Ajankohtaista

Petri Sarvamaa: Sudet ovat nousseet yleiseurooppalaiseksi kysymykseksi

19.4.2021

Keskustelu susista käy jälleen kuumana ja sitä hallitsevat vahvat ääripäät. Ratkaisukeskeisyys jää tällöin helposti puristuksiin. Totuus kuitenkin on, että tällä hetkellä susitilanne on kaikkea muuta kuin hallinnassa.

Susipolitiikan suunnittelun tulee rakentua kahdelle tukipilarille. Ensinnäkin ihmisillä on oikeus turvalliseen elinympäristöön sekä omaisuuden suojaan. Susi kun on peto, joka pystyy aiheuttamaan kotitalouksille ja ihmisille tuntuvaa vahinkoa. Suomessa ei tulisi joutua pelkäämään, voiko lastaan päästää valvomatta omalle kotipihalleen. Susien suojelu on kuitenkin selvästi kirjoitettu lakiimme ja sitä on muidenkin lakien tapaan oikeusvaltion hengessä kunnioitettava.

Polarisaatio eli poliittinen vastakkainasettelu myrkyttää ratkaisuja hakevan keskustelun. Tarvitsemme selkeitä toimenpiteitä, mutta aivan ensiksi tulehtunut keskustelutilanne on rauhoitettava. Tilaa susitilanteen rehelliselle arvioinnille jää vain vähän. Tämän jälkeen on tarkasteltava sitä, millaisessa tasapainossa suojelujärjestelmä ja susien kaatoluvat ovat.

Olen sitä mieltä, että tasapainoa näiden kahden välillä ei ole, koska lupajärjestelmää murennetaan järjestelmällisesti.

Suomi on sitoutunut niin kansallisin kuin kansainvälisinkin laein suojelemaan suurpetoja. Euroopan komission osalta Suomen päätöksentekoon vaikuttaa luontodirektiivi, joka on sisällytetty Suomen metsästyslakiin ja -asetukseen. Susi on tiukasti suojeltu eläin ja suojelulle on olemassa selkeät, laissa määritellyt perusteet. Toisin kuin Suomessa ehkä luullaan, Euroopan unioni ei kuitenkaan suhtaudu kokonaan kielteisesti susien kannanhoidolliseen metsästykseen.

Sudet ovat nousseet EU:n agendalle kohisten viime vuosina, sillä susikannat ovat olleet kasvussa myös Länsi-Euroopassa lähes sukupuuttoon kuolemisen jälkeen. Tämä on luonut uutta kiilaa maanviljelijöiden ja ympäristönsuojelijoiden väliin. Suomen susikannan arvellaan olevan noin 216−246 yksilöä.  Esimerkiksi Espanjan susikannaksi arvioidaan puolestaan tällä hetkellä jopa 3000 yksilöä, Italian 2000, Ranskan noin 600. Myös Saksassa susimäärät kasvavat, ja laumoja on jo reilusti yli 100. Sudet ovat nousseet siis yleiseurooppalaiseksi kysymykseksi, ja viljelijät laajalta alueelta vaativat poliitikoilta toimia tilanteen hallitsemiseksi. Erityisesti lammaspaimenet Euroopassa ovat kärsineet viime vuosina susipopulaation kasvusta. Susikannan kasvun suunta voi Suomessa olla sama, kuin Euroopan verrokkimaissa.

Suojeluperusteisiin onkin säädetty selkeät poikkeukset esimerkiksi silloin, kun sudet uhkaavat kansalaisten turvallisuutta tai muuta tyydyttävää ratkaisua ei löydy. Tällä hetkellä susia siis voidaan metsästää Suomen riistakeskuksen vahinko- ja turvallisuusperusteisilla poikkeusluvilla. Ruotsissa poikkeuslupia myönnetään rutiinilla. Suomessa poikkeuslupajärjestelmä ei kuitenkaan toimi, niin kuin sen pitäisi.

Julkisuudessa vaiettu ongelman ydin on siinä, että tiettyjen yksityisten luonnonsuojelutoimijoiden aluejärjestöt valittavat luvista järjestelmällisesti. Tämä johtaa herkästi lupien jäädyttämiseen. Kaatolupien järjestelmällinen estäminen valitusoikeutta käyttämällä johtaa tilanteisiin, joissa suden aiheuttamaan vaaraan ei voida reagoida tarpeeksi nopeasti. Tämän lisäksi luvan perumista vaativat järjestöt sijaitsevat ja vaikuttavat tosiasiallisesti aivan muualla, kuin siellä, missä ongelma on.

Tällaista valitusoikeuden keinotekoista hyödyntämistä on arvioitava kriittisesti. Poikkeuslupajärjestelmä ei pysty täyttämään tavoitteitaan tarkoitetulla tavalla, jos susia ei voida kaataa silloin, kun sille on aito tarve. Tämä mahdollisuus on annettava niille ihmisille, joiden elämään petoeläinten läheisyys eniten vaikuttaa. Ei siis tosiasiassa eteläsuomalaisille luonnonsuojelutoimijoille, jotka vain näennäisesti operoivat susialueella.

Suomi on oikeusvaltio. Oikeusvaltion perustan kannalta tärkeintä on se, että ihmiset uskovat järjestelmään. Demokratiaa koetellaan nyt muutenkin joka suunnasta. On tärkeää, että ihmisten luottamus yhteisiä sääntöjä kohtaan säilyy. Tämä edellyttää sitä, että kaikki pelaavat samoilla korteilla ja menettelyn reiluus varmistetaan.

Meistä harva haluaa susien salametsästyksen yleistymistä, mutta ei myöskään susikannan holtitonta lisääntymistä vaarantaen ihmisten omaisuuden ja heikentäen turvallisuuden tunnetta. Siksi huomio tulee kiinnittää erityisesti siihen, miten susien aiheuttamiin uhkiin liittyvät mekanismit oikeasti toimivat ja miten niitä parannetaan. Poikkeuslupajärjestelmän päivittäminen vastaamaan paremmin nykyisiä tarpeita olisi hyvä alku.

Julkaistu Verkkouutisissa 12.4.2021

Ajankohtaista

Euroopan unioni on Suomelle turvallisuusunioni

16.4.2021

Euroopan unioni on Suomelle turvallisuusunioni. Jäsenyyden on aidosti tuotettava lisäarvoa Suomen puolustukselle mm. kansainvälisten harjoitusten ja ulkopoliittisen selkänojan muodossa. Jäsenyyshanke käynnistettiin reilu 25 vuotta sitten ennen kaikkea turvallisuussyistä. EU on kuitenkin ajautumassa muun muassa suurvaltojen kilpavarustelun ja kasvavan populismin myötä merkittävään tienhaaraan. EU:n tuleekin lisätä strategista autonomiaansa, ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan vaikuttava kasvojenkohotus.

Vuosi 2021 tullaan muistamaan EU:ssa perinteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan henkiin heräämisen vuotena. Suurvaltojen kohdalla voidaan puhua varautumisen ja omavaraisuuden kasvattamisesta.

Palaamista vanhaan, eli maailman tilaan ennen Trumpin hallintoa tai koronavirusta, ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Esimerkiksi koko maailmaa jo puolentoista vuoden ajan horjuttanut koronavirusepidemia on pakottanut jokaisen EU:n jäsenvaltion ja unionin itsessään tarkastelemaan niin puolustuksellista, logistista kuin henkistä kestävyyskykyään. Samalla unionin perusarvot, kuten liikkumisen vapaus, ovat joutuneet ensimmäistä kertaa kovaan testiin.

