdysvaltain presidentiksi tarjoaa meille kultaisen hetken transatlanttisten suhteiden vahvistamiselle. On kuitenkin pohdittava, kuinka korkealla vanhan maailman eli Euroopan turvallisuus loppupeleissä on presidentti Bidenin työlistalla, Kiinan jatkuvasti kiriessä Yhdysvaltojen sotilaallista ja taloudellista mahtia kiinni. Tosiasia on, että EU:n on myös itse syvennettävä yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa turvallisuuden ja puolustuksen alalla.

Eurooppalaisten henkisen kestävyyden ja EU:n yhteenkuuluvuuden rajat tullaan mittaamaan kuluvan vuoden aikana niin kansainvälisellä kuin unionin tasolla. Suomen kannalta kehityssuunta on selvä: tarvitsemme ulkopoliittisesti vahvaa Euroopan unionia, sillä se tarjoaa meille turvaa yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa. Samalla on huomioitava, että muutos ei rajoitu enää pelkästään fyysiseen maailmaan. Tietoverkkojen ja digitaalisuuden merkitys tulee ymmärtää entistä kattavammin osaksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Samalla meidän tulee ennen kaikkea ylläpitää ja kehittää omaa laajaan ja hyvin koulutettuun reserviläisarmeijaan perustuvaa puolustustamme. Tässä muun muassa Hornetien korvaaminen täysimääräisenä HX-hankkeen muodossa ja kotimaisin resurssein Raumalla rakennettu Laivue-2020 -hanke merellisen suorituskyvyn takaamiseksi ovat avainasemassa.

Suurvaltojen aika

Käsillä olevaa aikaa voidaan perustellusti kutsua turvallisuus- ja suurvaltapolitiikan ajaksi. Alati kiristyvät maailman johtavien suurvaltojen väliset suhteet tulevat jättämään omat heijastinvaikutuksensa myös eurooppalaisille ulko- ja turvallisuuspolitiikan pelikentille.

Yhdysvalloissa on havahduttu siihen, että maan asema maailman johtavana talous- ja sotilasmahtina on aidosti uhattuna ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan. Trumpin hallinnon aikainen päätös etääntyä kansainvälisestä yhteisöstä jätti Kiinalle valtavan ison pelitilan, jonka se on pyrkinyt täyttämään keinoja kaihtamatta. Kiinan harjoittama politiikka ja ajoittainen sapelinkalistelu näkyy muun muassa Taiwanin ja Hongkongin kohdalla.

Kiinan julkilausuttuna suunnitelmana on olla maailman johtava valtio vuoteen 2049 mennessä. Vuosilukukin on itsessään symbolinen. Kiinan kansantasavalta täyttää tuolloin 100 vuotta. Kiinan vaikutusvallan kasvu ei voi olla vaikuttamatta oman unionimme turvallisuuspolitiikkaan.

EU:n tulee kehittää omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa, jossa se on kuluneen puolentoista vuoden ajan ollut verrattain ponneton ja aikaansaamaton. Elämämme aika on osoittanut, että unioni hakee paikkaansa erityisesti Kiinan ja Yhdysvaltojen välissä, puhumattakaan unionin suhteesta Venäjään. Esimerkiksi Kiinan valtava Silkkitie-hanke ajaa EU:ta geopoliittisesti ja taloudellisesti yhä vaikeampaan tilaan.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Kiina on myös enenevässä määrin pyrkinyt muuttamaan sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää sisältäpäin. Meidän onkin länsimaissa tunnustettava, että meille tärkeät ja puolustamisen arvoiset oikeudet, kuten sananvapaus, demokratia ja itsemääräämisoikeus, ovat maailman mittapuulla vähemmistön arvoja. Kiina, Venäjä ja islamilainen maailma eivät valitettavasti jaa samoja arvoja. Meidän tuleekin muistaa ulkopolitiikassamme, että puolustamamme elintärkeät arvot eivät välttämättä ole perusarvoja kansainvälisissä yhteyksissä.

