Sarvamaa: Hallituksen täytyy kaataa metsille haitallinen EU-taksonomia

30.9.2021

Tiedote 30.09.2021

Euroopan parlamentin jäsen Petri Sarvamaa (kok.) vaatii Suomen hallitusta päättämään kantansa EU:n taksonomiauudistukseen, joka määrittää kriteerejä kestävälle rahoitustoiminnalle. Varsinainen lainsäädäntökehys hyväksyttiin jo viime vuonna, mutta komissio on jatkanut säätelyä luomalla erillisiä niin sanottuja delegoituja säädöksiä, joilla määritellään lainsäädäntöä yksityiskohtaisemmin kestävän rahoituksen kriteerejä esimerkiksi metsätiloille.

”Kestävän rahoituksen lainsäädäntö on alkuperäiseltä tavoitteeltaan itsessään tervetullut paketti, sillä se sallii ympäristöystävällisten investointien erottamisen selkeästi ympäristölle haitallisista, kuten hiilivoimasta. Komissio on kuitenkin mennyt yksityiskohtaisessa säätelyssään liian pitkälle, ja pyrkii nyt lisäsäädöksillä asettamaan detaljitason kriteerejä metsänhoidolle. Pandoran lipas on avattu, eikä uudelta vihersääntelyltä säästy pian kukaan”, Sarvamaa sanoo.

Sarvamaan mukaan Suomen hallituksen tulisi äänestää EU:n neuvostossa taksonomian ensimmäistä ilmastovaikutuksia koskevaa säädöstä vastaan. Hallitus ei ole vieläkään antanut aiheesta tietoa eduskunnalle, eikä ole pystynyt päättämään kantaansa. Äänestys neuvostossa on edessä tänä syksynä.

”Komissio ei ota huomioon kestävän metsänhoidon ilmastovaikutuksia, minkä myötä sekava ja monitulkintainen kokonaisuus johtaisi turhaan ylisääntelyyn ilman mainittavia hyötyjä. Ruotsin demarihallitus on tämän ymmärtänyt, ja aikovat äänestää taksonomiaa vastaan EU:n neuvostossa. Pääministeri Marin kirjelmöi aiheesta yhdessä pääministeri Löfvenin kanssa kesällä komissiolle, joten loogista olisi, että Suomi seisoisi tässä Ruotsin rinnalla ja äänestäisi säädöstä vastaan. Kaikki muu on itsepetosta”, Sarvamaa sanoo.

Komission esityksen mukaan yli 13 hehtaarin metsätilojen tulisi esimerkiksi valmistella ilmastohyötyanalyysi ja raportoida metsänkäyttötapoja 30 vuoden ajan. Tähän valvontaan tarvittaisiin esityksen mukaan erillinen metsäsuunnitelma, johon tulisi myös konsultoida sidosryhmiä. Sitä mitä tällä kuitenkin tarkoitetaan ei määritellä tarkemmin. Säädöksessä myöskään lannoitteiden käyttöä ei pidetä kestävänä, vaikka niillä voidaan lisätä metsien kasvua ja hiilensidontaa.

”Ilmasto- ja ympäristökriteerien raportoiminen ei suoraan koske yksityisiä metsänomistajia, mutta vaikutukset tulevat metsätiloille käytännössä yritysten puunhankinnan kautta. Kun yritys tarvitsee rahoitusta saadakseen ilmastoleiman, on sen pakko hankkia puunsa vain sellaisilta tiloilta, jotka ovat täyttäneet riittävän määrän taksonomian mukaisia lupalappusia ja osoittaneet siten olevansa kestäviä. Oikean kestävyyden kanssa tällä ei välttämättä ole juuri tekemistä”, Sarvamaa sanoo.

Sarvamaan mukaan komissio tuo tiukimmat metsiä koskevat rajoitukset nimenomaan rahoitusluokittelussa, eikä varsinaisissa lainsäädäntöaloitteissa. Yrityksen ei ole pakko noudattaa taksonomiaa, mutta mikäli se haluaa päästä mukaan kestävän rahoituksen luokitteluun, on se käytännössä välttämätöntä. Moni rahoituslaitos tulee oletettavasti seuraamaan taksonomian luokittelua.

