Venäjän suurvaltapoliittisilta pyrkimyksiltä ei sovi sulkea silmiä, Nykypäivä

26.8.2016

Kesän uutiset ovat pyörineet terrorismin, Yhdysvaltojen presidentinvaalien, Brexitin ja Rion olympialaisten ympärillä. Venäjä on käyttänyt tilaisuuden hyväkseen: se on lisännyt läsnäoloaan Krimin niemimaalla ja Ukrainan rajalla ilman sen suurempaa kansainvälistä huomiota. Useiden arvioiden mukaan se pystyisi halutessaan myös miehittämään Baltian maat muutamassa vuorokaudessa. Riittävien Nato-joukkojen lennättämisessä menisi vähintään päivän verran kauemmin. Eri asia on, olisiko hyökkäyksessä Venäjän kannalta järkeä.

Venäjä vahvistaa asemiaan. Se ei hyökkää suoraan, vaan luo itsellensä otollisia tilanteita. Tällä taktiikalla Venäjän painoarvo kansainvälisessä politiikassa on kasvanut suuremmaksi kuin mitä sen resursseilla mitattuna pitäisi olla. Mutta myös resursseja kasvatetaan naapurissa päättäväisesti.

Nato on huomannut tämän. Kesäkuussa Varsovassa järjestetyssä huippukokouksessa se päätti vahvistaa Puolan ja Baltian puolustusta yhteensä noin 4000 sotilaalla. Myös Suomen ja Ruotsin kanssa tehtävää yhteistyötä halutaan vahvistaa. Kylmän sodan jälkeen Naton painopiste oli jo siirtymässä kriisinhallintaan, mutta nyt huoli Euroopan puolustuksesta on noussut jälleen pinnalle.

Samalla Nato kuitenkin pyrkii vahvistamaan keskusteluyhteyttä Venäjän kanssa. Tämä on aina kannatettava pyrkimys jo senkin vuoksi, että säännöllisesti saman pöydän ääressä istuminen vähentää arvaamattomuutta ja parantaa ennustettavuutta. Venäjän kumppanuutta tarvitaan myös esimerkiksi ISIS:n vastaisessa taistelussa.

Myös Venäjä sanoo olevansa valmis vuoropuheluun Naton kanssa ja lieventämään sotilaallisia jännitteitä. Venäjä kutsui elokuun alussa Naton ja Itämeren maiden edustajat yhteiseen kokoukseen Moskovaan syyskuussa. Valitettavasti vain Venäjä on tähänastisilla toimillaan heikentänyt merkittävästi luottamusta. Se on kerta toisensa jälkeen kääntänyt tosiasiat palvelemaan valtiollista propagandaansa. Tästä syystä Itämeren alueen valtiot eivät säntää riemuissaan Venäjän petaamaan kokouspöytään.

Venäjä on ehdottomasti Itämeren alueen arvaamattomin pelaaja – siinä ei ole mitään uutta. Tämä pitää ottaa entistä paremmin huomioon Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Fakta on, että Euroopan turvallisuustilanne on heikentynyt, eikä Suomi ole immuuni tälle kehitykselle. Sotilaallinen voimankäyttö tai sillä meitä uhkaaminen on mahdollista.

Suomi olikin poikkeuksellisesti edustettuna Naton huippukokouksessa ja solmi siellä Iso-Britannian kanssa kahdenvälisen puolustusyhteistyösopimuksen. Vastaavat sopimukset meillä on jo Viron ja Puolan kanssa. Mutta erityisesti Yhdysvaltojen kanssa viritetään nyt yhä enemmän suoraa yhteydenpitoa ja yhteistyötä, mikä onkin Suomen asemassa erittäin tärkeä asia.

Turvallisuuspolitiikassa Suomi on aina korostanut pohjoismaista ja kahdenvälistä yhteistyötä. Yhteistyö on aina hyvä asia, kunhan kansalaisille ei tarjoilla mielikuvaa Ruotsista ratkaisevana apuna. Tosiasia on, että Ruotsin ensisijainen intressi on sen oman alueen turvaaminen ja mahdollisen uhan pysäyttäminen Pohjanlahden vastarannalle. Lisäksi Ruotsin pääministeri Stefan Löfven vahvisti kesän Kultaranta-keskusteluissa, että Ruotsi ei tavoittele puolustusliittoa Suomen kanssa.

