Ajankohtaista

Hinnalla on väliä, Maaseudun tulevaisuus

29.7.2016

Heinäkuun puolivälin kieppeillä Euroopan komissio esitti uutta tukipakettia maidontuottajille, jotka kamppailevat ylituotannon ja Venäjän pakotteiden aiheuttamista alhaisista tuottajahinnoista. 500 miljoonan euron paketin avulla on tarkoitus vähentää maidon tuotantoa. Kun summa jaetaan kaikille EU:n maitotiloille, se ei ole juuri mitään. Hyvällä onnella paketti voi kuitenkin kääntää markkinatilanteen tuottajille suotuisammaksi. Mutta valitettava tosiasia on se, että jatkuva laastaroiminen ei ruoantuotannon tulevaisuutta pelasta.

Viimeisimmän viljelijäbarometrin mukaan suurin osa viljelijöistä arvelee taloudellisen tilanteensa pysyvän tulevaisuudessa enemmän tai vähemmän ennallaan. Tässä ei ole hurraamista: 52 % arvioi nykyisen tilanteensa olevan huono. Kukaan ei jaksa taloudellista epävarmuutta loputtomiin. Jos tätä menoa jatketaan, niin Suomessa ei kohta löydy kaupasta muita kuin tuontituotteita.

Suomessa myös kaupan keskittyminen on koko yhteiskunnan kannalta ongelmallista. Tuottajahintoja poljetaan alemmas ja alemmas, mutta samalla ruoka on kalliimpaa kuin EU:ssa keskimäärin. Tämä on kummallinen ja käsittämätön yhtälö. Kuka leikkaa siivun keskeltä?

Kysyin Euroopan komissiolta keväällä Suomen vähittäiskaupan keskittymisestä ja penäsin konkreettisia toimia sen varmistamiseksi, että kilpailu alalla lisääntyy tulevaisuudessa. Kilpailusta vastaava komissaari Margarethe Vestager palasi kesän korvalla asiaan. Hän on kanssani samaa mieltä siitä, että Suomen vähittäiskauppasektori on erittäin keskittynyttä.

Komissaari ei kuitenkaan suostunut ottamaan asiaan muuten kantaa sillä ”vähittäiskaupan sääntelystä päättävät ensisijaisesti jäsenvaltiot.” Ainoastaan jos keskittyminen jatkuu edelleen ”kansallisten tai EU:n viranomaisten olisi arvioitava sen kilpailuvaikutuksia.”

Itse olen eri mieltä. Tilannetta ei voida enää vain seurata. Siihen pitää puuttua, sillä nykyiset tavat ja neuvotteluasemat eivät ole reiluja. Tuotteiden turvallisuus ja korkea laatu on jo pitkään ollut sekä viljelijöiden, kaupan että viranomaisten yhteinen päämäärä. Hinnoista johtuva vastakkainasettelu onkin tässä valossa harmittavaa, mutta se pitää ratkaista. Kansallista kilpailulainsäädäntöä on muutettava.

Myös yleinen ilmapiiri tuntuu olevan tähän valmis. Toisen mittauksen mukaan 47 % suomalaisista on valmiita maksamaan suoraan tuottajalta ostetusta ruoasta enemmän kuin kaupasta haetusta. Näin ennen kaikkea tuoreuden ja puhtauden takia, mutta myös siksi, että viljelijää halutaan tukea. Pitkät matkat kuitenkin koituvat yleensä aikomusten esteeksi. Nimenomaan tämän takia meillä on kaupat olemassa. Nyt koko ketju pellolta pöytään pitäisi saada toimimaan niin, että kaikki saavat siitä ansaitsemansa osan.

Maailmanlaajuisestikin ihmiset arvostavat yhä enemmän lähiruokaa ja haluavat viljelijöiden saavan riittävän korvauksen työstään ja tuotteistaan. Kiinnostus ja arvostus tuotantoa kohtaan näyttää pikkuhiljaa heräilevän uudestaan. Viljelijä ei kuitenkaan pelkällä pyhällä hengellä elä, vaan sen on muututtava korkeammiksi tuottajahinnoiksi.