Vahvaa eurooppalaista turvallisuuspolitiikkaa

Eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kehittäminen on erittäin kannatettava kehityssuunta, mutta ollaksemme realistisia täytyy muistaa, että Euroopan turvallisuus perustuu edelleen hyvin vahvasti Natoon. Unionilla on toki työkalupakissaan Lissabonin sopimus, joka velvoittaa jäsenmaita antamaan tukea toisilleen aseellisen hyökkäyksen tapahtuessa. Vaikka kirjaus on tärkeä, sen painoarvo on, pelotevaikutuksineen lähinnä teoreettinen.

EU tarvitseekin turvallisuuspoliittisen kasvojenkohotuksen. Esimerkiksi Lissabonin sopimuksen uskottavuus kasvaisi, jos sen mukaista toimintaa lähdettäisiin harjoittelemaan laajemmassa yhteistyössä jäsenvaltioiden kesken. Suomelle kansainvälisessä harjoitustoiminnassa on samalla kyse oman osaamisemme ja puolustuksellisen vahvuutemme näyttämisestä. Onnistuneen ja vaikuttavan harjoitustoiminnan avulla muodostetaan käsitystä Suomesta ja puolustusvoimista.

Viitteitä orastavasta Euroopan laajuisesta puolustuksellisesta syventymisestä on ajoittain näköpiirissä. Liki kaksi vuotta kestäneet EU:n monivuotisen rahoituskehyksen neuvottelut saatiin päätökseen viime vuoden heinäkuussa. Lopulliseen rahoituskehykseen vuosille 2021–2027 saatiin mukaan uusi eurooppalaisen puolustuksen kannalta tärkeä instrumentti, Euroopan puolustusrahasto (EDF). Rahastolla voidaan erityisesti auttaa suomalaisen puolustusteollisuuden kehittämistä.

Kyse on osaltaan historiallisesta kirjauksesta. Ensimmäistä kertaa EU:n budjettia käytetään yhteiseen puolustukseen, mutta painopiste on loppupeleissä puolustusteollisuuden, tutkimuksen ja innovaatioiden tukemisessa. Suomen pienenä jäsenvaltiona kannattaa kuitenkin olla aina mukana kehittämässä omia järjestelmiään kansainvälisissä yhteyksissä. Tätä kautta saamme tuotua takaisin omaan puolustukseemme ja puolustusteollisuuteemme parhaat toimintatavat ja pystymme samalla kehittämään omalla osaamisellamme unionin alueen puolustusta

Puolustusrahasto on hyvä alku, mutta pelkästään rahaston tai EU:n turvatakuiden tuomaan, lähinnä teoreettiseen turvaan, ei tule tuudittautua liiaksi. EU:n on reagoitava äkillisesti muuttuviin kansainvälisiin tilanteisiin entistä nopeammin. Siksi kannatankin EU:n turvallisuusneuvoston perustamista. Turvallisuusneuvoston avulla unioni voisi reagoida huomattavasti nopeammin alati muuttuviin uhkakuviin ja oman turvallisuusympäristömme muutoksiin, puhumattakaan mahdollisesta pelotevaikutuksesta. Eurooppa näyttäisi neuvoston myötä aidosti vahvalta, yhtenäiseltä ja uskottavalta turvallisuuspoliittiselta toimijalta.

Liika energiariippuvuus halvaannuttaa

Venäjän merkityksestä ei voida olla puhumatta kun kyseessä on EU:n turvallisuus- ja ulkopolitiikan suunta. Ehdottihan Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov helmikuussa, että Venäjä voi tarvittaessa katkaista suhteensa unioniin. Loppupeleissä kyseessä saattoi olla vain perivenäläinen retorinen keino painostaa EU:ta.

Suhteessaan Venäjään EU:n on oltava tällä hetkellä ehdottoman tiukka, kova ja yhdenmukainen päätöksissään. Toimintatapaa ei tule kuitenkaan mieltää vihamielisyydeksi. Kyse on samalla oman selkärankamme ja potentiaalimme näyttämisestä. Osoittihan ulkoministeri Pekka Haavisto helmikuisella vierailullaan Pietariin, että Venäjää kohtaan voi olla diplomaattisesti erittäinkin kova ja asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä.