Kuluneen vuoden aikana suomalainen turvallisuus- ja puolustuskeskustelu on saanut aiempaa suorempia, avoimempia ja rehellisempiä piirteitä. Ehkä Suomessa tehdään seuraavan vuoden tai parin aikana lisää nykytodellisuuden edellyttämiä johtopäätöksiä. Toivottavasti.

Julkaistu Nykypävässä 26.8.

Valmiina taistelemaan maataloustukien puolesta, Maaseudun Tulevaisuus

Euroopan parlamentti palaa maanantaina istuntotauolta vaikeiden haasteiden äärelle. Saman tien alkaa myös jokavuotinen vääntö seuraavan vuoden budjetista. Vuoden 2017 talousarvioesitys saatiin komissiolta heinäkuun kynnyksellä ja jäsenmaat antoivat siihen oman mielipiteensä juuri ennen lomakautta. Nyt on parlamentin vuoro muodostaa oma kantansa. Sen jälkeen on edessä tiukat neuvottelut pääkaupunkien edustajien kanssa.

Alun perin komissio ehdotti 42,9 miljardia euroa maataloustukiin vuodelle 2017. Neuvosto haluaa kuitenkin leikata 18 miljoonaa maatalouden kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävistä tuista ja 129 miljoonaa tuottajien suorista tuista. Kun pääosa budjetin rahoista kerätään jäsenmailta ja taloustilanne on mikä on, ymmärrän tiukan asenteen.

Vaikeassakin tilanteessa pitäisi kuitenkin olla malttia toimia järkevästi. Juustohöylällä päätön suhiminen ei sitä mielestäni ole. Pitäisi pikemminkin katsoa, mihin asioihin on järkevää panostaa ja leikata enemmän kannattamattomista toimista.

Ja maataloudessa on saatu myös hyviä tuloksia. Esimerkiksi edellisellä kaudella 2007–2013 annettiin start-up tukea yli 165 000 nuorelle maanviljelijälle ja nykyaikaistettiin 430 000 maatilaa.

Venäjän asettamat pakotteet ovat tietenkin olleet kova isku, mutta maanviljelijät ovat sitkeää porukkaa. Yhdessä EU:n vienninedistämistoimien avulla pakotteiden asettamista seuranneen 12 kuukauden aikana maataloustuotteiden vienti nimittäin kasvoi kuusi prosenttia.

EU:n vienti nousi merkittävästi muun muassa Yhdysvaltoihin (+19 prosenttia) ja Kiinaan (+39 prosenttia). EU:n maataloudessa onkin rutkasti enemmän potentiaalia kuin tukia kritisoivissa piireissä kuvitellaan. Tässä vaikuttavat myös korkeiden eurooppalaisten standardien pitkällä tähtäimellä tuomat hyödyt: sääntely takaa sen, että kuluttajat voivat luottaa tuotteiden laatuun, puhtauteen ja turvallisuuteen. Tästä halutaan yhä enemmän maksaa myös Euroopan ulkopuolella.

Alun perin budjettiesitys piti saada jo hyvissä ajoin ennen kesää, mutta julkaisua siirrettiin Brexit-äänestyksen vuoksi. Komissio ei tätä tietenkään myönnä – myöhästymisen syyksi tarjoiltiin siirtolaiskriisiä. Fakta kuitenkin on, että britit ovat tärkeä maksumies, joten päätöksiä ei haluttu tehdä ennen kuin tulevaisuudesta oli varmempaa tietoa.

Ylipäätään EU:n budjettiväännön yhteydessä kaikkien vallan ääntä käyttävien olisi hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä Euroopan unioni lopulta on. Se kun on vain ja ainoastaan jäsenvaltioidensa tahdon summa. On täysin hyödytöntä päivitellä EU:n hidasta päätöksentekoa ja päättämättömyyttä, jos jäsenvaltioissa ei samalla katsota peiliin.