”Malli ja tilakokorajaus lisäävät merkittävästi uutta viherbyrokratiaa ja ovat lisäksi ilmastohyödyn näkökulmasta erittäin epävarmoja. Komission ehdotukset voivat johtaa nykyisen metsätalouden rajaamiseen kestävien taloudellisten toimintojen luokittelun ulkopuolelle, mikä taas heikentäisi alan mahdollisuuksia hyödyntää kestävää rahoitusta ja uhkaisi siirtymää kohti kestävää biopohjaista kiertotaloutta. Näin koko suomalainen metsänhoito luokiteltaisiin ei-kestäväksi. Hallituksen on korkea aika ryhdistäytyä alkaa puolustaa suomalaista metsätaloutta”, Sarvamaa sanoo.

 

Lisätietoja:

Poliittinen avustaja Tuomas Tikkanen

+358 40 523 5768

Tuomas.tikkanen@europarl.europa.eu

Kokoomuksen Sarvamaa ei usko, että EU:n sininen kortti aukaisee maahanmuuton solmua Suomessa: ”Postia voisi lähettää Migrin suuntaan”

17.9.2021

EU:n sininen kortti on vain yksi väylistä hakea oleskelulupaa Suomessa.

Euroopan parlamentti hyväksyi keskiviikkona niin sanotun sinisen kortin uudistamisen. Kortin sääntöjen löysäämisellä pyritään lisäämään koulutettujen osaajien työperäistä maahanmuuttoa Euroopan unionin alueelle.

Sininen kortti -direktiivi on ollut voimassa vuodesta 2009 lähtien. Korttia oli tarve uudistaa, koska sitä on haettu tähän saakka hyvin vähän. Vuonna 2019 sinisiä kortteja myönnettiin koko EU:n alueella vajaat 37 000 kappaletta. Määrä on vähäinen verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, joka myöntää 140 000 Green cardia vuosittain.

Suomessa EU:n sininen kortti on vain yksi väylistä hakea oleskelulupaa. Hakemuksen voi tehdä myös esimerkiksi työntekijän, yrittäjän, tutkijan tai erityisasiantuntijan statuksella. Sinisiä kortteja on myönnetty viime vuosina vain joitain satoja.

Kokoomuksen europarlamentaarikko Petri Sarvamaa ei usko, että uudistus käytännössä helpottaa korkeakoulutettujen osaajien saamista Suomeen, sillä ongelmat ovat maahanmuuttovirasto Migrin toiminnassa.

Sininen kortti -direktiivi ei velvoita jäsenmaita lisäämään työlupien hyväksymistä tai kasvattamaan maahanmuuttoviraston resursseja.

”Postia voisi lähettää Migrin osoitteeseen. EU-lainsäädännöllä on tosi vaikea saada asioita kuntoon ja järjestykseen Suomessa”, Sarvamaa sanoo.

Hänen mielestään ammattilaisten ja yrittäjien on pystyttävä liikkumaan Euroopassa ja siirtymään aloille, joilla vallitsee työvoimapula.

”Suomalaiset työnantajat eivät ollenkaan ymmärrä Migrin hidastelua. Jos koulutetun osaajan saaminen Suomeen voi kestää vuoden, systeemissä on jotain mätää.”

Uudistus lyhentää vaaditun työsopimuksen tai -tarjouksen kestoa

Tällä hetkellä EU:n sinistä korttia voivat hakea henkilöt, joilla on allekirjoitettu työsopimus tai sitova työtarjous vähintään vuodeksi. Kortin saaminen edellyttää myös korkeakoulututkintoa.

Parlamentin hyväksymä uudistus lyhentää vaaditun työsopimuksen tai -tarjouksen kestoa kuuteen kuukauteen. Uudistus laskee myös palkkasummaa, joka hakijoiden on vähintään ansaittava. Se on jatkossa 100–160 prosenttia jäsenvaltion keskimääräisestä bruttopalkasta.

Sääntömuutosten myötä pakolaiset voivat hakea EU:n sinistä korttia myös muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, joka myönsi turvapaikan.

Sinisestä kortista syntyi alustava sopu jo aiemmin parlamentin ja neuvoston välillä niin kutsutuissa trilogeissa. Seuraavaksi neuvoston on hyväksyttävä uudistus. Sen jälkeen se julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä ja astuu voimaan. Jäsenmailla on tämän jälkeen kaksi vuotta aikaa tuoda direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään.

 

Julkaistu Kauppalehdessä 16.9.2021

Sarvamaa: High time to act on Rule of Law

13.9.2021

The European Parliament has done its job, in helping deliver the Rule of Law Conditionality Regulation. The European Commission now needs to act, writes Petri Sarvamaa

The Rule of Law situation in the European Union has been deteriorating over recent years. This is barely news to anyone.

The European Parliament has discussed the matter many times and reiterated its position on several occasions: this deterioration has to stop.