Yhdysvaltojen tapahtumat ovat puolestaan näyttäneet, miten siirtymä poliittisesti ennustamattomaan tilaan voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Huomionarvoista on, että edelleen EU ja Yhdysvallat tekevät tiivistä yhteistyötä erityisesti turvallisuusyhteistyön saralla.  Yhdysvallat onkin Euroopalle turvallisuuden kannalta elintärkeä kumppani.  Suomen kohdalla oman uskottavan puolustuksen jatkuva ylläpitäminen ja kansainvälisessä yhteistyössä tiiviisti mukana oleminen ovat puolustuksemme kulmakiviä. Joe Bidenin valinta Yhdysvaltain presidentiksi tarjoaa meille kultaisen hetken transatlanttisten suhteiden vahvistamiselle. On kuitenkin pohdittava, kuinka korkealla vanhan maailman eli Euroopan turvallisuus loppupeleissä on presidentti Bidenin työlistalla, Kiinan jatkuvasti kiriessä Yhdysvaltojen sotilaallista ja taloudellista mahtia kiinni. Tosiasia on, että EU:n on myös itse syvennettävä yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa turvallisuuden ja puolustuksen alalla.

Eurooppalaisten henkisen kestävyyden ja EU:n yhteenkuuluvuuden rajat tullaan mittaamaan kuluvan vuoden aikana niin kansainvälisellä kuin unionin tasolla. Suomen kannalta kehityssuunta on selvä: tarvitsemme ulkopoliittisesti vahvaa Euroopan unionia, sillä se tarjoaa meille turvaa yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa. Samalla on huomioitava, että muutos ei rajoitu enää pelkästään fyysiseen maailmaan. Tietoverkkojen ja digitaalisuuden merkitys tulee ymmärtää entistä kattavammin osaksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Samalla meidän tulee ennen kaikkea ylläpitää ja kehittää omaa laajaan ja hyvin koulutettuun reserviläisarmeijaan perustuvaa puolustustamme. Tässä muun muassa Hornetien korvaaminen täysimääräisenä HX-hankkeen muodossa ja kotimaisin resurssein Raumalla rakennettu Laivue-2020 -hanke merellisen suorituskyvyn takaamiseksi ovat avainasemassa.

Suurvaltojen aika

Käsillä olevaa aikaa voidaan perustellusti kutsua turvallisuus- ja suurvaltapolitiikan ajaksi. Alati kiristyvät maailman johtavien suurvaltojen väliset suhteet tulevat jättämään omat heijastinvaikutuksensa myös eurooppalaisille ulko- ja turvallisuuspolitiikan pelikentille.

Yhdysvalloissa on havahduttu siihen, että maan asema maailman johtavana talous- ja sotilasmahtina on aidosti uhattuna ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan. Trumpin hallinnon aikainen päätös etääntyä kansainvälisestä yhteisöstä jätti Kiinalle valtavan ison pelitilan, jonka se on pyrkinyt täyttämään keinoja kaihtamatta. Kiinan harjoittama politiikka ja ajoittainen sapelinkalistelu näkyy muun muassa Taiwanin ja Hongkongin kohdalla.

Kiinan julkilausuttuna suunnitelmana on olla maailman johtava valtio vuoteen 2049 mennessä. Vuosilukukin on itsessään symbolinen. Kiinan kansantasavalta täyttää tuolloin 100 vuotta. Kiinan vaikutusvallan kasvu ei voi olla vaikuttamatta oman unionimme turvallisuuspolitiikkaan.

EU:n tulee kehittää omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa, jossa se on kuluneen puolentoista vuoden ajan ollut verrattain ponneton ja aikaansaamaton. Elämämme aika on osoittanut, että unioni hakee paikkaansa erityisesti Kiinan ja Yhdysvaltojen välissä, puhumattakaan unionin suhteesta Venäjään. Esimerkiksi Kiinan valtava Silkkitie-hanke ajaa EU:ta geopoliittisesti ja taloudellisesti yhä vaikeampaan tilaan.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Kiina on myös enenevässä määrin pyrkinyt muuttamaan sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää sisältäpäin. Meidän onkin länsimaissa tunnustettava, että meille tärkeät ja puolustamisen arvoiset oikeudet, kuten sananvapaus, demokratia ja itsemääräämisoikeus, ovat maailman mittapuulla vähemmistön arvoja. Kiina, Venäjä ja islamilainen maailma eivät valitettavasti jaa samoja arvoja. Meidän tuleekin muistaa ulkopolitiikassamme, että puolustamamme elintärkeät arvot eivät välttämättä ole perusarvoja kansainvälisissä yhteyksissä.

Vahvaa eurooppalaista turvallisuuspolitiikkaa

Eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kehittäminen on erittäin kannatettava kehityssuunta, mutta ollaksemme realistisia täytyy muistaa, että Euroopan turvallisuus perustuu edelleen hyvin vahvasti Natoon. Unionilla on toki työkalupakissaan Lissabonin sopimus, joka velvoittaa jäsenmaita antamaan tukea toisilleen aseellisen hyökkäyksen tapahtuessa. Vaikka kirjaus on tärkeä, sen painoarvo on, pelotevaikutuksineen lähinnä teoreettinen.

EU tarvitseekin turvallisuuspoliittisen kasvojenkohotuksen. Esimerkiksi Lissabonin sopimuksen uskottavuus kasvaisi, jos sen mukaista toimintaa lähdettäisiin harjoittelemaan laajemmassa yhteistyössä jäsenvaltioiden kesken. Suomelle kansainvälisessä harjoitustoiminnassa on samalla kyse oman osaamisemme ja puolustuksellisen vahvuutemme näyttämisestä. Onnistuneen ja vaikuttavan harjoitustoiminnan avulla muodostetaan käsitystä Suomesta ja puolustusvoimista.

Viitteitä orastavasta Euroopan laajuisesta puolustuksellisesta syventymisestä on ajoittain näköpiirissä. Liki kaksi vuotta kestäneet EU:n monivuotisen rahoituskehyksen neuvottelut saatiin päätökseen viime vuoden heinäkuussa. Lopulliseen rahoituskehykseen vuosille 2021–2027 saatiin mukaan uusi eurooppalaisen puolustuksen kannalta tärkeä instrumentti, Euroopan puolustusrahasto (EDF). Rahastolla voidaan erityisesti auttaa suomalaisen puolustusteollisuuden kehittämistä.

Kyse on osaltaan historiallisesta kirjauksesta. Ensimmäistä kertaa EU:n budjettia käytetään yhteiseen puolustukseen, mutta painopiste on loppupeleissä puolustusteollisuuden, tutkimuksen ja innovaatioiden tukemisessa. Suomen pienenä jäsenvaltiona kannattaa kuitenkin olla aina mukana kehittämässä omia järjestelmiään kansainvälisissä yhteyksissä. Tätä kautta saamme tuotua takaisin omaan puolustukseemme ja puolustusteollisuuteemme parhaat toimintatavat ja pystymme samalla kehittämään omalla osaamisellamme unionin alueen puolustusta

Puolustusrahasto on hyvä alku, mutta pelkästään rahaston tai EU:n turvatakuiden tuomaan, lähinnä teoreettiseen turvaan, ei tule tuudittautua liiaksi. EU:n on reagoitava äkillisesti muuttuviin kansainvälisiin tilanteisiin entistä nopeammin. Siksi kannatankin EU:n turvallisuusneuvoston perustamista. Turvallisuusneuvoston avulla unioni voisi reagoida huomattavasti nopeammin alati muuttuviin uhkakuviin ja oman turvallisuusympäristömme muutoksiin, puhumattakaan mahdollisesta pelotevaikutuksesta. Eurooppa näyttäisi neuvoston myötä aidosti vahvalta, yhtenäiseltä ja uskottavalta turvallisuuspoliittiselta toimijalta.

Liika energiariippuvuus halvaannuttaa

Venäjän merkityksestä ei voida olla puhumatta kun kyseessä on EU:n turvallisuus- ja ulkopolitiikan suunta. Ehdottihan Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov helmikuussa, että Venäjä voi tarvittaessa katkaista suhteensa unioniin. Loppupeleissä kyseessä saattoi olla vain perivenäläinen retorinen keino painostaa EU:ta.