EU:n tarkoituksena on tehdä asioita, jotka pidemmän päälle hyödyttävät kaikkia. Tässä ei pitäisi olla kyse puhtaasta sulle-mulle -jakopolitiikasta. Jos olisi, niin rahaa ei olisi mitään järkeä kierrättää Brysselin kautta. EU ei voi onnistua ilman resursseja. Ei pidä julistaa, että tehdään yhdessä sitä ja tätä, jos haluttuja toimia ei olla valmiita rahoittamaan.

Tukien vähentyessä moni viljelijä joutuu lopettamaan työnsä, kun tuottajahinnat eivät mitenkään riitä kattamaan kustannuksia. Samaan aikaan tukien hakeminen ja valvonta rasittavat viljelijöitä kohtuuttomasti. Budjetin sijaan ensisijainen iskun paikka olisikin tämän vuoden lopulla ajankohtaiseksi tuleva yhteisen maatalouspolitiikan välitarkastelu, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa sääntöviidakkoa.

Julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 26.8.

Ylen Ykkösaamu: EU:n itäiset naapuruussuhteet ovat jäähtyneet

15.8.2016

Europarlamentaarikko Sarvamaa otti osaa Ylen Ykkösaamun keskusteluun EU:n itäisistä naapuruussuhteista. Sarvamaan mukaan Venäjän kanssa on pysyttävä tiukkana.

Kuuntele ohjelma ›

Uusi Suomi: Meppi huolestui tuottajien ahdingosta ja Suomen kriisivalmiudesta: ”Tämä on mielestäni hälyttävää”

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa kirjoittaa blogissaan Suomen kriisivalmiudesta ja kuinka maataloudella on siinä keskeinen rooli. Sarvamaan mukaan vain ylläpitämällä kotimaista ruoantuotantoa voidaan taata, että Suomi pärjää myös häiriö- ja poikkeusoloissa.

Lue uutinen ›

Tuottajien ahdinko on uhka koko Suomelle, IL-blogi

12.8.2016

Viime vuodet on tunnuttu elävän kriisistä kriisiin. Osaltaan tämä varmasti johtuu yhä nopeutuvasta ja sensaatiohakuisemmasta uutissyklistä, toisaalta globalisaatiosta, joka sitoo niinkin syrjäisen ja pienen maan kuin Suomen tiiviisti maailman tapahtumiin. Väkisinkin rupeaa mietityttämään, miten me pärjäämme, jos pahin tapahtuu.

Kaaoksen välttämiseksi meidän on pystyttävä turvaamaan yhteiskuntamme elintärkeät toiminnot myös häiriö- ja poikkeusoloissa. Kylmä ilmasto, syrjäinen sijainti, riippuvuus merikuljetuksista, paljon energiaa käyttävä teollisuus ja pitkät etäisyydet tekevät siitä kuitenkin haastavaa.

Maataloudella on erityisen kriittinen rooli Suomen kriisivalmiuden kannalta. Itse peräänkuulutan aina ruoantuotannon kotimaisuuden, luonnonmukaisuuden ja puhtauden merkitystä. Mielestäni tuottajat ansaitsevat reilun palkan tekemästään työstä. Toisaalta pidän suomalaisen ruoan korkeaa laatua ja turvallisuutta kilpailuvaltteina, joilla on mahdollista ponnistaa myös vientimarkkinoille.

Kolmas ja ehkä jopa tärkein syy on, että lähiruoan suosiminen parantaa suomalaisen yhteiskunnan huoltovarmuutta. Mahdollisuuttamme selvitä myös kriisin keskellä. Vuodesta 2012 lähtien maatalouden kannattavuus on kuitenkin jatkuvasti heikentynyt. Öljyn hinnan lasku on jonkin verran pienentänyt tuotantokustannuksia, mutta se ei ole riittänyt paikkaamaan 2015 viljelijöitä kohdanneita toistuvia iskuja: tuottajahintojen aleneminen, viljasadon pieneneminen, Venäjän pakotteet ja maataloustukien leikkaaminen.