Parliament has done its job; we negotiated the Conditionality Regulation with the Council under the German presidency in under five weeks. The regulation entered into force in 2021, but we are still waiting for the European Commission to act.

In the meantime, we have received a constant stream of messages from citizens who are worried about their liberties, about minorities being repressed, free media being shut down or bought by government oligarchs, judicial systems being party-politicised and independent judges being replaced by party loyalists.

All this supported by money distributed from the Union’s budget to the Member States; taxpayers’ money.

This is a disgrace and should not be happening in Europe of 2021. Authoritarian structures have been established within many governments and are particularly present in certain member states, namely Hungary and Poland.

EU funds must not be used for anti-democratic activities or for strengthening authoritarianism

Indeed, the deterioration of the Rule of Law in many EU Member States resembles a domino effect.

When an autocratic leader or a corrupt oligarch with a tendency towards authoritarianism sees how the leader of a neighbouring country can successfully stay in power for decades, while at the same time benefiting from the receipt of EU funds for themselves and their inner circle, there is strong temptation to try the same approach.

However, I believe that the new Rule of Law Conditionality Regulation will dampen the enthusiasm of leaders to stretch the limits of democracy, at least in clear daylight.

The Hungarian government has, it appears, sensed a wind of change blowing across Europe and is now making every effort to hide EU taxpayers’ euros behind various semi-public organisations.

The Rule of Law Conditionality Regulation applies specifically to states and public actors, and that is why the Hungarian Government has begun transferring a significant portion of its wealth to private foundations close to Orbán’s Fidesz party, hidden from sight. The EU must not overlook this.

We know what’s happening, where, and what we should do about it. There is no time to waste. How can we explain to people that the EU finally has the tools to use against Rule of Law breaches but doesn’t want to use them?

We MEPs have stated our readiness on numerous occasions and have done everything we can within our powers. However, the Parliament lacks implementing powers.

A large chunk of the responsibility lies within the Member States themselves. The treaties have made finding unanimity in the Council very difficult when considering punitive actions such as Article 7.

Furthermore, Council and Member States seem to be blackmailed by the same group that terrorised the MFF and Next Generation EU negotiations last autumn. Ultimately, it is in the Member States’ hands as to how they respond to the growing deterioration of the Rule of Law in Europe.

This brings us back to the Commission. We have put pressure on the EU Executive and demanded quick action. The Parliament has launched Article 265 of the TFEU that legally calls on the Commission to act.

This is our latest plea for the Commission to take concrete action to initiate the process of the Conditionality Regulation by sending written notifications to Member States concerned.

There is no need to wait for the ECJ ruling, the superficial Council Conclusions from December 2020 do not bind us to that.

However, shooting the messenger doesn’t solve the problem. Taking the Commission to court now will not solve our rule of law issues. Instead, it will look like an internal EU tug-of-war.

The Rule of Law Conditionality Mechanism must be used in an unequivocal and well-prepared case. It is clear that a concerned Member State is going to fight back against the Conditionality Mechanism at the European Court of Justice.

In my view, it is crucial that the Commission first collects the necessary evidence before taking action. However, here the Commission already has material concerning some Member States. Even the Parliament has produced an external legal assessment for a case against Hungary that is free for the Commission to use.

According to the regulation, the Commission will send a written notification to a Member State that has abused the EU budget and violated the rule of law.

The Member State may then submit its own evidence or amend its legislation. If this is not the case, the Commission may suspend, freeze or recover EU funding. Ultimately, Member States will be able to challenge cases before the EU Court of Justice. This is where the Commission needs to stay vigilant: the first cases must be won.

Parliament, Council and the Commission need to work together as allies. Fixing the Rule of Law demands a lot of hard work from all of us. Parliament has been relatively patient, but we also like to think of ourselves as pacesetters, helping the Commission and the Council to reach ever-higher goals.

We have a common understanding, and we have the means, all we need is the final will to act. I believe that this autumn will finally deliver this momentum, and I know we are ready.

 

Published on The Parliament Magazine 10/9/2021

Petri Sarvamaa: Metsäpolitiikan päättymätön tarina

10.9.2021

Kolumni Maaseudun Tulevaisuudessa 10.9.

Kestävän rahoituksen yksityiskohdissa metsille on jäämässä roiston rooli ratkaisijan sijaan.

Alkanut syksy alkaa metsäpolitiikan osalta kiireisesti, eikä loppua näy. Komissio antoi kesällä esitykset niin sanotusta ”Fit for 55” -ilmastopaketista. Myös metsät saavat osansa tästä kokonaisuudesta.

