Seuraavaan siirtolaiskriisiin pitää varautua jo nyt, IL-blogi
28.6.2018
Suomalaiset ovat muiden eurooppalaisten tavoin huolissaan maahanmuutosta ja sen vaikutuksista talouteen, turvallisuuteen ja omaan elämäänsä. Euroopan lähialueilla on käynnissä useita pitkittyneitä ja monimutkaisia konflikteja. Afrikan väestö kasvaa. Ilmastonmuutos tekee monista alueista elinkelvottomia. On enemmän kuin todennäköistä, että ihmisiä tulee tänne jatkossakin.
Huoli maahanmuutosta nousee toistuvasti esiin erilaisissa mielipidemittauksissa, viimeisimpänä toukokuun lopussa julkistetussa Eurobarometrissa. Näistä kyselyistä käy selkeästi ilmi, että eurooppalaiset odottavat EU:lta enemmän maahanmuuttopolitiikan saralla vaikka pahin paine rajoilla on toistaiseksi helpottanut. Homma halutaan hoitaa yhdessä järkevällä tavalla.
Vuonna 2015 alkanut siirtolaiskriisi on kuitenkin muuttunut pitkittyneeksi poliittiseksi kiistaksi EU:ssa. Näin siitäkin huolimatta, että Eurooppaan pyrkivien määrä on laskenut kolmen vuoden takaisesta huipustaan merkittävästi. YK:n pakolaisjärjestön lukujen mukaan kolme vuotta sitten Välimeren poikki tuli yli miljoona ihmistä. Viime vuonna luku oli noin 172 000 ja tänä vuonna ensimmäisen kuuden kuukauden aikana noin 43 000. Myös turvapaikkahakemuksia koskevat luvut noudattavat samaa laskevaa suuntausta.
EU on tehnyt todella paljon maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ulkoisten ulottuvuuksien haltuun ottamiseksi. Eurooppalaista rajavalvontaa on vahvistettu. Yhteistyötä siirtolaisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa on parannettu esimerkiksi palautus- ja takaisinottosopimuksilla. Afrikkaan pyritään investoimaan koko ajan enemmän. Tuloksena EU:n ulkorajat ovat tiiviimmät, tänne pyrkivien ihmisten määrä laskee ja rajojen yli tapahtuva liike on paremmin hallussa.
EU:n yhteisessä turvapaikkapolitiikassa ei kuitenkaan ole saatu aikaan kestävää ratkaisua. Tulijoiden määrän väheneminen ei nimittäin ratkaise nykyisen turvapaikkajärjestelmän sisäänrakennettua ongelmaa: mitä tehdään, kun yhteen EU-jäsenmaahan tulee seuraavan kerran merkittävästi enemmän turvapaikanhakijoita, kuin mitä se pystyy ottamaan vastaan.
Tällä hetkellä voimassa olevan Dublin-asetukseksi kutsutun lainsäädännön mukaan turvapaikkahakemusten käsittely on nimittäin sen maan vastuulla, johon ihminen ensimmäiseksi Euroopassa tulee. Mikään maa ei kuitenkaan kykene vastaamaan tulijoiden räjähdysmäiseen kasvuun. Kreikka ja Italia helisevät edelleen eikä Suomessakaan ollut helppoa.
Kaikki EU-maat ovat vastuussa yhteisistä ulkorajoista, vapaasta liikkuvuudesta ja turvallisuudesta. Euroopan komissio esittikin Dublin-asetuksen uudistamista jo vuoden 2016 keväällä. Ehdotuksen mukaan turvapaikanhakijoiden aiheuttamaa painetta tasattaisiin jäsenvaltioiden kesken maan koon ja vaurauden mukaan. Sakko rapsahtaisi, jos jokin maa ei suostuisi ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita.
Ehdotuksessa unohtui, että pelkästään maan koko ja taloudellinen tilanne eivät ratkaise sen kykyä ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja kotouttaa pakolaisia. Mielestäni myös kansalaisten huolet esimerkiksi turvallisuudesta ja työmarkkinoista pitäisi ottaa jakokriteereissä huomioon. On mietittävä, paljonko esimerkiksi Suomi pystyy oikeasti vastaanottamaan turvapaikanhakijoita ja kuinka monta pakolaista Suomi kykenee kotouttamaan vuosittain.
Nämä ovat sisäpoliittisesti hyvin vaikeita kysymyksiä. Jäsenmaat eivät ole lähelläkään sopua. Tilanne on tällä hetkellä erittäin herkkä Italian ja Kreikan lisäksi muun muassa Saksassa ja Unkarissa. Tosiasia kuitenkin on, että turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan on löydettävä yhteinen ratkaisu. Muuten voimme ennen pitkää heittää hyvästit vapaalle liikkuvuudelle ja pahimmassa tapauksessa koko EU:lle.
Tänään alkavan EU-päämiesten huippukokouksen pitää päästä edes jonkinlaiseen sopuun yhteisestä turvapaikkapolitiikasta ja sitä toteuttavista lainsäädäntöhankkeista. Muuten ratkaisun mahdollisuus venyy hamaan tulevaisuuteen ja EU-maiden kansalliset toimet, kuten turvapaikanhakijoiden totaalinen torjuminen ja sen myötä ihmisoikeuksien loukkaaminen, alkavat murentaa Unionia sisältä päin.
Julkaistu IL-blogissa 28.6.2018.