Valtion varmuusvarastoissa pidetään nykyään viljaa Suomen kuuden kuukauden tarpeisiin. Aikaisemmin varastossa oli koko vuoden kulutusta vastaava määrä. Leikkaus on merkittävä. Ensinnäkin se heikensi Suomen huoltovarmuutta. Toiseksi päätös johti tänä vuonna myös Suomen suurimman viljankäsittelyyn ja varastointiin erikoistuneen yrityksen suhteellisen isoihin irtisanomisiin: Viljava vähensi 21 työntekijää 77:stä.

Yksi mielestäni todennäköinen uhkakuva Suomelle ovat tulevaisuudessa lisääntyvät sään ääri-ilmiöt. Eräässä ruokapoliittista selontekoa valmistelevassa työpajassa tuotiin esille seuraava kuvitteellinen kriisitilanne: ”Suomessa on satanut yhtäjaksoisesti ja rankasti yli kaksi viikkoa keskellä parhainta satokautta: satoa ei päästä vettyneiltä pelloilta korjaamaan, tiet ovat sortumispisteessä rankkojen sateiden vuoksi, viemäriverkko ja sähköverkko ovat kantokykynsä äärirajoilla ja voivat romahtaa hetkenä minä hyvänsä. Samat sateet ovat vaikuttaneet myös Venäjällä, joka tarvitsee kaiken sähköntuotantonsa itse, eikä se myy Suomen tarvitsemaa sähköä.”

Asiantuntijoiden mukaan tilanne johtaisi koko elintarvikeketjun taloudellisiin tappioihin, sairastuneisiin eläimiin, kauppojen supistuneisiin valikoimiin ja pahimmassa tapauksessa koko sadon menettämiseen. Tuontiruoalla meidän pitäisi kuitenkin pärjätä.

Tämä on mielestäni hälyttävää. Mikä saa asiantuntijat uskomaan, että poikkeavat sääilmiöt rajoittuvat Suomeen ja Venäjälle? Entä jos myös merikuljetukset vaarantuvat vaikka voimakkaiden myrskyjen vuoksi?

En ole ajamassa Suomea kohti täyttä omavaraisuutta. Tuonnilla on osaltaan tärkeä rooli ruoan saatavuuden ja monipuolisuuden kannalta. Sitä paitsi ei olisi kovinkaan reilua hehkuttaa suomalaisen ruoan vientimahdollisuuksia, jos ei ole itse valmis kokeilemaan muun maailman tuotteita. Mutta tilanteet maailmalla muuttuvat nopeasti. Vain ylläpitämällä monipuolista ruoantuotantoa ja riittävää varastointikapasiteettia meillä on mahdollisuus varmistaa oma kriisinsietokykymme.

Julkaistu IL-blogissa 12.8.2016

Ilkka: EU:n pakolaissopimus jakaa meppejä

7.8.2016

Lännen media selvitti euroedustajien kantoja EU:n ja Turkin väliseen pakolaissopimuksen sekä Turkin viisumivapauteen. Petri Sarvamaan mukaan neuvotteluja voidaan jatkaa, mutta ei Turkin ehdoilla.

Lue uutinen ›

Helsinki-Tallinna -tunneli antaisi mahdollisuuden Suomen uuteen nousuun, IL-blogi

5.8.2016

Suomen taloudellinen tilanne on jo liian monen vuoden ajan mennyt alamäkeä. Talouden kurimus on kurittanut liian monen suomalaisen arkea.

Viimeisimmät valtionvarainministeriön talousluvut antavat vihdoin toivoa suunnan kääntymisestä: työttömyyden kasvu on pysähtynyt ja kansantalouden ennustetaan kasvavan ensi vuonna noin 1,4 %. Toivottavasti tästä alkaa ylämäki. Uuteen nousuun ei kuitenkaan päästä pelkällä uskolla, vaan sen eteen on tehtävä hartiavoimin töitä ja käytettävä hyödyksi kaikki mahdollinen vipuvoima.

Suomi on sisukas kansakunta, mutta pieni ja varsin eristyksissä. Se valitettavasti asettaa meidät maailman mittakaavassa altavastaajan asemaan. Pieni väestö merkitsee pienempiä mahdollisuuksia erikoistua ja luoda vaurautta. Suomen kaltaisen maan täytyy katsoa rajojen yli ja ottaa kaikki hyöty irti EU:n vapaan liikkuvuuden tarjoamista mahdollisuuksista.