Esimerkiksi oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin myrkyttäminen osoitti, minkälainen naapuri Venäjä on demokraattisista oikeuksista puhuttaessa. Kyseessä ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun Venäjä on näyttänyt pystyvänsä toimimaan omien rajojensa ulkopuolella. Voiman näyttäminen voidaan ajoittaa jo Viron Pronssisoturi-patsas -kiistaan vuonna 2007. Kiistassa huomionarvoista on, miten vaikuttaminen ja valheiden levittäminen tapahtui jo tuolloin verkossa ja fyysisen maailman tavoittamattomissa. Venäjä osoitti puolestaan kykynsä toimia perinteisen sotilaallisesti rajojensa ulkopuolellaGeorgian sodassa vuonna 2008. Navalnyin myrkyttämisen myötä on viimeistään selvää, ettei Venäjä kaihda voimakeinojen käyttämistä edes omia kansalaisiaan kohtaan.

Itse kannatan vakaasti uusia ja tiukempia Venäjä-pakotteita EU:n toimesta. EU:lla on nyt käytössään uudenlaisia pakotevälineitä, jotka eivät osu talouteen, vaan jäädyttävät varoja ja asettavat yksityishenkilöitä matkustuskieltoon. Näitä keinoja tulisi nyt hyödyntää.

Unionin tulee samalla vähentää omaa energiariippuvuuttaan Venäjästä. Olen itse painottanut miten EU:n pitäisi perua Venäjältä Saksaan rakenteilla oleva, loppusuoralla oleva Nord Stream -kaasuputki. Yksipuolinen energiariippuvuus Venäjästä halvaannuttaa niin koko EU:n kuin Suomen kaltaisen pienehkön maan riippumatonta päätöksentekoa. Tämä vaikeuttaa muun muassa jämäkän yhteisen ulkopolitiikan tekemistä.

Teknologia osana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa

Kyberhyökkäyksiä ja kyberrikollisuutta esiintyy maailmassamme valitettavasti yhä enemmän. On tärkeä huomata, että kyse on ihmisen itse luomasta maailmasta. Kyseessä ei ole irrallinen saareke esimerkiksi turvallisuuspolitiikan saralla. Suomessakin olemme saaneet kyberhyökkäyksistä osamme. Esimerkiksi viime syksynä tietoon tullut kyberhyökkäys eduskuntaa kohtaan osoitti meille miten valtiolliset toimijat voivat ajautua kyberhyökkäyksen kohteiksi. Samana vuonna tapahtunut psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurto osoitti samalla, että yksityinen toimija on yhtä altis laajamittaiselle kyberhyökkäykselle.

Teknologia onkin muodostunut enenevässä määrin elintärkeäksi osaksi jokaisen eurooppalaisen yhteiskunnan arkipäiväistä toimivuutta. Esimerkiksi kriittisistä aloista, kuten liikenne-, energia-, terveydenhuolto- ja rahoitusalasta on tullut pääasiallisessa toiminnassaan yhä riippuvaisempia digiteknologioista. Digitaalinen maailma avaa useita ovia ja mahdollistaa innovatiivisia ratkaisuja esimerkiksi tuotekehittelyn ja terveydenhuollon saralla. Kolikon kääntöpuoli kuitenkin on, että avaamme samalla ovet kyberuhille. Mikäli emme onnistu suojaamaan itseämme, teemme järjestelmistämme ja yhteiskunnastamme haavoittuvaisen.

Parhaillaan Brysselissä on valmisteilla peräti kaksi erillistä lainsäädäntöhanketta, joiden tarkoitus on torjua mainittuja uhkia. Valmisteilla on päivitetty direktiivi verkko- ja tietojärjestelmien suojan parantamiseksi ja uusi direktiivi kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystä. Euroopan komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) esittelivät edellisten toimien lisäksi vuoden 2020 lopussa EU:n uuden kyberturvallisuusstrategian.

Suomen tie

Juurisyy siihen miksi keskustelu esimerkiksi EU:n yhteisestä puolustuksesta on Suomessa paljon voimakkaampaa kuin muualla unionin alueella johtuu erityisesti siitä, että Suomi ei valitettavasti ole Naton jäsen. Uskottava suomalainen reserviläisarmeijaan nojaava puolustus yhdistettynä vaikuttavaan sotilaalliseen pelotevaikutukseen toimisi aidosti rauhan takeena. Nato-jäsenyyden hakeminen ei ole vielä liian myöhäistä. Alati muuttuvassa turvallisuuspoliittisessa ympäristössä valmistelu jäsenyyden hakemiseksi tuleekin aloittaa mahdollisimman pian.