Suhteessaan Venäjään EU:n on oltava tällä hetkellä ehdottoman tiukka, kova ja yhdenmukainen päätöksissään. Toimintatapaa ei tule kuitenkaan mieltää vihamielisyydeksi. Kyse on samalla oman selkärankamme ja potentiaalimme näyttämisestä. Osoittihan ulkoministeri Pekka Haavisto helmikuisella vierailullaan Pietariin, että Venäjää kohtaan voi olla diplomaattisesti erittäinkin kova ja asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä.

Esimerkiksi oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin myrkyttäminen osoitti, minkälainen naapuri Venäjä on demokraattisista oikeuksista puhuttaessa. Kyseessä ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun Venäjä on näyttänyt pystyvänsä toimimaan omien rajojensa ulkopuolella. Voiman näyttäminen voidaan ajoittaa jo Viron Pronssisoturi-patsas -kiistaan vuonna 2007. Kiistassa huomionarvoista on, miten vaikuttaminen ja valheiden levittäminen tapahtui jo tuolloin verkossa ja fyysisen maailman tavoittamattomissa. Venäjä osoitti puolestaan kykynsä toimia perinteisen sotilaallisesti rajojensa ulkopuolellaGeorgian sodassa vuonna 2008. Navalnyin myrkyttämisen myötä on viimeistään selvää, ettei Venäjä kaihda voimakeinojen käyttämistä edes omia kansalaisiaan kohtaan.

Itse kannatan vakaasti uusia ja tiukempia Venäjä-pakotteita EU:n toimesta. EU:lla on nyt käytössään uudenlaisia pakotevälineitä, jotka eivät osu talouteen, vaan jäädyttävät varoja ja asettavat yksityishenkilöitä matkustuskieltoon. Näitä keinoja tulisi nyt hyödyntää.

Unionin tulee samalla vähentää omaa energiariippuvuuttaan Venäjästä. Olen itse painottanut miten EU:n pitäisi perua Venäjältä Saksaan rakenteilla oleva, loppusuoralla oleva Nord Stream -kaasuputki. Yksipuolinen energiariippuvuus Venäjästä halvaannuttaa niin koko EU:n kuin Suomen kaltaisen pienehkön maan riippumatonta päätöksentekoa. Tämä vaikeuttaa muun muassa jämäkän yhteisen ulkopolitiikan tekemistä.

Teknologia osana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa

Kyberhyökkäyksiä ja kyberrikollisuutta esiintyy maailmassamme valitettavasti yhä enemmän. On tärkeä huomata, että kyse on ihmisen itse luomasta maailmasta. Kyseessä ei ole irrallinen saareke esimerkiksi turvallisuuspolitiikan saralla. Suomessakin olemme saaneet kyberhyökkäyksistä osamme. Esimerkiksi viime syksynä tietoon tullut kyberhyökkäys eduskuntaa kohtaan osoitti meille miten valtiolliset toimijat voivat ajautua kyberhyökkäyksen kohteiksi. Samana vuonna tapahtunut psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurto osoitti samalla, että yksityinen toimija on yhtä altis laajamittaiselle kyberhyökkäykselle.

Teknologia onkin muodostunut enenevässä määrin elintärkeäksi osaksi jokaisen eurooppalaisen yhteiskunnan arkipäiväistä toimivuutta. Esimerkiksi kriittisistä aloista, kuten liikenne-, energia-, terveydenhuolto- ja rahoitusalasta on tullut pääasiallisessa toiminnassaan yhä riippuvaisempia digiteknologioista. Digitaalinen maailma avaa useita ovia ja mahdollistaa innovatiivisia ratkaisuja esimerkiksi tuotekehittelyn ja terveydenhuollon saralla. Kolikon kääntöpuoli kuitenkin on, että avaamme samalla ovet kyberuhille. Mikäli emme onnistu suojaamaan itseämme, teemme järjestelmistämme ja yhteiskunnastamme haavoittuvaisen.

Parhaillaan Brysselissä on valmisteilla peräti kaksi erillistä lainsäädäntöhanketta, joiden tarkoitus on torjua mainittuja uhkia. Valmisteilla on päivitetty direktiivi verkko- ja tietojärjestelmien suojan parantamiseksi ja uusi direktiivi kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystä. Euroopan komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) esittelivät edellisten toimien lisäksi vuoden 2020 lopussa EU:n uuden kyberturvallisuusstrategian.

Suomen tie

Juurisyy siihen miksi keskustelu esimerkiksi EU:n yhteisestä puolustuksesta on Suomessa paljon voimakkaampaa kuin muualla unionin alueella johtuu erityisesti siitä, että Suomi ei valitettavasti ole Naton jäsen. Uskottava suomalainen reserviläisarmeijaan nojaava puolustus yhdistettynä vaikuttavaan sotilaalliseen pelotevaikutukseen toimisi aidosti rauhan takeena. Nato-jäsenyyden hakeminen ei ole vielä liian myöhäistä. Alati muuttuvassa turvallisuuspoliittisessa ympäristössä valmistelu jäsenyyden hakemiseksi tuleekin aloittaa mahdollisimman pian.

Suomen kaltaisen pienen jäsenvaltion kannalta EU-maiden yhteistyö sotilaallisten resurssien, asehankintojen ja tutkimusmenojen saralla on elintärkeää. Yhteistyön avulla saamme parhaat toimintamallit kumppanimailtamme osaksi suomalaista puolustusta.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Suomen on aina sopeuduttava ja reagoitava turvallisuusympäristössä tapahtuviin muutoksiin nopeasti, vaikka unioni ei siihen itse pystyisi. Viime vuosina mainitut nopeat muutokset Suomen ja unionin lähialueilla ovat näkyneet erityisen selvästi Krimin laittomassa haltuunotossa, kiihtyneessä Venäjän käymässä kybersodassa sekä Valko-Venäjän ahdistelussa.

Eurooppalainen ulottuvuus ja tätä myötä saamamme ulko- ja turvallisuuspoliittinen kumppanuus on olennainen osa Suomalaista identiteettiä. Suomi tarvitsee vahvaa Euroopan unionia puolustuksensa tueksi. Emme kuitenkaan saa unohtaa oman kansallisen puolustuksemme merkitystä ja sen kehittämistä.

Julkaistu Sotilasaikakauslehdessä 02/2021:
https://www.upseeriliitto.fi/sotilasaikakauslehti/2_2021/euroopan_unioni_on_suomelle_turvallisuusunioni

Ajankohtaista

Petri Sarvamaa: Kokoomuslaiset, keskittykää olennaiseen

EU-parlamentaarikko rakastaa venäläisiä mutta kritisoi maan politiikkaa. Kokoomusta hän kehottaa mieltämään EU:n osaksi geopolitiikkaa.

Jos historia olisi mennyt toisin, Petri Sarvamaan (kok./EPP) sukunimi voisi olla Saharoff. Hänen isänsä pakeni pienenä poikana Venäjän vallankumousta, eikä tämä koskaan kokonaan unohtanut kaaoksen tuottamaa traumaa. Sarvamaa on arvostellut nyky-Venäjää kovin sanoin, mutta hän korostaa, että se kohdistuu hallintoon. Ryssävihaa en lietso, Sarvamaa sanoo.

Venäjä-suhde jakaa mielipiteitä Suomessa, ja niin tekee myös EU-suhde.

Jakolinjat ylipäänsä ovat syventyneet, eikä perinteinen tapa tehdä politiikkaa enää vetoa kansalaisiin. Liikehdintä on saanut alkunsa Yhdysvalloista, josta monet aatteet ovat levinneet Eurooppaan. Sarvamaa seurasi pitkään Yhdysvaltoja toimittajana – muun muassa CNN:n avustajana – ja viime aikoina EU-parlamentaarikkona.

