Aika luovia asedirektiivi oikealle kurssille, IL-blogi
7.4.2016
EU-komission viime marraskuussa julkistama ehdotus uudeksi asedirektiiviksi oli jo heti alkuunsa väärillä raiteilla. Pariisin iskujen jälkimainingeissa komissio kiirehti pillit vinkuen väärään osoitteeseen sammuttamaan hallitusti palavaa leirinuotiota, vaikka hälytykset tulivat naapurissa roihuavasta suurpalosta.
Komissio tarkoitti direktiivin tehostamaan terrorismin ja muun vakavan rikollisuuden torjuntaa, mutta tarjoaa lähinnä välineitä, joilla ei ole juurikaan tekemistä tavoiteltujen päämäärien kanssa. Huonosti valmistellussa ehdotuksessa ei edes vaivauduttu arvioimaan uudistuksen mahdollisia vaikutuksia.
Kun tavoitteena oli ehkäistä laittomien aseiden saatavuutta ja rikollisia toimia, päätyi komissio kuitenkin kiusaamaan lähinnä laillisia ja rehellisiä harrastajia. Ehdotuksen mukaisena direktiivi vaikeuttaisi radikaalisti useiden ampumalajien harrastustoimintaa ja heikentäisi myös huomattavasti suomalaisen reservin toimintakykyä.
Nyt on aika korjata valmisteluvaiheessa tehdyt virheet ja laittaa keinot oikeisiin mittasuhteisiin. Ongelmallisia ovat nimenomaan laittomat aseet, ei lailliset. Rehellisten harrastajien ja reserviläisten ei tulisi tästä kärsiä.
Komission esitys on parhaillaan Euroopan parlamentissa valiokuntien käsiteltävänä. Jätin omat muutosehdotukseni direktiiviin aiemmin tällä viikolla kansalaisvapauksien ja oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa.
Komission mielestä puoliautomaattiaseita pitäisi kieltää siviilikäytössä niiden ulkonäön perusteella. Tässä ei ole juurikaan järkeä mukana, ulkoiset ominaisuudet kun eivät kerro puoliakaan totuudesta. Esitinkin, ettei tällaista luokittelua tehtäisi, vaan puoliautomaattisia kohdeltaisiin jatkossakin niiden toiminnallisten ominaisuuksien, ei ulkonäön perusteella.
Ehdotusteni mukaan tässä sallittaisiin vähintäänkin maakohtaiset poikkeukset erilaisten kansallisten erityistarpeiden mukaisesti, kansallisen viranomaisen harkinnan varaisesti.
Esimerkiksi Suomessa reserviläiskäytössä olevat aseet ovat usein puoliautomaattisia kiväärejä, jotka muistuttavat täysautomaattisia sotilasaseita. Muutoksella olisi siis dramaattinen merkitys muun muassa sovelletulle reserviläisammunnalle. Kärsijäksi joutuisivat lisäksi monet urheiluampujat, kuten kivääripracticalin harrastajat. Myös siinä käytettävät aseet ovat samankaltaisia.
Reserviläistoiminnalle keskeinen periaate on edistää reserviläisten kenttäkelpoisuutta. Ampumataidon ylläpito on olennainen osa tätä. Suomen puolustuskyky perustuu vahvaan ja hyvin koulutettuun reserviin, vapaaehtoisen harjoittelun kieltäminen olisi kova isku Suomen uskottavalle puolustukselle.
Komissio haluaa myös asettaa aselupien pituudelle viiden vuoden ylärajan. Esitin määräaikaisuuden poistoa direktiivistä, sillä se aiheuttaisi aivan turhaa byrokratiaa ja ylimääräisiä kustannuksia. Prosessi on nyt jo raskas ja lupa peruttavissa koska tahansa viranomaisen toimesta.
Komission aikeissa on myös rajoittaa aseiden keräilyä. Esitin, ettei yksityisten keräilijöiden asemaa ole syytä heikentää ehdotetulla tavalla. Suomessa on esimerkiksi kulttuurihistoriallisesti arvokkaita aseita, joiden säilöntä on tälläkin hetkellä valvotusti ja turvallisesti yksityisten tahojen varassa.
Ilmeisesti komission virkamiehet ovat suostuneet näkemään asiassa vain puhtaan valkoista tai pelottavan mustaa. Aseita käyttävät muutkin kuin kylmäveriset murhaajat ja vihamieliset rikolliset. Esimerkiksi Suomessa joka kahdeksas omistaa laillisesti ampuma-aseen. Metsästyskulttuuri kukoistaa ja ammunta eri muodoissaan on hyvin suosittu harrastus. Moni saa ensikosketuksen aseisiin jo nuorena perhepiirissä.
Aseiden haitoista käydään toki oikeutetusti keskustelua. Aseilla tehdyt rikokset eivät ole ikinä hyväksyttäviä ja niihin pitääkin puuttua, mutta johdonmukaisin ja suhteellisin keinoin.
Suhteellisuusperiaate onkin yksi tärkeimmistä ohjenuorista EU-lainsäädännössä. Tässä on komission ehdotuksen suuri ongelma; se ei ole oikeassa mittakaavassa. Marginaalisen rikollisryhmän toimintaan ei pidä puuttua satojen tuhansien laillisten aseharrastajien kustannuksella. Taitaa siis komissiolla olla omatkin ohjekirjat hukassa, sen verran suhteettomia oikoteitä se yrittää ottaa.
Suomalaisilla harrastajilla ei luulisi olevan roolia tässä keskustelussa. Vai oletetaanko komissiossa tosiaan, että paras tapa ehkäistä ampuma-aseilla tehtyjä rikoksia on kieltää tarkkojen seulojen kautta laillisesti aseensa hankkineilta ampumaharrastajilta heidän vapaa-ajan huvinsa?
Parlamentissa vaikuttaa nyt siltä, että näkemyksilleni on kannatusta ja rehellisten harrastajien huolet ymmärretään yli puoluerajojen. Komission ehdotusta pidetään yleisesti huolimattomana ja kiireellä valmisteltuna. Edessä on vielä useita neuvotteluja ja äänestyksiä, joiden pohjalta lopullinen lakiteksti muotoutuu. Parlamentin täysistunto tulee viimeiseksi yhdessä ministerineuvoston kanssa päättämään lopullisesta direktiivistä. Toivottavasti järki voittaa.
Julkaistu Iltalehden blogissa 7.4.2016