 

Julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 29.7.2016

Ajankohtaista

Ylen aamu-tv: Suomalaiset jenkkien puoluekokouksissa

22.7.2016

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok) ja kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) kommentoivat Ylen aamu-tv:ssä Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Sarvamaan mukaan Donald Trump voi kohota Yhdysvaltojen presidentiksi, mikäli hän saa politiikkaan pettyneet nukkuvat äänestäjät liikkeelle.

Katso ohjelma ›

Ajankohtaista

EU:n ulkorajoilla riittää haasteita, IL-blogi

Kuluva vuosi on sujunut muuttoliikerintamalla rauhallisemmin kuin odotettiin. Turvapaikanhakijoiden kuukausittainen määrä on puolittunut viime vuoden huippuun verrattuna, samaan aikaan kun sekä eurooppalainen että kansallinen maahanmuuttopolitiikka on tiukentunut.

Myös Suomessa turvapaikanhakijoiden määrä on viime kuukausina vähentynyt huomattavasti. Samalla Suomen hallitus on antanut useita viestejä siitä, että Suomessa tulijaa ei automaattisesti odotakaan kissanpäivät.

Aivan suoraan ei voi sanoa, kumpi on muna ja kumpi kana. Kuitenkin jotain on tapahtunut, mikä hillitsee muuttoliikevirtoja.

Viime vuonna Eurooppa oli polvillaan mantereelle tulvivan muuttoliikkeen ja heikentyneen turvallisuuden edessä. Paineen alla yksi ikuisuushanke saatiin vihdoin nytkähtämään eteenpäin ja valmiiksi, kun keväällä sovittiin automaattisesta matkustajatietojen välittämisestä.

Poliittisen tahdon löytyessä EU on yllättäen kyennyt myös nopeaan toimintaan. Pari viikkoa sitten päätettiin Frontexin muuttamisesta kunnolliseksi rajavalvontavirastoksi, jolla on kapasiteetti toisaalta tukea paineen alle joutuneita jäsenvaltioita ja toisaalta valvoa, että kaikki huolehtivat yhteisistä ulkorajoista kunnolla.

Koko lakipaketti EU:n raja- ja rannikkovartiostosta saatiin kasaan reilussa puolessa vuodessa. Nyt myös toimeenpanon on oltava pikaista: viraston on oltava pystyssä ja toimintavalmiina vuoden loppuun mennessä.

Myös siirtolaisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa neuvotellaan sopimuksia, joiden tarkoituksena on parantaa erityisesti ko. maiden rajavalvontaa ja muuttoliikkeen hallintaa. Tällaisia neuvotteluja käydään mm. Jordanian, Libanonin, Nigerin, Nigerian, Senegalin, Malin ja Etiopian kanssa.

Tähän lokeroon menee myös EU:n ja Turkin välinen sopimus, minkä seurauksena esimerkiksi laittomat rajanylitykset Turkista Kreikkaan ovat tippuneet murto-osaan. Viime vuonna vilkkaimpina päivinä Egeanmeren ylitti noin 1740 maahantulijaa. Nyt sama luku on viimeisimpien tietojen mukaan keskimäärin 47 päivässä.

Yksi merkittävä kysymys on kuitenkin se, pitääkö Turkki nykyisessä sisäpoliittisessa tilanteessa kiinni sopimuksesta ja haluaako se jatkossakin katkaista tehokkaasti siirtolaisvirran Eurooppaan.

Joka tapauksessa EU:n ulkorajat pitävät nyt hiukan paremmin kuin vuosi sitten. Jatkossa valvonta paranee edelleen, kunhan yhteisestä rajanylitystietojärjestelmästä saadaan sovittua. Järjestelmään on tarkoitus rekisteröidä alueelle saapuvien kolmansien maiden kansalaisten tietoja, jotta voidaan tehostaa Schengen-alueella laittomasti oleskelevien löytämistä sekä torjua terrorismia ja muuta rikollisuutta. Käytännössä siis myös lisätä turvallisuutta Euroopassa.

Tavoitteena on saada järjestelmä käyttöön vuonna 2020, mutta tätä aikataulua pitää nopeuttaa. Paine ja tarve jäsenvaltioissa on kova. Tästä on osoituksena se, että Ranska, Puola, Saksa, Ruotsi, Itävalta, Tanska ja Norja ovat palauttaneet rajatarkastukset. Toistaiseksi tarkastukset ovat väliaikaisia. Tavoitteena on, että Schengen toimisi taas normaalisti vuoden 2016 loppuun mennessä.