Miltä näyttää Yhdysvaltain republikaanipuolueen tilanne?

– Onhan se uskomatonta, että pitkät perinteet omaava puolue löytää itsensä tilanteesta, jossa avainhenkilöt miettivät, lähtevätkö he kävelemään omasta puolueesta. Yhden miehen operaatiolla puolue on kaapattu. Tilanne on etäisesti sukua sille, miten halla-aholaiset kaappasivat perussuomalaiset, ja siniset ajautuivat marginaaliin ja katosivat puoluekentältä.

Aina pitää kysyä, mitä me oikeasti haluamme. Haluammeko auttaa ja voimistaa polarisaatiota? Minulle se ei käy.

Olen seurannut Yhdysvaltoja 1980-luvulta saakka. Republikaaneihin tuli kärjistyneempi siipi teekutsuliikkeen myötä. Sen jälkeen on tullut iso muutos häkellyttävän nopeasti. Sinne lappaa ovesta sisään, aikamoista porukkaa. Donald Trump on keulahahmo. Jos hän voittaa taistelun siitä, kuka johtaa republikaaneja, siitä aukeaa melkoinen pandoran boksi.

Aikaisemmin republikaanit oli kokoomuksen ”sielun veljien” puolue, mutta siitä on tullut äärioikeistolainen puolue. En koe sitä omakseni.

Ovatko EU:ssa Unkari ja Puola osa samaa ilmiötä?

– Yhtäläisyysmerkkejä ei pidä vetää, mutta on niissä yhtymäkohtia retoriikassa ja vastustajan maalaamisessa. Ja autoritaarisessa tavassa määrittää, miksi me olemme oikeassa. Luodaan kuva vastustajasta ”saatanana”. Sillä saadaan isommat kansanjoukot liikkeelle kuin perinteisellä politiikan tekemisellä.

Suomessa persujen nousua hidastaa toisaalta se, että meillä on ollut pirstaleinen kenttä, toisaalta se että ihmisillä on vankka koulutus ja lukutaito. Täällä osataan lukea laajempia kokonaisuuksia ja mediaa.

Eikö poliitikolle ole houkuttelevaa, että saa kansanjoukot innostumaan?

– Terve populismi on osa politiikkaa. Minullakin on populistisia elementtejä mukana. Kyse on siitä, missä määrin annat sen viedä koko juttua. Ei vaadita ruudinkeksijää, kunhan sopivasti koventaa viestiä ja yksinkertaistaa. Mutta populistit eivät pohdi tekojensa seurauksia.

EU:n elvytyspaketti jakaa kokoomusta. Miten puolueen pitäisi suhtautua siihen?

– Elvytyspaketin kanssa täytyy pitää pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Helpottaisiko kipuilua, jos ottaisi kokonaisvaltaisen tarkastelun. On kiistatonta, että Suomi maksaa enemmän kuin siitä saa. On houkutus ottaa tämä johtavaksi argumentiksi, mutta meillä on jo puolue, joka on tämän politiikan isä ja äiti, siis perussuomalaiset. Lisäksi on kristilliset ja Liike nyt. Elvytyspaketti ei ole hyvä diili, jos lasketaan vain miljardit, mutta se on hirvittävän paljon isompi asia kuin nettomaksuosuus. Hallitus on typerästi puolustanut elvytyspakettia talouspoliittisin perustein. Se on väärä argumentti, se keskustelu hävitään.

Kokoomuksen pitää ajatella EU:n merkitystä Suomen geopolitiikalle ja kauppapolitiikalle. Tärkeämpi asia on olla mukana kuin ilmoittaa, että tätä emme enää ota.

Näyttääkö siltä, että kokoomuksessa on EU-vastaista liikehdintää?

– Tällä hetkellä, helmikuussa 2021, me emme ole vielä siinä tilanteessa, että olisi kokoomuksen sisällä EU-vastaista porukkaa. Mutta olen huolissani, että tästä aukeaa portti siihen että seuraava vääjäämätön askel on, että olemme argumentoineet itsemme samaan asentoon kuin perussuomalaiset.

Paljonko EU-suhteessamme pitää ajatella Venäjää?

– Venäjä täytyy pitää kirkkaasti mielessä. En tietenkään väitä, että yksikään EU-paketin arvostelija toimisi niin siksi, että he haluaisivat ajaa samoja tavoitteita kuin Kreml. Mutta tosiasia on, että he tulevat ajaneeksi niitä.

Isäsi Boris Saharoff pakeni vallankumousta Pietarista Suomeen. Millainen kuva sinulla on niistä ajoista?

– Ne olivat traumaattisia aikoja. Bolshevikkien nousu oli äärimmäisen epädemokraattista, siinä vaiennettiin ison joukon ääni. Jos keskiluokka ei löytänyt kuulaa kallostaan, he eivät kuitenkaan voineet jäädä. Suomessa olivat valkoiset ja punaiset vastakkain, ja huonosti suomea puhuva isäni sai tuta polarisaation. Valkoisten lapset suhtautuivat häneen ryssänä ja vetivät häntä turpaan. Isä ei todellakaan ollut punainen! Hän oli myöhemmin suojeluskuntalainen, vanhanaikaisessa mielessä isänmaallinen.

Emme puhuneet kotona venäjää. Osa hänen traumaansa oli, ettei hän halunnut sitä kaunista ja rikasta kieltä ikinä puhua. Mutta kun hän otti muutaman konjakin hän lauloi bassollaan venäjäksi.

Tunsitko nuorena vetoa vasemmistolaisuuteen?

– Kasvoin työläis-keskiluokkaisessa perheessä. Mitään en saanut valmiina, ei ostettu asuntoja eikä autoja. Kun vuonna 1979 kun pääsin ensimmäisen äänestämään, äänestin Pertti Salolaista. Kaikki ne vuodet kun olin toimittaja, minua haukuttiin kommunistiksi, mutta kyllä minä kokoomusta äänestin. Perhetausta oli konservatiivinen ”koti, uskonto, isänmaa” -henkinen. Äitini oli eteläpohjalainen ja hänen isosiskonsa oli ollut lottana rintamalla.

Toimittajan työn ulkopuolella en viettänyt aikaa työn ulkopuolella toimittajien kanssa. En lähtenyt vuoron jälkeen kaljalle vaan kotiin hoitamaan lapsia. Olin mielestäni hyvin epäpoliittinen. Kansainvälisestä politiikasta olin toki ollut kiinnostunut pienestä pitäen.

Miten teillä suhtauduttiin 1970-luvun poliittiseen liikehdintään?

– Isä meni pois tolaltaan siitä, mitä tietyt toimittajat puhuivat Yleisradiossa. Ajattelin, että hän ampuu yli. Vasta myöhemmin olen sijoittanut asioita paikalleen.

Tärkeää on sanoa, että vaikka suhtaudun kriittisesti nyky-Venäjän autoritaariseen vallanpitoon ja politiikkaan, en lietso ryssävihaa. Rakastan venäläisiä ja venäläistä kulttuuria. Mutta miten valta otetaan ja miten se pidetään, siihen kohdistuu kritiikkini.

Mikä selittää, että olet noussut yhdeksi vaikutusvaltaisimmista mepeistä?

– Ensin tulee voimakas halu ja motiivi, sitten tulevat keinot. Tärkeintä on, että ajaa itsensä tilanteiden ja ihmisjoukkojen keskelle. Pitää olla kyky argumentoida ja puhua riittävästi kieliä, etenkin englantia. Kolmanneksi pitää olla kyky esiintyä vakuuttavasti ja saada ihmiset ajattelmaan että olen samaa mieltä kuin tuo.

Olen käyttänyt hyväkseni kirjeenvaihtajan kokemustaustaa. Kun tapasin kaverin Latviasta, kerroin kuinka olin 1994 Vapauden aukiolla, jossa Latvian pääministeri esitteli ”Williams Jeffersons Clintonsin”. Näin voi sitouttaa ihmisiä itseesi.