Suomen kaltaisen pienen jäsenvaltion kannalta EU-maiden yhteistyö sotilaallisten resurssien, asehankintojen ja tutkimusmenojen saralla on elintärkeää. Yhteistyön avulla saamme parhaat toimintamallit kumppanimailtamme osaksi suomalaista puolustusta.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Suomen on aina sopeuduttava ja reagoitava turvallisuusympäristössä tapahtuviin muutoksiin nopeasti, vaikka unioni ei siihen itse pystyisi. Viime vuosina mainitut nopeat muutokset Suomen ja unionin lähialueilla ovat näkyneet erityisen selvästi Krimin laittomassa haltuunotossa, kiihtyneessä Venäjän käymässä kybersodassa sekä Valko-Venäjän ahdistelussa.

Eurooppalainen ulottuvuus ja tätä myötä saamamme ulko- ja turvallisuuspoliittinen kumppanuus on olennainen osa Suomalaista identiteettiä. Suomi tarvitsee vahvaa Euroopan unionia puolustuksensa tueksi. Emme kuitenkaan saa unohtaa oman kansallisen puolustuksemme merkitystä ja sen kehittämistä.

Julkaistu Sotilasaikakauslehdessä 02/2021:
https://www.upseeriliitto.fi/sotilasaikakauslehti/2_2021/euroopan_unioni_on_suomelle_turvallisuusunioni

Ajankohtaista

Petri Sarvamaa: Kokoomuslaiset, keskittykää olennaiseen

EU-parlamentaarikko rakastaa venäläisiä mutta kritisoi maan politiikkaa. Kokoomusta hän kehottaa mieltämään EU:n osaksi geopolitiikkaa.

Jos historia olisi mennyt toisin, Petri Sarvamaan (kok./EPP) sukunimi voisi olla Saharoff. Hänen isänsä pakeni pienenä poikana Venäjän vallankumousta, eikä tämä koskaan kokonaan unohtanut kaaoksen tuottamaa traumaa. Sarvamaa on arvostellut nyky-Venäjää kovin sanoin, mutta hän korostaa, että se kohdistuu hallintoon. Ryssävihaa en lietso, Sarvamaa sanoo.

Venäjä-suhde jakaa mielipiteitä Suomessa, ja niin tekee myös EU-suhde.

Jakolinjat ylipäänsä ovat syventyneet, eikä perinteinen tapa tehdä politiikkaa enää vetoa kansalaisiin. Liikehdintä on saanut alkunsa Yhdysvalloista, josta monet aatteet ovat levinneet Eurooppaan. Sarvamaa seurasi pitkään Yhdysvaltoja toimittajana – muun muassa CNN:n avustajana – ja viime aikoina EU-parlamentaarikkona.

Miltä näyttää Yhdysvaltain republikaanipuolueen tilanne?

– Onhan se uskomatonta, että pitkät perinteet omaava puolue löytää itsensä tilanteesta, jossa avainhenkilöt miettivät, lähtevätkö he kävelemään omasta puolueesta. Yhden miehen operaatiolla puolue on kaapattu. Tilanne on etäisesti sukua sille, miten halla-aholaiset kaappasivat perussuomalaiset, ja siniset ajautuivat marginaaliin ja katosivat puoluekentältä.

Aina pitää kysyä, mitä me oikeasti haluamme. Haluammeko auttaa ja voimistaa polarisaatiota? Minulle se ei käy.

Olen seurannut Yhdysvaltoja 1980-luvulta saakka. Republikaaneihin tuli kärjistyneempi siipi teekutsuliikkeen myötä. Sen jälkeen on tullut iso muutos häkellyttävän nopeasti. Sinne lappaa ovesta sisään, aikamoista porukkaa. Donald Trump on keulahahmo. Jos hän voittaa taistelun siitä, kuka johtaa republikaaneja, siitä aukeaa melkoinen pandoran boksi.