Vaikka metsät ovatkin EU-politiikassa osa kansallista päätäntävaltaa, vaikuttaa yhteinen ilmastopolitiikka silti myös Suomen metsiin ja niiden käyttöön.

Komission metsäesityksissä huomio tulee kiinnittää neljään eri kokonaisuuteen: lulucf-hiilinielulainsäädäntöön, RED uusiutuvan energian direktiiviin, EU:n metsästrategiaan sekä päätöksentekovaiheessa olevaan kestävän rahoituksen lainsäädäntöön eli taksonomiaan.

Lulucf eli hiilinieluasetus asettaa Suomelle hiilinielujen tavoitetason. Komission heinäkuisessa esityksessä tämä taso on Suomelle 17,8 miljoonaa hiilidioksiditonnia.

Tavoite ei ole mahdoton, mutta on huomioitava, että metsien hiilinielutaso vaihtelee merkittävästi vuosittain. Esimerkiksi metsäteollisuuden lakot saattavat vähentää metsien käyttöä niin, että nielu on hetkellisesti suurempi.

Lulucf:n osalta riskinä on vielä sen käsittely parlamentissa sekä neuvostossa. Monilla toimijoilla voi olla houkutus lähteä nostamaan hiilinielutavoitetta entisestään. Poukkoileva ja tempoileva lainsäädäntö on kilpailukykyisen teollisuuden pahin vihollinen.

Metsästrategia ei ole lainsäädäntöä, vaan nimensä mukaisesti strategia. Sen on tarkoitus ohjata EU:n metsiin liittyviä politiikoita pidemmällä aikavälillä.

Metsästrategia parani kesän aikana huomattavasti alkuperäisistä vuodoista – nyt metsänomistajan sekä teollisuuden rooli jo tunnustetaan.

Samalla se muuttui kuitenkin ristiriitaisemmaksi ja epävarmemmaksi. Komissio haluaa paradoksaalisesti pitää puut samaan aikaan metsissä hiilinieluina ja biodiversiteettireservaatteina, tehdä niistä ympäristöystävällistä bioenergiaa ja käyttää niitä korkean jalostusarvon puutuotteisiin. Kaikkea tätä ei kuitenkaan voi samaan aikaan saada, vaan on tehtävä valintoja. Ne strategiasta puuttuvat.

Uusiutuvan energian direktiivissä komissio asettaa biomassalle uusia ympäristökriteereitä. Biomassa ei saisi esimerkiksi olla peräisin laajoilta avohakkuualueilta ja lahopuiden määrälle luotaisiin kansalliset kynnysarvot.

Metsäbiomassaa ei Suomessa hakata polttamista varten, vaan sitä syntyy metsäteollisuuden sivuvirtoina. Näin puu hyödynnetään kokonaisuudessaan. Liian yksityiskohtaiset rajoitukset tarkoittaisivat biomassan käytön vähentämistä ja puun hukkaan heittoa.

Kestävän rahoituksen yksityiskohdissa metsille on jäämässä roiston rooli ratkaisijan sijaan. Komission strategiassa tiukennuksia esitellään pikkuhiljaa strategioissa ja lakiesityksissä, mutta tiukimmat vaatimukset tuodaan sivuoven kautta rahoituslainsäädännössä.

Taksonomia luokittelee eri talouden sektorit niiden ilmastokestävyyden mukaan. Asetuksessa metsille luodaan kohtuuton taakka hyvin yksityiskohtaisen hallintohimmelin myötä, mikä asettaisi jopa yksittäisille metsänomistajille tiukkoja hiilinielutavoitteita oman metsätilan osalta sekä biodiversiteettivaatimuksia esimerkiksi puulajiston ja puiden iän suhteen.

Lisäksi avohakkuille pyritään suoraan rajaamaan 1–3 hehtaarin maksimikoko. Myöskään ydinvoimaa ei luokitella kestäväksi, mikä on järjen vastaista.

Suomen hallituksella on nyt mahdollisuus vaikuttaa. Ruotsi on ilmoittanut aikovansa kaataa taksonomian neuvostossa.

Vetoan pääministeriin ja hallitukseen – äänestäkää taksonomiaa vastaan Ruotsin rinnalla ja vaatikaa ydinvoima kestävien energialähteiden listalle. Suomalainen boreaalisen metsän metsätalous olisi esityksen nykykriteereillä kokonaisuudessaan kestävän määritelmän ulkopuolella ja siten tekisi siitä taloudellisesti kannattamatonta.

Tähän viherbyrokratian katastrofiin meillä ei ole varaa.