Sirpa Pietikäisen ansiosta minusta tuli aikanaan budjettivaliokunnan varapuheenjohtaja. Tietoinen valinta oli ryhtyä maa- ja metsätalousmepiksi. Näin, että viljelijäväestöä kiusataan, ja kun perin Ville Itälältä varapaikan maatalousvaliokunnassa, aloin puhua suomalaisen viljelijän puolesta.

EU-rahoituksen ehdoksi on asetettu oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen. Kuinka vaikea tehtävä se oli?

– Ilman muuta se oli suuri työ, koska asetus puuttuu jäsenvaltion sisäisiin asioihin, siihen, miten hallitus toimii maansa rajojen sisäpuolella. Tilanteen piti mennä tarpeeksi pahaksi, että komissiosta tuli esitys, jota pidettiin aiemmin mahdottomana. EU-parlamentin lisäksi tarvittiin poliittisesti vahva puheenjohtajavaltio Saksa, joka vei sen neuvoston puolella maaliin.

Julkaistu Verkkouutisissa 2.4.2021
https://www.verkkouutiset.fi/petri-sarvamaa-kokoomuslaiset-keskittykaa-olennaiseen/#b7f25a6a

”Se, että Suomi ei ole kyennyt hakemaan Nato-jäsenyyttä, on iso tahra Suomen asemassa osana kansainvälistä arvoyhteisöä.”

Ajankohtaista

Sarvamaa EU:n parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan varapuheenjohtajaksi

15.4.2021

Euroopan parlamentin jäsen Petri Sarvamaa (kok.) on valittu Euroopan parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan (CONT) varapuheenjohtajaksi. Talousarvion valvontavaliokunta toimii EU-varoja valvovana budjettiauktoriteettina, ja seuraa niin EU:n monivuotisen rahoituskehyksen, erillisten ohjelmien kuin jatkossa myös EU:n elvytyspaketin varojen oikeaa ja tehokasta käyttöä.

”Valiokunnan varapuheenjohtajana pystyn vaikuttamaan laajemmin EU:n varainkäytön oikeellisuuteen ja tehokkuuteen. Kansalaiset odottavat EU:lta yhä enemmän, ja monesti varainkäyttöä kohtaan ollaan myös kriittisempiä kuin valtion budjettia kohtaan. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää valvoa, että veronmaksajien varoja käytetään EU:ssa tehokkaasti ja niille tarkoitetulla tavalla”, Sarvamaa sanoo.

Valiokunnan mandaatti on viime aikoina laajentunut, sillä myös oikeusvaltioon ja EU:n budjettiin liittyviä rikkomuksia tarkastellaan nykyään talousarvion valvontavaliokunnan alla. Lisäksi valiokunta tulee seuraamaan tiiviisti tulevan EU:n elpymispaketin toteuttamista ja varojen käyttöä.

”Elpymispaketin miljardit on käytettävä aidosti talouskasvua ja koronaelpymistä edistäviin hankkeisiin. Rahalla ei saa tilkitä hallitusohjelmien aukkoja tai täyttää aiempia vaalilupauksia. Kyse on myös viime kädessä veronmaksajien varoista, ja ilman valvontaa moraalikadon uhka on ilmeinen. Tuhlausta ja löperöä varainkäyttöä ei voida sallia”, Sarvamaa päättää.

Sarvamaa on jäsenenä lisäksi parlamentin maatalousvaliokunnassa (AGRI) sekä budjettivaliokunnassa (BUDG).

Lisätietoja:
Poliittinen avustaja Tuomas Tikkanen: tuomas.tikkanen(ät)ep.europa.eu, +358 40 523 5768

Ajankohtaista

Metsäalan ammattilainen – vaikuta nyt!

23.3.2021

Norsu syödään pala palalta – myös politiikassa.

Saimme kuulla sulosointuja korviimme, kun EU-jäsenmaiden muodostama neuvosto päätti viime kuussa tukea yksimielisesti Suomen linjaa koskien lulucf-hiilinielujen erillisjoustoa.

Suomi onnistui puolustamaan metsäisen maamme poikkeusta nielujen kokonaismäärässä. Vaara kestävästi hoidettujen metsiemme asiattomasta sorsimisesta päästölähteiden lokeroon saatiin asianmukaisesti vältettyä.

Metsät puhuttavat niin Suomessa kuin EU:ssakin. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen nosti pari viikkoa sitten osuvasti esiin, että metsäpolitiikkaa ei saa alistaa muille politiikkatavoitteille, kuten ilmasto- tai maankäyttöpolitiikalle. Kuten olen jo aiemmin todennut, metsien kestävä käyttö on hiilineutraaliuteen pyrkivän yhteiskuntamme mahdollisuuksien tarjoaja eikä päinvastoin.

Tosin metsien tarjoaman kapasiteetin aliarvioiminen EU-instituutioissa on valitettavasti vallitseva tendenssi, jota vastaan täytyy järjestelmällisesti toimia.

Monet Etelä- ja Keski-Euroopan maiden europarlamentaarikot sekä komission virkamieskoneisto, sen poliittisesta johdosta puhumattakaan, eivät täysin ymmärrä suomalaisen kestävän metsätalouden tarjoamia mahdollisuuksia. Faktat ja tieteellinen tieto jäävät ideologisen taistelun jalkoihin. Lisäksi eri tieteellisiä tietolähteitä arvotetaan niiden ideologisen sopivuuden mukaan, erityisesti vihertävässä politiikkailmastossa.

Suuri osa suomalaismepeistä työskentelee aktiivisesti metsätalouden edistämisen eteen ymmärtäen metsäalan merkityksen työpaikoille, viennille, luonnon monimuotoisuudelle ja ihmisten hyvinvoinnille.

Mutta se ei riitä, että me suomalaiset tiedämme, mistä kenkä puristaa. Viesti pitäisi saada perille puolue- ja maarajat ylittävästi kaikissa EU-instituutioissa, joten kaikkien hihat täytyy kääriä näissä talkoissa.

Puupohjaisten tuotteiden hyödyntäminen fossiilittomaan talouteen siirryttäessä on avain puhtaampaan kasvuun. Suomalaisten puuinnovaatioiden kirjo on laaja. Tietoa puunkäytön mahdollisuuksista ja siitä tehdystä tutkimuksesta pitää viedä sankoin joukoin Eurooppaan.

Esimerkiksi Aalto-yliopiston tutkijat kehittävät parhaillaan tekoälyn avulla puupohjaisia vaahtomateriaaleja korvaamaan styroksia ja kuplamuovia. Jo 1960-luvulta lähtien äitiyspakkaukset on valmistettu suomalaisesta kierrätettävästä puukuidusta.

Muita uraauurtavia ratkaisuja saavutetaan myös esimerkiksi tekstiiliteollisuudessa, biolääketieteessä, kemikaaleissa, elintarvikkeissa, biokomposiiteissa ja liimoissa.

Olen parin viime vuoden ajan painottanut milloin missäkin kanavassa, että suomalaisen metsätalousosaamisen ääni täytyy saada kuuluviin EU:n politiikkakentillä. Vaikuttaminen erityisesti Euroopan komission suuntaan on välttämätöntä, ja tässä nykyisessä politiikkakontekstissa suomalaisen kansantalouden kannalta jopa elintärkeää.

Nyt se hetki on koittanut. Euroopan komissio on julkaissut nettisivuillaan julkisen kuulemisen eli kommentointimahdollisuuden kansalaisille ja alan ammattilaisille koskien kesällä julkaistavaa EU:n uutta metsästrategiaa.