Aikaisemmin republikaanit oli kokoomuksen ”sielun veljien” puolue, mutta siitä on tullut äärioikeistolainen puolue. En koe sitä omakseni.

Ovatko EU:ssa Unkari ja Puola osa samaa ilmiötä?

– Yhtäläisyysmerkkejä ei pidä vetää, mutta on niissä yhtymäkohtia retoriikassa ja vastustajan maalaamisessa. Ja autoritaarisessa tavassa määrittää, miksi me olemme oikeassa. Luodaan kuva vastustajasta ”saatanana”. Sillä saadaan isommat kansanjoukot liikkeelle kuin perinteisellä politiikan tekemisellä.

Suomessa persujen nousua hidastaa toisaalta se, että meillä on ollut pirstaleinen kenttä, toisaalta se että ihmisillä on vankka koulutus ja lukutaito. Täällä osataan lukea laajempia kokonaisuuksia ja mediaa.

Eikö poliitikolle ole houkuttelevaa, että saa kansanjoukot innostumaan?

– Terve populismi on osa politiikkaa. Minullakin on populistisia elementtejä mukana. Kyse on siitä, missä määrin annat sen viedä koko juttua. Ei vaadita ruudinkeksijää, kunhan sopivasti koventaa viestiä ja yksinkertaistaa. Mutta populistit eivät pohdi tekojensa seurauksia.

EU:n elvytyspaketti jakaa kokoomusta. Miten puolueen pitäisi suhtautua siihen?

– Elvytyspaketin kanssa täytyy pitää pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Helpottaisiko kipuilua, jos ottaisi kokonaisvaltaisen tarkastelun. On kiistatonta, että Suomi maksaa enemmän kuin siitä saa. On houkutus ottaa tämä johtavaksi argumentiksi, mutta meillä on jo puolue, joka on tämän politiikan isä ja äiti, siis perussuomalaiset. Lisäksi on kristilliset ja Liike nyt. Elvytyspaketti ei ole hyvä diili, jos lasketaan vain miljardit, mutta se on hirvittävän paljon isompi asia kuin nettomaksuosuus. Hallitus on typerästi puolustanut elvytyspakettia talouspoliittisin perustein. Se on väärä argumentti, se keskustelu hävitään.

Kokoomuksen pitää ajatella EU:n merkitystä Suomen geopolitiikalle ja kauppapolitiikalle. Tärkeämpi asia on olla mukana kuin ilmoittaa, että tätä emme enää ota.

Näyttääkö siltä, että kokoomuksessa on EU-vastaista liikehdintää?

– Tällä hetkellä, helmikuussa 2021, me emme ole vielä siinä tilanteessa, että olisi kokoomuksen sisällä EU-vastaista porukkaa. Mutta olen huolissani, että tästä aukeaa portti siihen että seuraava vääjäämätön askel on, että olemme argumentoineet itsemme samaan asentoon kuin perussuomalaiset.

Paljonko EU-suhteessamme pitää ajatella Venäjää?

– Venäjä täytyy pitää kirkkaasti mielessä. En tietenkään väitä, että yksikään EU-paketin arvostelija toimisi niin siksi, että he haluaisivat ajaa samoja tavoitteita kuin Kreml. Mutta tosiasia on, että he tulevat ajaneeksi niitä.

Isäsi Boris Saharoff pakeni vallankumousta Pietarista Suomeen. Millainen kuva sinulla on niistä ajoista?

– Ne olivat traumaattisia aikoja. Bolshevikkien nousu oli äärimmäisen epädemokraattista, siinä vaiennettiin ison joukon ääni. Jos keskiluokka ei löytänyt kuulaa kallostaan, he eivät kuitenkaan voineet jäädä. Suomessa olivat valkoiset ja punaiset vastakkain, ja huonosti suomea puhuva isäni sai tuta polarisaation. Valkoisten lapset suhtautuivat häneen ryssänä ja vetivät häntä turpaan. Isä ei todellakaan ollut punainen! Hän oli myöhemmin suojeluskuntalainen, vanhanaikaisessa mielessä isänmaallinen.