Jotta tilanne EU:n ulkorajoilla paranisi merkittävästi, pitäisi vielä paljon tapahtua. Ensinnäkin liike ulkorajojen yli täytyy saada kokonaan hallintaan. Toiseksi Euroopan ja jokaisen jäsenvaltion sisäistä turvallisuustilannetta on parannettava. Muuten tilapäisiksi tarkoitetuista ratkaisuista voi tulla pysyviä.

Tässä riittää tehtävää. Ilman jäsenvaltioiden panostusta ja halua eurooppalaiseen yhteistyöhön tilanne ei korjaannu riittävästi.

Julkaistu IL-blogissa 22.7.2016.

Ajankohtaista

Verkkouutiset: Päättäjä ei saa piiloutua kansanäänestyksen taakse

20.7.2016

Suomen europarlamentaarikot pitävät kansanäänestyksiä jossain määrin ongelmallisena tapana ratkaista poliittisia kysymyksiä. Petri Sarvamaan mukaan neuvoa-antavia kansanäänestyksiä voidaan silti järjestää.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

MEP Sarvamaa Nizzan iskujen jälkeen

15.7.2016

Ajankohtaista

Itämereen kohdennetut suojelutoimet tehottomia

13.7.2016

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) esitteli keskiviikkona 13.7. työasiakirjan Itämeren rehevöitymisen torjuntaa koskevasta Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta.

”Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Sen rehevöitymisen torjuminen on alueella elävien ihmisten kannalta merkittävässä asemassa. Tähän tähtäävästä EU:n Itämeri-strategiasta ja jätevesidirektiivistä huolimatta menestys on ollut vaatimatonta.”

Vuosina 2007–2013 EU käytti 14,5 miljardia euroa jätevesihankkeisiin ja vesien suojeluun Itämeren rannikkojäsenvaltioissa. Lisäksi EU tuki veden laatua parantavia hankkeita Venäjällä ja Valko-Venäjällä yhteensä 44 miljoonalla eurolla vuosina 2001–2014. Sarvamaan mukaan on huolestuttavaa, että merkittävästä panostuksesta huolimatta Itämeren valuvia ravinteita ei ole saatu kuriin. ”Komission pitää kiinnittää enemmän huomiota rahoitettavien projektien tehokkuuteen.”

Tarkastuskäyntejä tehtiin Suomessa, Latviassa ja Puolassa. Muiden alueen valtioiden toimet tarkastettiin kyselytutkimuksen ja hankkeiden dokumentaation avulla. Tarkoituksena oli selvittää Itämeren rehevöitymisen torjunnan tehokkuutta.   ”Esimerkiksi Suomessa koko maan määritteleminen nitraattiherkäksi alueeksi haittaa suojelutoimien kohdentamisen niille alueille, joilta voitaisiin saada aikaan eniten ravinnekuormituksen vähennyksiä.”

Sarvamaa esitteli raportin talousarvion valvontavaliokunnassa. Paikalla oli myös asiasta vastaava tilintarkastustuomioistuimen jäsen Ville Itälä.

Ajankohtaista

EPP: Sarvamaa: Itämeren suojelutoimet tehottomia

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa esittelee tänään parlamentissa työasiakirjan Itämeren rehevöitymisestä. Sarvamaan mukaan komission tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka tehokkaita sen rahoittamat ympäristöprojektit ovat.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Tutkimusrahoituksen tärkeys EU:ssa, Akavalainen

11.7.2016

Euroopan parlamentti hyväksyi keskiviikkona 6.7. oma-aloitemietinnön EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä. Tarkoituksena on vaikuttaa komission syksyllä tulevaan ehdotukseen.

Parlamentti pisti nyt paperille vaatimuksensa siitä, että tutkimukseen tai koulutukseen tarkoitettuja varoja ei saa leikata. Lisäksi vaaditaan näihin määrärahoihin, pääasiassa Euroopan strategisen investointien rahaston (ESIR) vuoksi, tehtyjen leikkausten kompensoimista. Muuten EU ei tule saavuttamaan vuodelle 2020 asettamiaan työllisyyteen, tutkimukseen, ilmastonmuutokseen, kestäviin energiamuotoihin, koulutukseen, köyhyyteen ja syrjäytymiseen liittyviä tavoitteitaan.

