Ajankohtaista

Aina askeleen jäljessä, IL-blogi

11.12.2015

Aika luovia asedirektiivi oikealle kurssille, Petri Sarvamaa

Komissio esittänee ensi viikolla uutta tapaa vahvistaa EU:n ulkorajan valvontaa. Raporttien mukaan ehdotuksessa vahvistetaan rajaturvallisuusvirasto Frontexin roolia ja annetaan sille lisää oikeuksia. Lisäksi esitys loisi EU:n omat rajavalvojat. Mallissa EU:n valvojat eivät tarvitse jäsenvaltion suostumusta tullakseen apuun rajavalvontaan.

Idea on tuhoon tuomittu jo syntyessään. Poliittinen realiteetti on, ettei yksikään EU:n ulkorajalla oleva valtio halua tässä tilanteessa luopua osasta itsemääräämisoikeuttaan rajojensa suhteen. Eripura ja epäluottamus ovat syvässä. Kaikki haluavat komentaa muita, mutta heitä itseään ei saa määrätä. Esitys kuvaa hyvin, mikä siirtolaiskriisin hoidossa on alusta asti ollut pielessä.

Euroopan valtioiden reaktio kriisiin on ollut hapuileva ja lyhytnäköinen. Tilanteen kehittyessä EU on koko ajan ollut monta askelta jäljessä ja joutunut reagoimaan pakon edessä sen sijaan, että ongelmiin olisi varauduttu etukäteen. Strategian puute on johtanut ongelmasta ongelmaan.

Olemme tilanteessa, jossa Schengenistä uhkaa tulla kuollut kirjain jo vuonna 2017. Asetukset sallivat rajatarkastusten palauttamisen poikkeustilanteessa enintään kahden vuoden ajaksi. Jos aikaraja tulee vastaan ennen kuin järjestelmä on saatu taas toimimaan, ei ole mitään syytä odottaa Schengen-todellisuuden enää palaavan.

Ihmisten vapaa liikkuvuus on EU:n perusarvoja ja -tehtäviä. Schengenin lahoamisella käsiin olisi iso symbolinen merkitys koko unionin tulevaisuuden kannalta. Toistaiseksi kaikki ratkaisut alueen pelastamiseksi ja siirtolaiskriisin helpottamiseksi ovat olleet aivan liian vähän, aivan liian myöhään. Yhteisiä ratkaisuja joko ei ole saatu aikaan tai niitä ei haluta toteuttaa. Muutaman kuukauden takaisen taakanjakopäätöksen toteuttamiseen ei esimerkiksi ole sitoutunut kukaan.

Samalla yritykset eurooppalaisten perusturvallisuuden parantamiseksi ovat kaatuneet viimeistään Euroopan parlamentin vasemman laidan jääräpäiseen vastustukseen. EU:n matkustajarekisteri on vuosikausia myöhässä, samoin tietoliikenteen valvonnan parempi mahdollistaminen. Lopputuloksena olemme haavoittuvaisia, valmistautumattomia ja täysin ulkopuolisten tekijöiden vietävissä.

Valitun tien jatkaminen johtaa unionin alasajoon. Haparoivan politiikan ja omaan napaan tuijottamisen seuraukset näkyvät jo ympäri Eurooppaa, viimeksi Ranskan aluevaaleissa. Vielä muutama vuosi samanlaisia vaalituloksia, niin Schengenin jatkosta onkin yhtäkkiä neuvottelemassa useampia eurooppalaisia valtionpäämiehiä, joille EU:n hajottaminen menee muun politiikan edelle.

Se vaihtoehto tuntui vielä kymmenen vuotta sitten erittäin kaukaiselta. Nyt siitä voi tulla todellisuutta − kiihkoileva tulevaisuus, jota kenenkään ei pitäisi toivoa.

 

Julkaistu Iltalehden blogissa 11.12.2015