Emme puhuneet kotona venäjää. Osa hänen traumaansa oli, ettei hän halunnut sitä kaunista ja rikasta kieltä ikinä puhua. Mutta kun hän otti muutaman konjakin hän lauloi bassollaan venäjäksi.

Tunsitko nuorena vetoa vasemmistolaisuuteen?

– Kasvoin työläis-keskiluokkaisessa perheessä. Mitään en saanut valmiina, ei ostettu asuntoja eikä autoja. Kun vuonna 1979 kun pääsin ensimmäisen äänestämään, äänestin Pertti Salolaista. Kaikki ne vuodet kun olin toimittaja, minua haukuttiin kommunistiksi, mutta kyllä minä kokoomusta äänestin. Perhetausta oli konservatiivinen ”koti, uskonto, isänmaa” -henkinen. Äitini oli eteläpohjalainen ja hänen isosiskonsa oli ollut lottana rintamalla.

Toimittajan työn ulkopuolella en viettänyt aikaa työn ulkopuolella toimittajien kanssa. En lähtenyt vuoron jälkeen kaljalle vaan kotiin hoitamaan lapsia. Olin mielestäni hyvin epäpoliittinen. Kansainvälisestä politiikasta olin toki ollut kiinnostunut pienestä pitäen.

Miten teillä suhtauduttiin 1970-luvun poliittiseen liikehdintään?

– Isä meni pois tolaltaan siitä, mitä tietyt toimittajat puhuivat Yleisradiossa. Ajattelin, että hän ampuu yli. Vasta myöhemmin olen sijoittanut asioita paikalleen.

Tärkeää on sanoa, että vaikka suhtaudun kriittisesti nyky-Venäjän autoritaariseen vallanpitoon ja politiikkaan, en lietso ryssävihaa. Rakastan venäläisiä ja venäläistä kulttuuria. Mutta miten valta otetaan ja miten se pidetään, siihen kohdistuu kritiikkini.

Mikä selittää, että olet noussut yhdeksi vaikutusvaltaisimmista mepeistä?

– Ensin tulee voimakas halu ja motiivi, sitten tulevat keinot. Tärkeintä on, että ajaa itsensä tilanteiden ja ihmisjoukkojen keskelle. Pitää olla kyky argumentoida ja puhua riittävästi kieliä, etenkin englantia. Kolmanneksi pitää olla kyky esiintyä vakuuttavasti ja saada ihmiset ajattelmaan että olen samaa mieltä kuin tuo.

Olen käyttänyt hyväkseni kirjeenvaihtajan kokemustaustaa. Kun tapasin kaverin Latviasta, kerroin kuinka olin 1994 Vapauden aukiolla, jossa Latvian pääministeri esitteli ”Williams Jeffersons Clintonsin”. Näin voi sitouttaa ihmisiä itseesi.

Sirpa Pietikäisen ansiosta minusta tuli aikanaan budjettivaliokunnan varapuheenjohtaja. Tietoinen valinta oli ryhtyä maa- ja metsätalousmepiksi. Näin, että viljelijäväestöä kiusataan, ja kun perin Ville Itälältä varapaikan maatalousvaliokunnassa, aloin puhua suomalaisen viljelijän puolesta.

EU-rahoituksen ehdoksi on asetettu oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen. Kuinka vaikea tehtävä se oli?

– Ilman muuta se oli suuri työ, koska asetus puuttuu jäsenvaltion sisäisiin asioihin, siihen, miten hallitus toimii maansa rajojen sisäpuolella. Tilanteen piti mennä tarpeeksi pahaksi, että komissiosta tuli esitys, jota pidettiin aiemmin mahdottomana. EU-parlamentin lisäksi tarvittiin poliittisesti vahva puheenjohtajavaltio Saksa, joka vei sen neuvoston puolella maaliin.

Julkaistu Verkkouutisissa 2.4.2021
https://www.verkkouutiset.fi/petri-sarvamaa-kokoomuslaiset-keskittykaa-olennaiseen/#b7f25a6a

”Se, että Suomi ei ole kyennyt hakemaan Nato-jäsenyyttä, on iso tahra Suomen asemassa osana kansainvälistä arvoyhteisöä.”