Kukin voi siis nyt omalta kotisohvaltaan vaikuttaa EU:n tulevan metsästrategian valmisteluun. Kuinka Euroopan metsiä tulisi tulevaisuudessa hoitaa? Mikä on biotalouden ja puupohjaisten tuotteiden rooli? Saadaanko metsistä parhaita ilmasto- ja biodiversiteettihyötyjä vain niitä suojelemalla, vai ovatko kestävä metsänhoito ja biokiertotalous ratkaisu ilmastotalkoissa?

Nyt on sinun vuorosi loistaa – kommentointiaikaa on 19.4.2021 saakka.

Kolumni julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 19.3.2021.

Linkki komission kyselyyn:

https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/12674-Forests-new-EU-strategy/public-consultation?fbclid=IwAR1Lmh2oXjTho8qMv1vD89fC0_ewG1iQlxLuAAzjZkb2YNrY0PMn6i96lkk

Ajankohtaista

Kokoomusmeppi Sarvamaa: Suuri helpotus – Orban eroaa EPP-ryhmästä

12.3.2021

Euroopan parlamentin jäsen Petri Sarvamaa (kok.) iloitsee tuoreesta tiedosta, jonka mukaan Unkarin pääministerin Viktor Orbanin Fidesz-puolueen jäsenyys EPP-ryhmässä päättyy.

Sarvamaa kertoo kokoomuksen europarlamenttiryhmän EPP:n tuoreesta päätöksestä hyväksyä uudet säännöt ryhmälle, joiden myötä ryhmä voi erottaa ja jäädyttää kansallisia jäsendelegaatioita kokonaisuudessaan.  Tämän seurauksena Orban on ilmoittanut jättävänsä ryhmän jäsenyyden.

– Fideszin eroaminen on suuri helpotus ja historiallinen päivä EPP:lle, kokoomukselle sekä Euroopalle. Käytännössä koko ryhmä suurimpia puolueita myöten on menettänyt viimeisenkin uskonsa Orbaniin. Oikeusvaltioperiaatteen neliraajajarrutus oli monelle viimeinen tikki, Sarvamaa sanoo tiedotteessa.

– Toteuttamamme sääntöuudistus mahdollisti tämän tilanteen, sillä olisimme joka tapauksessa käynnistäneet eromenettelyn saman tien. Uudistus on merkittävä, sillä aiemmin päätöstä ei ole ollut sääntöjen puitteissa mahdollista tehdä. Protestina tälle uudistukselle Orban ilmoitti Fideszin eroavan EPP-ryhmästä, Sarvamaa jatkaa.

FIDESZ-PUOLUE on pitkään polkenut demokraattisia arvoja ja rakentanut Unkarista yksinvaltaista ja Orbanin korruptoitunutta lähipiiriä palvelevaa järjestelmää, Sarvamaa toteaa.

– Fideszillä ja Orbanilla ei ole paikkaa demokraattiseen ja vapaaseen Eurooppaan uskovassa EPP-ryhmässämme. EPP:n tarkoitus on koota yhteen maltillisia keskustaoikeistolaisia ryhmiä, jotka uskovat Euroopan ideaan. Radikalismi ja Orbanin harjoittama kansalaisten yksilönvapauksien sorto eivät tähän yhtälöön sovi.

Julkaistu Suomenmaa-lehdessä

Ajankohtaista

Verkkouutiset: Varoitus veronkorotuksista: Erittäin vahingollisia yrityksille

Petri Sarvamaa torjuu kiristykset perintö- ja lahjaveroihin.

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok./EPP) kannustaa hallitusta sujuvoittamaan yritysten omistajanvaihdoksia. Hänen mukaansa verotus on avainasemassa.

– Olisikin aidosti pohdittava voisivatko esimerkiksi yritystoimintaa jatkavat yrityksen omat työntekijät ostaa tai merkitä osakkeita muuta sijoittajaa matalammalla arvolla. Yrityksen jo toiminnassa mukana olleilla työntekijöillä on tärkeää tietoa yrityksen tilasta, mikä voi auttaa vaihdoksen jälkeisen kasvun luomisessa, Sarvamaa esittää Talouselämän kolumnissaan.

Sarvamaa muistuttaa, että omistajanvaihdoksessa yrityskaupat tehdään perhepiirin ulkopuolelle ja sukupolvenvaihdokset tapahtuvat perhepiirin sisällä.

– Sukupolvenvaihdoksen kohdalla kyse on puolestaan muun muassa oikeudenmukaisesta perintö- ja lahjaverokohtelusta. Asiaan on yksinkertainen ratkaisu: perintö- ja lahjaveroa ei tule kiristää. On erittäin vahingollista, jos yritysten toimintaedellytykset, työllistävä vaikutus ja halu jatkaa menestyvää liiketoimintaa kilpistyvät kiristyvään perintö- ja lahjaverotukseen.

Saravaa kirjoittaa, että omistajanvaihdokset ovat ajankohtaisempai kuin koskaan aikaisemmin.

– Vuoden 2021 pk-yritysbarometrin mukaan peräti 85 000 suomalaisessa yrityksessä omistajanvaihdos tulee ajankohtaiseksi seuraavan viiden vuoden aikana.

Julkaistu Verkkouutisissa 12.3.2021:
https://www.verkkouutiset.fi/varoitus-veronkorotuksista-erittain-vahingollista-yrityksille/#b7f25a6a

Ajankohtaista

Suomalaismepit tapasivat EU:n vaikutusvaltaisen metsäpäättäjän – ”Hän listasi syitä, miksi huomattava osa metsistä on niin huonossa kunnossa”

12.2.2021

 

Europarlamentaarikot Petri Sarvamaa (kok.) ja Eero Heinäluoma (sd.) tapasivat torstaina Euroopan komission varapuheenjohtajan Frans Timmermansin.

Timmermans vastaa ilmasto- ja ympäristölainsäädännöstä Euroopan komissiossa, ja hänen tontilleen kuuluvat myös metsäasiat.

Tapaamisen tarkoituksena oli lisätä komissaarin ymmärrystä siitä, että hyvin hoidetuilla metsillä on suuri potentiaali ilmastonmuutoksen torjunnassa. Riskinä on, että ympäristöarvot jyräävät taloudellisten seikkojen yli, kun metsiin liittyvää lainsäädäntöä valmistellaan.

”Olen saanut paljon huolestuttavia viestejä komission valmistelusta: komissio pyrkii tarkastelemaan metsiä lähinnä yksipuolisesti nielujen näkökulmasta. Timmermans on noussut keskeiseen rooliin ja hänellä on näpeissään koko valmistelu. Siksi tapaaminen oli tärkeä”, Sarvamaa sanoo MT:lle.

Sarvamaan mukaan Timmermans ymmärsi metsien erityisen tärkeän roolin Suomelle. Metsien hyvän hoidon tiedostamisessa on silti vielä opeteltavaa.

”Haluan ajatella positiivisesti, että hän on erittäin kokenut tekijä, enkä halua uskoa, että hän ajaisi jääräpäisesti kovin mustavalkoista keinovalikoimaa komission lainsäädännöissä. Hän on tietoinen jäsenvaltioiden näkymistä.”

Asiat pysyivät keskustelussa yleisellä tasolla. Hiilinielujen laskukaavoista – jotka ovat Suomelle tärkeitä tulevan ilmastolainsäädännön myötä – ei tapaamisessa väännetty, vaan yleisesti metsien hoidosta. Mukana oli Sarvamaan ja Heinäluoman lisäksi myös espanjalainen meppikollega.

”Hän kuitenkin listasi syitä, miksi huomattava osa metsistä on niin huonossa kunnossa. Esiin tulivat ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus ja tuhot. Listaan ei sisälly ymmärrys, että suurin yksittäinen syy, miksi metsät ovat niin huonossa kunnossa, on metsänhoidon puute.”

Komissiolta odotetaan keväällä ja kesällä useita lainsäädäntöaloitteita, jotka vaikuttavat metsiin. Komissio julkaisee EU:n metsästrategian, sekä uudistaa ilmasto- ja energialakinsa.