Helsingin ja Tallinnan työmarkkinat ovat jo osittain yhdistyneet tietyillä aloilla. Kymmenet tuhannet virolaiset matkustavat viikoittain lahden yli töihin. Myös suomalaisia IT-osaajia on viime vuosina alettu houkutella Viroon, jossa samalla palkalla saa enemmän.

Nyt EU:lta on tarjolla vipuvoimaa tämän kehityksen tukemiseen: Helsingin ja Tallinnan välisen liikenteen sujuvoittamiseksi saatiin hiljattain yli kolme miljoona euroa rahoitusta. Tähän päälle tulee vielä Suomen ja Viron rahoitusosuus, joka on yhteensä noin miljoonan luokkaa. Satamien arkea helpottavien ratkaisujen lisäksi tarkoitus on tutkia Suomenlahden ali kulkevan tunnelin kannattavuutta ja vaikutuksia.

Alustavien laskelmien mukaan Helsingin ja Tallinnan välinen 85 kilometrin mittainen, maailman pisin meritunneli maksaisi yhteensä 9-13 miljardia euroa. Helsingistä pääsisi Tallinnaan puolessa tunnissa ja matkustajia olisi vuosittain yli 10 miljoonaa. Lisäksi ensi vuosikymmenen lopulla aukeaisi Tallinnan kautta nopea junayhteys Varsovaan saakka, silloin valmistuvan Rail Balticin ansiosta. Ihmisten lisääntyvä liikkuminen ja siitä syntyvä talouskasvu tekisivät hyvää meidänkin kansantuotteellemme.

Tunneliurakassa on toki paljon avoimia kysymyksiä. Laskelmat ja jatkosuunnitelmat pitää tehdä huolella ja harkiten. Tunnelia ei kuitenkaan olla rakentamassa tunnelin vuoksi. Helsingin ja Tallinnan alueella on aitoa potentiaalia: sekä rahtikuljetusten että matkustajien määrä kaupunkien välillä on kasvanut jo kymmenen vuoden ajan.

Loppujen lopuksi tunneli on vain liikkumisen väylä ja väline. Ihmisillä pitää olla syitä sen käyttämiseen. Helsingin ja Tallinnan väliset hinta-, palkka- ja verotukseen liittyvät erot osaltaan luovat niitä. Pelkästään niihin ei kuitenkaan pidä luottaa. Opiskelijoille, turisteille ja yrityksille pitää näyttää kahden kaupungin, ja kahden maan, antamat kaksinkertaiset mahdollisuudet.

Myös muut pienet ja pohjoiset maat tiedostavat liikkumisen taloudellisen merkityksen. Viro, Latvia ja Liettua odottavat Rail Balticin valmistumista 2025. Tanskassa ja Ruotsissa puolestaan valmistellaan tunneli- ja rautatieyhteyksiä Manner-Eurooppaan. Suomen ei kannata jäädä kehityksestä jälkeen.

Julkaistu IL-blogissa 5.8.2016

Verkkouutiset: Kokoomusmepin mukaan EU:n ei pidä ottaa Turkilta vastaan uhkavaatimuksia

1.8.2016

Turkki on todennut, että EU:n on annettava sen kansalaisille viisumivapaus tai maa hylkää EU:n kanssa tekemänsä pakolaissopimuksen. Petri Sarvamaan mukaan EU:n ei tule ottaa Turkilta vastaan minkäänlaisia uhkavaatimuksia. Tilanteen kehittymistä on seurattava tarkasti ja toimittava sen mukaan, mikä on Turkin seuraava liike.

Lue uutinen ›

Ilta-Sanomat: Ampiaiset hyökkäsivät kimppuun illan pimeydessä kotipihalla – Petri Sarvamaa kertoo kauhukokemuksesta

Äkäinen ampiaisparvi yllätti europarlamentaarikko Sarvamaan hänen kotipihallaan Itä-Helsingissä. Sarvamaan oli lopulta lähdettävä päivystykseen pistojen aiheutettua hänelle vakavan allergisen reaktion.

Lue uutinen ›