ESIR:llä on edelleen minun ja parlamentin poliittinen tuki, mutta rahan pumppaaminen talouteen parhaassakin tapauksessa vain lieventää oireita. Tutkimus ja innovaatiot ovat käytännössä ja pidemmällä tähtäimellä ainoa keino vastata EU:ta lähivuosina kohtaaviin haasteisiin: työllisyyteen, talouteen, kilpailukykyyn, väestön ikääntymiseen jne.

Tämän komissiokin on ottanut lähestymistavakseen ensi vuoden budjettiesityksessään. Vaikka siinä edelleen suunnataan merkittäviä resursseja siirtolaiskriisin hoitoon, niin tulevaisuuteen satsataan myös tutkimusrahoituksen muodossa. Toinen suuri painopiste onkin kasvun tukeminen paremman huomisen toivossa. Vuoden 2017 talousarvioesityksessä siihen ollaan suuntaamassa 74,6 miljardia euroa kun viime vuonna vastaava summa oli 69,8 miljardia. Horisontti 2020 -ohjelmaan esitettiin 10,6 miljardia ja Erasmus+ -ohjelmaan kaksi miljardia euroa.

Varsinaisten tutkimustulosten ja sitä kautta syntyvien parannusten lisäksi rahoituksen tarkoituksena on lisätä eurooppalaista yhteistyötä ja välttää tarpeetonta tutkimuksen toistamista. Kilpailulla pyritään varmistamaan myös se, että parhaat projektit saavat rahoitusta.

Tutkimuksen saama rahoitus riippuu huippuosaamisen lisäksi usein myös sen eteen tehdystä myyntityöstä. Komission virkamiehiä ja muita tahoja tapaamalla voi parhaassa tapauksessa varmistaa sen, että seuraavana vuonna ohjelmasta löytyy juuri omalle tutkimusprojektille suunnattu rahoitushaku.

EU:n budjetti on tiukoilla eivätkä jäsenvaltiot siihen ensi vuonnakaan ole innokkaasti syytämässä rahaa. Nyt tehdään tiukkoja laskelmia siitä, kuka on saanut ja maksanut mitäkin. Toivon todella, että suomalaiset aktivoituvat entisestään hakemaan tutkimusrahoitusta. Käytännön vinkkejä tähän on ainakin kaksi; kynttilä pitää ottaa kokonaan pois vakan alta, eli suomalaiskansallinen kainostelu ja vaatimattomuus pitää jättää Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Toiseksi kannattaa miettiä rahoituksen tuomat synergiaedut mahdollisimman luovasti ja pitkälle.

Rahoitusmahdollisuuksien aktiivinen käyttö on ainoa tapa varmistaa niiden jatkuminen. Meillä on vastassamme sen kokoluokan haasteita, että niiden ratkomiseen tarvitaan parhaat aivosolut.

Toivon todella, että suomalaiset aktivoituvat entisestään hakemaan tutkimusrahoitusta.

 

Julkaistu Akavalainen-verkkolehdessä 11.07.2016

Ajankohtaista

Silmukka Venäjän ympärillä kiristyy, IL-blogi

7.7.2016

Aika luovia asedirektiivi oikealle kurssille, Petri Sarvamaa

Itämeren turvallisuustilanne on yksi perjantaina alkavan Naton huippukokouksen pääaiheita. Tämän vuoksi myös Suomi ja Ruotsi on poikkeuksellisesti kutsuttu pöytään.

Krimin valtaus 2014 muutti koko Euroopan tilannetta ja sai Naton muuttamaan suuntaansa takaisin kohti perinteisempää puolustusliittoa. Nyt joukkoja ollaan lisäämässä Baltiassa ja Puolassa. Näin pitääkin – Venäjälle ei saa antaa yhtään enempää tilaa. Tässä ei ole kyse provokaatiosta tai sodan lietsonnasta. Päinvastoin. Venäjän voimapolitiikkaan ei voi vastata muuten kuin tekemälle selväksi, missä raja kulkee.