Timmermans sanoi saaneensa viestiä pääministeri Sanna Marinilta (sd.) sekä Ruotsin pääministeri Stefan Löfveniltä, Sarvamaa kertoo.

”Nähtäväksi jää, pitääkö Timmermans sanansa suomalaisen kestävän metsätalouden näkökulmasta EU:n metsiin vaikuttavissa politiikoissa.”

Sarvamaa esitti Timmermansille myös kutsun tulla Suomeen. Hän epäilee, että komissaarin maailmankuva avartuisi merkittävästi, koska nyt Timmermanssin puheissa esiin nousivat faktat lähinnä belgialaisista metsistä. ”Timmermans sanoi tuntevansa metsät ja olevansa metsästäjän poika.”

Timmermans tunnetaan vahvoista mielipiteistään erityisesti metsien monimuotoisuuteen liittyen.

Hänen kabinettipäällikkönsä on entinen työväenpuolueen poliitikko ja ympäristöjärjestö Greenpeacen aiempi kampanjapäällikkö Diederik Samsom. Hollantilainen Samson työskenteli Greenpeacella useissa eri tehtävissä vuosina 1995–2001, kunnes siirtyi politiikkaan.

”On äärimmäisen tärkeää, että metsien taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys huomioidaan tasapuolisesti EU:n uudessa metsästrategiassa ja muissa EU:n metsiin vaikuttavissa politiikkatoimissa. Ei pidä mennä rajoitusten kautta”, Sarvamaa toteaa.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa torstaina 11.2.2021.

Ajankohtaista

Sarvamaa ja Heinäluoma: Suomen metsät eivät ole heittopussi EU:n ilmastopolitiikassa

11.2.2021

Tiedote 11.02.2021.
Julkaisuvapaa heti

Sarvamaa ja Heinäluoma Timmermansille: Suomen metsät eivät ole heittopussi EU:n ilmastopolitiikassa

Europarlamentaarikot Petri Sarvamaa (kok.) ja Eero Heinäluoma (sd.) keskustelivat tänään Euroopan komission varapuheenjohtajan Frans Timmermansin kanssa metsien roolista ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Varapuheenjohtaja Timmermans on tällä hetkellä Euroopan tärkein vaikuttaja ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa. Sen vuoksi mepit Sarvamaa ja Heinäluoma halusivat tuoda juuri hänen tietoisuuteensa kestävän metsänhoidon ja puupohjaisten tuotteiden ratkaisevan merkityksen ilmastonmuutosta hidastavissa toimissa.

Euroopan komissio valmistelee parhaillaan EU:n uutta metsästrategiaa, joka tullaan julkaisemaan arvioiden mukaan alkukesästä. ”On äärimmäisen tärkeää, että metsien taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys huomioidaan tasapuolisesti EU:n uudessa metsästrategiassa ja muissa EU:n metsiin vaikuttavissa politiikkatoimissa. Tällä hetkellä näyttää huolestuttavasti siltä, että ympäristöarvot jyräävät työpaikkojen ja taloudellisten seikkojen yli. Juuri tämän halusimme Timmermansille perusteellisesti selittää”, Sarvamaa painottaa.

”Olemme kaikki samaa mieltä hiilineutraaliustavoitteen sekä Pariisin ilmastosopimuksen saavuttamisesta. Ikävä kyllä komissio pyrkii kuitenkin tarkastelemaan metsiä lähinnä yksipuolisesti nielujen näkökulmasta ja tekemään metsistä vanhanaikaisesti reservaatteja. Siksi nostimme vahvasti esiin, että kestävä metsänhoito ja metsätalous täytyy nähdä ratkaisevana osana vihreää kasvustrategiaa, eikä päinvastoin”, Sarvamaa jatkaa.

Heinäluoma pitää tapaamista Timmermansin kanssa äärimmäisen tarpeellisena ja hyödyllisenä. ”Hyvin hoidetut metsät ovat tärkeässä osassa ilmastotavoitteiden toteuttamisessa, ja odotan tämän näkyvän komission esityksissä. Metsäasioilla on iso merkitys suomalaisten hyvinvoinnille. Siksi toivonkin, että Suomi ja Ruotsi metsämaina toimivat nyt hyvässä yhteistyössä ja ajoissa komission esityksiin vaikuttamiseksi. Metsäpolitiikka on keskeisiltä osiltaan pysyttävä jäsenmaiden vastuulla”, Heinäluoma sanoo.

EU:ssa valmistellaan tällä hetkellä useita Suomen metsiin vaikuttavia politiikkatoimia. Siksi Timmermansin salkkuun vaikuttaminen juuri nyt on äärimmäisen tärkeää. ”Kun hoidamme metsiämme kestävästi, toimimme samalla ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, vahvistamme metsiemme resilienssiä sekä edistämme vihreää talouskasvua. Suomen metsät eivät voi olla heittopussi EU:n ilmastopolitiikassa”, Sarvamaa toteaa.

”Timmermans sanoi ymmärtävänsä biotalouden ja kestävän metsätalouden tärkeän roolin ilmastotalkoissa. Hän sanoi myös saaneensa vastaavan viestin pääministeri Marinilta sekä Ruotsin pääministeri Löfveniltä. Nähtäväksi jää, pitääkö Timmermans sanansa suomalaisen kestävän metsätalouden näkökulmasta EU:n metsiin vaikuttavissa politiikoissa”, Sarvamaa päättää.

Sarvamaa esitti Timmermansille myös kutsun tulla Suomeen toteamaan omin silmin, mitä kestävä metsänhoito tarkoittaa. ”Sanoin hänelle, että voi vetää kumisaappaat jalkaan ja varusteet niskaan. Tarjolla on taianomainen matka metsään. Ja sen jälkeen voidaan vaikka nauttia lasilliset viiniä, kun Suomessa on vielä ravintolatkin sen verran auki”, Sarvamaa myhäilee.

***

 

 

Ajankohtaista

Petri Sarvamaa metsäpäivillä: Päätökset Suomen metsien tulevaisuudesta tehdään nyt

5.2.2021

Euroopan parlamentin jäsen ja EU:n metsästrategian pääneuvottelija Petri Sarvamaa (kok.) on huolissaan suomalaisen metsätalouden tulevaisuudesta. Metsäpäivillä puhuneen Sarvamaan mukaan metsäalaan kohdistuu uhkia etenkin EU:n suunnasta.

”Metsät ovat EU:ssa tapetilla tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Komissiolta on tulossa merkittävä määrä uusia lakialoitteita, jotka vaikuttavat metsiin ja niiden käyttöön koko Euroopassa. Niiden vaikutukset tai riskit Suomen metsätaloudelle voivat olla hyvinkin merkittäviä”, Sarvamaa totesi.

Sarvamaan mukaan kiistanaiheita eri tahojen välillä on useita. Yhtäältä kiistellään, kuuluuko metsäpolitiikka jäsenmaiden omaan vai EU:n jaettuun toimivaltaan.

Lähitulevaisuuden suurimmat haasteet metsäalalle EU-tasolla tulevat koskemaan komission tekemiä tarkennuksia kestävästä rahoituksesta, sekä esimerkiksi ensi kesäkuussa komission taholta julkaistavia Lulucf:n ja uusiutuvan energian direktiivin päivityksiä.

”EU-keskustelua hallitsee usein myös vastakkainasettelu, jossa luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja metsien tuottavuus asetetaan vastakkain. Tässä näkemyksessä unohdetaan tasapaino, missä metsien ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon, ja keskitytään ainoastaan metsien suojelun näkökulmaan.

Suuri kiistakapula koskee Suomessakin paljon puhututtavaa aihetta eli metsien hiilinieluja. Keskusteluissa EU-tasolla unohdetaan, ettei EU:n metsämaiden hiilinieluja voida pistää kompensoimaan muiden sektoreiden fossiilisia päästöjä.

Siinä unohdetaan lähes täysin esimerkiksi puupohjaisten tuotteiden substituutiovaikutus fossiilisten raaka-aineiden korvaajina.

”EU-metsäkeskustelun ongelman ydin on se, että metsäalan ja biotalouden tuomia yhteiskunnallisia mahdollisuuksia ei nosteta tarpeeksi esiin. Esimerkiksi maaliskuussa julkaistussa komission teollisuusstrategiassa biotalouden rooli jää lähes olemattomaksi”, Sarvamaa sanoo.

EU:n Green Deal voidaan nähdä onnistuessaan ensisijaisesti mahdollisuutena Suomelle, mutta siinä on havaittavissa vaaran paikkoja.

Metsät, metsäala ja biotalous ovat ratkaisevassa asemassa pyrittäessä saavuttamaan Green Dealin tavoitteet, ja siten EU:n ilmasto-, energia- ja ympäristötavoitteet. Niiden saavuttaminen ei tule olemaan mahdollista ilman terveitä metsiä ja kestävää metsänhoitoa yhdessä elinkelpoisen teollisuuden kanssa.

Näin ollen suomalainen metsätalous on ratkaisijan ja mahdollistajan paikalla, ja EU:n politiikka voi tarjota suurta kysyntää sen tarjoamille tuotteille. Metsien ja puunkäytön tarjoamat ratkaisut tulisikin EU-tasolla todellisesti ymmärtää nyt ja tulevaisuudessa.

”Nyt on tosi kyseessä. Tulevana vuonna Euroopan komissio julkaisee useita Suomen metsiin vaikuttavia politiikkatoimia, ja siksi vaikuttamistyötä tarvitaan sankoin joukoin.”

Sarvamaan mukaan nyt on suomalaisen metsäosaamisen näytön ja toiminnan paikka. Siihen on suunnattava kaikki vaikuttamistyö Brysselin suuntaan ja nimenomaan komissioon.

”On kuultava juuri niitä, jotka elävät metsistä ja hallitsevat samanaikaisesti metsien monimuotoisuuden turvaamisen sekä niiden kestävän käytön. Onnistuessamme voimme kääntää tämän suureksi mahdollisuudeksi suomalaiselle metsätaloudelle ja kysynnäksi sen tarjoamille ratkaisuille”, Sarvamaa päättää.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa torstaina 4.2.2020. 

Ajankohtaista

Sarvamaa: Alkoholin etämyyntikiellon lähtölaskenta on alkanut

27.1.2021

Tiedote 27.11.2020.
Julkaisuvapaa heti

Sarvamaa: Alkoholin etämyyntikiellon lähtölaskenta on alkanut

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) kertoo komissiosta kantautuneista uusista tiedoista, joiden mukaan Suomen harjoittama alkoholin etämyyntikielto siirretään ns. EU-Pilot -tutkintamenettelyyn. Jos Euroopan komissio havaitsee tai saa tietoonsa EU-lainsäädännön mahdollisen rikkomistapauksen, se pyrkii pikaisesti ratkaisemaan ongelman kyseisen jäsenmaan kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun (EU Pilot) avulla.

Sarvamaa on aktiivisesti edistänyt Suomen laittomasti ylläpitämän etämyyntikiellon päättämistä EU:ssa, ja ratkaisun hetket näyttävät viimeinkin olevan käsillä. Komissio puuttuu asiaan helsinkiläisen yksityishenkilön Rikhard Sjöbergin tekemän kantelun johdosta.

”Komissio tulee nyt konkreettisesti arvioimaan, onko unionin oikeutta rikottu ja onko asiassa perusteita ryhtyä konkreettisiin oikeustoimiin jäsenvaltiota vastaan. Suomella on nyt kymmenisen viikkoa aikaa antaa selvityksensä komissiolle. Tämän jälkeen komissio arvioi Suomen vastauksen,” Sarvamaa sanoo.

Sarvamaan mukaan on selvää, että sosiaali- ja terveysministeriön on nyt myös julkisuudessa esitettävä uusia vastauksia komission vaateisiin.

”Komission käynnistämä menettely ei ole mikään pikkujuttu, sillä seuraavana askeleena on virallinen rikkomusmenettely. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee siis nyt tulevien viikkojen aikana osoittaa, että EU-oikeutta ei rikota. Tiedämme jo, että tämä ei ole mahdollista, sillä ylläpidetty etämyyntikielto on perussopimusten vastainen. Toinen vaihtoehto on virallisesti päivittää käytäntöjä siten, että etämyynti on sallittua. Tämä olisi viisain ratkaisu. Kolmas vaihtoehto on eteneminen rikkomusmenettelyyn,” Sarvamaa sanoo.

Sarvamaa vaatii, että etämyynti sekä kotimaasta että EU-alueelta sallitaan reilusti.

”Harjoitettu etämyyntikielto on EU-perusvapauksien vastainen. Jo nyt pienpanimot kierrättävät tuotteitaan ulkomaiden kautta Suomeen, mikä on järjetöntä. Monopolien sijaan tulisi suojella ihmistä ja jättää holhoava kansanperinne historian hämärään,” Sarvamaa päättää.

Ajankohtaista

Sarvamaa: ”Me metsäalasta kiinnostuneet odotamme EU:n uutta metsästrategiaa malttamattomina”

25.1.2021

Ovatko metsät tulevaisuudessa kestäviä sijoituskohteita? Sitä ratkaistaan Euroopan komissiossa.

EU:n yhteinen luokitusjärjestelmä asettaa sijoitustuotteille arviointiperusteet koskien esimerkiksi kiertotalouteen siirtymistä, ilmastomuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista, sekä ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden suojelemista.

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) kirjoittaa kolumnissaan EU:n metsiin liittyvistä politiikkatoimista.

”Me metsäalasta kiinnostuneet odotamme Euroopan komissiolta alkuvuodesta EU:n uutta metsästrategiaa malttamattomina. Mutta mitä muuta meidän tulisi kärkkyä vuonna 2021?”

”Euroopan unioni hyväksyi kesäkuussa 2020 sijoitusten ympäristöystävällisyyttä ja kestävyyttä määrittelevän kestävän rahoituksen asetuksen eli taksonomian.”

Asetuksella sorvataan Sarvamaan mukaan kriteerit taloudellisen toiminnan kestävyydelle ympäristön ja ilmaston kannalta, jotta eri sijoitustuotteista saataisiin vertailukelpoisia keskenään.

”Tämä yhteinen luokitusjärjestelmä, eli taksonomia, asettaa sijoitustuotteille arviointiperusteet koskien esimerkiksi kiertotalouteen siirtymistä, ilmastomuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista, sekä ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden suojelemista.”

”Kriteerien täytyy täyttyä asetuksen mukaisesti, jotta sijoituksia voidaan pitää ympäristön kannalta kestävinä.”

Komissio tarkentaa taksonomia-asetusta niin sanotuilla delegoiduilla säädöksillä, joista viimeisimmässä oli Sarvamaan mukaan havaittavissa suuria haasteita.

”Jäsenmailla ja sidosryhmillä oli oikeus kommentoida tekstiä, ja kommentteja komissiolle lähetettiinkin onneksi hurja määrä.”

Hän pyrkii vakuuttaman komissaarit siitä, että kestävän metsänhoidon tulevaisuutta ei saa vaarantaa.

”Tavoitteenani oli argumentoida vahvasti, miksi esimerkiksi suomalainen kestävä metsänhoito on maailman huippuluokkaa.”

”Myöskään jäsenmaiden ja sidosryhmien näkemyksiä ei saa sivuuttaa. Siksi odotankin komission ottaneen järkevän kannan ja kuunnelleen asianosaisia eli metsäalan osaajia ja muita sidosryhmiä.”

Juttu on julkaistu alunperin Maaseudun Tulevaisuudessa. Voit lukea sen täältä