Ja raja kulkee Nato-maiden rajoja pitkin. Hyvä kysymys on, mikä on Suomen asema ja missä meidän rajamme menee kriisiytyneessä kansainvälisessä tilanteessa. Miten parhaiten varmistetaan Suomen turvallisuus?

Tähän liittyen tasavallan presidentin viimeaikainen toiminta on ollut kiitettävää. Hän ehdotti Putinin Suomen-vierailun yhteydessä, ettei Itämeren alueella lentäisi enää ”pimeitä” lentokoneita. Jos Niinistön aloite sotilaskoneiden transponderien päällekytkemisestä päätyy Naton huippukokouksen agendalle ja johtaa johonkin, on tasavallan presidentti onnistunut poikkeuksellisella tavalla. Se jää nähtäväksi.

Myös EU päätti jatkaa Venäjän vastaisia talouspakotteita vuoden 2017 loppuun. Venäjänkin vastapakotteet ovat näillä näkymin voimassa vähintään seuraavat puolitoista vuotta. Pakotteiden on jo nähty toimivan pitkällä tähtäimellä. Siitä huolimatta jotkut eivät halua niitä ymmärtää. Pakotteet kurittavat Venäjän rahoitus-, energia- ja puolustusteollisuuden aloja muun muassa estämällä venäläisten valtio-omisteisten rahoituslaitosten pääsyn Euroopan rahoitusmarkkinoille, rajoittamalla asekauppaa sekä Venäjän öljyteollisuuden uudistamiseen tarvittavan teknologian vientiä. Ne purevat eliittiin ja Putinin lähipiiriin.

On nurinkurista, jos todistustaakka on meillä, pakotteiden kannattajilla. Meillä, jotka olemme sitä mieltä, että Venäjän toimiin ei voi olla reagoimatta. Korostan vielä: Venäjä ottaa kaiken tilan, joka sille annetaan. Myönnytyspolitiikka ei toimi. Venäjän historiallisen itseymmärryksen ja maailmanpolitiikka-käsityksen valossa kaikenlainen periksi antaminen on heikkoutta. Eikä Putinin hallinto tunnetusti tee hyväntekeväisyyttä.

Tietenkin Suomella pitää olla hyvät kahden väliset suhteet Venäjään, meillä on 1340 kilometriä yhteistä rajaa. Keskusteluyhteyden ylläpidon kautta joitain käytännön ongelmia saatu ratkaistuksi, esimerkiksi turvapaikanhakijoiden tulo itärajan yli Suomeen loppui Putinin käskyyn. Suomi on kuitenkin ankkuroitunut länteen ja ulkopolitiikkaa tehdään yhdessä EU:n kanssa. Toimiva puheyhteys ja yhtenäinen EU-rintama eivät ole ristiriidassa.

Brexit tosin osoitti, että EU:n rauhanprojekti ei välttämättä ole ikuinen. Analyysi pitää tehdä myös pahimman vaihtoehdon varalle. Nyt Naton turvatakuut eivät koske Suomea, mikä on viime päivinä tehty selväksi Jens Stoltenbergin suulla – toki Suomi voi Natoa konsultoida. Mutta sillä ei pitkälle pötkitä. Puolikasta jäsenyyttä ei ole olemassa.

Julkaistu IL-blogissa 7.7.2016.

Ajankohtaista

MEP Sarvamaa täysistunnossa koskien Euroopan petostentorjuntavirastoa (OLAF)

6.7.2016

Ajankohtaista

Hämeen Sanomat: EU:n yhteisestä rajavartiosta päätös tänään

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa pitää esitystä yhteisen raja- ja rannikkovartioston perustamisesta tervetulleena. Suomen kannalta esitys on hyödyllinen erityisesti siksi, että Suomella on pitkä ulkoraja. Yhteinen rajavirasto mahdollistaisi tarvittaessa avun saannin myös Suomen rajalle.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Kauppalehti: Suomalaismepit: Brittien lähtö EU:sta ei ole varmaa

Petri Sarvamaa toivoisi brexitin merkitsevän uutta alkua Euroopan unionille. Sarvamaa uskoo brittien ja EU:n löytävän vielä yhteisen sävelen, sillä molemmat tarvitsevat toinen toisiaan.

Lue uutinen ›