Koulutuspolitiikka uusiksi, Nykypäivä

27.5.2016

Viime vuosina koko Eurooppaa on vaivannut korkea nuorisotyöttömyys. Tämä on monelle suuri henkilökohtainen tragedia, mutta myös yhteiskunnallisesti merkittävä huolenaihe. Työttömät nuoret ovat suuressa vaarassa syrjäytyä ja joutua yhteiskunnan ulkopuolelle, mikä ei ollenkaan ole sivuseikka turvallisuuden näkökulmasta.

Myös Suomen nykyisessä heikossa taloustilanteessa nuorten, varsinkin vastavalmistuneiden, on ollut vaikea löytää työtä. Uuden koulutussopimuksen avulla on tarkoitus pureutua juuri tähän: jopa koko tutkinnon voisi suorittaa työssä oppimalla. Se on ehdottomasti oikea suunta ja kaikkien etu, varsinkin opiskelijoiden, joiden on nyt vaikea löytää paikkaansa työelämässä ilman oman alansa kokemusta. Koulutussopimus ei kuitenkaan mene tarpeeksi pitkälle. Suomessa tarvitaan lisää rohkeutta koulutuspolitiikan uudistamiseen.

Tästä näkökulmasta katsottuna Aurinkorannikon Kokoomus tuo kesäkuun puoluekokoukseen mielenkiintoisen hankkeen. Eurooppalaisessa hengessä ehdotuksessa otetaan mallia muualta ja nostetaan esiin todistetusti hyvin toimiva Saksan koulutusmalli, jossa jopa 60 % koulunsa päättävistä nuorista hakeutuu ammatilliseen koulutukseen oppisopimuksen avulla. Meillä noin puolet siirtyy peruskoulun jälkeen lukioon.

Ehdotuksen ideana on edetä vahvan käytännön osaamisen kautta kohti oman alan teoreettisempaa ymmärrystä. Tutkinnon suorittamiseen oppisopimuksella menisi kolme vuotta ja sen rinnalla olisi mahdollista suorittaa myös ylioppilastutkinto. Lisäksi nuori saisi selkeän pohjan jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa, mikä on merkittävin ero Suomen nykyiseen oppisopimuskoulutukseen. Aikaisemmin hankittu käytännönkokemus myös lisäisi opiskelijan motivaatiota alan teorian opiskelussa ja helpottaisi työllistymistä opintojen jälkeen.

Vastavalmistuneiden työnsaanti on erityisen hankalaa. Saksan mallin mukainen oppisopimuskoulutus sitouttaisi paitsi nuoren yritykseen, niin myös yrityksen nuoreen, jonka palkkaaminen valmistumisen jälkeen on huomattavasti pienempi riski kuin tuiki tuntemattoman ihmisen. Mallilla onkin potentiaalia pidentää työuria alkupäästä ja nopeuttaa työelämään siirtymistä. Lisäksi se edistäisi koulutuksen sopeutumista koko ajan muuttuviin työelämän tarpeisiin. Nämähän ovat myös hallituksen tavoitteita.

Toisaalta Suomen kilpailukyvyn kannalta myös jatkuva oppiminen on tärkeää. Kukaan ei ole valmis kun saa tutkintotodistuksen kouraansa. Tämän takia myös selkeän väylän luominen oppisopimuskoulutuksesta jatko-opintoihin on tärkeää.

Toukokuun alussa käynnistyi ehdotuksen mukainen koulutuksen kehittämishanke. Sen tavoitteena on Saksan mallia soveltamalla kehittää yhden alan koulutusta kokonaisuutena ammattiopistoista yliopistoon. Hanke sai rahoitusta lähes puoli miljoonaa euroa Euroopan sosiaalirahastosta ja jatkuu vuoden 2018 kevääseen saakka. Muut näyttävät uskovan koulutuksen rohkeaan uudistamiseen, toivottavasti mekin.

Suomen talous ei voi tällä hetkellä hyvin, huonommat kasvunäkymät Euroopassa ovat vain Kreikalla. Hätäapuna leikkaukset myös koulutuksesta ovat olleet välttämättömiä. Tulevaisuudesta ei voida leikata loputtomiin, vaan sitä pitää myös rakentaa. Laadun säilyttäminen rajujen leikkausten aikana vaatiikin ennakkoluulottomia avauksia ja myös muiden parhaista tavoista oppimista. Sivistys ja työ ovat Kokoomuksen perusarvoja, jotka pitää palauttaa kunniaan. Tulevaisuus rakentuu niiden varaan. Tämä työ on Kokoomuksen tehtävä.

Julkaistu Nykypäivässä 27.05.2016

Alkuperämerkinnät kertovat ruuan tarinan, Maaseudun Tulevaisuus

Ruoka on meille kaikille välttämätöntä ja on luonnollista olla kiinnostunut siitä, mitä syömme ja mistä se tulee.

Vuoden 2013 Eurobarometrin mukaan kuluttajat arvostavat tuotteesta saatavilla olevaa tietoa ja hyödyntävät sitä ostopäätöstä tehdessään. Merkintää tuotteen alkuperämaasta pidetään siis hyödyllisenä.

Kiinnostus laatua, tuotanto-olosuhteita, ilmastovaikutuksia ja eettisiä puolia kohtaan on globaali trendi, johon suomalaisen ruoantuotannon ja elintarviketeollisuuden pitää iskeä.

Kaupan vihannes- ja hedelmähyllyllä on helppo tarkistaa, missä myynnissä olevat kurkut ja omenat on kasvatettu. Kaikkien tuotteiden kohdalla tämä ei kuitenkaan ole näin helppoa.

Toukokuun täysistunnossa Euroopan parlamentti vaati alkuperän merkitsemistä myös lihaan ja maitotuotteisiin. Nyt se on pakollista hedelmille ja vihanneksille, naudanlihalle, kananmunille ja hunajalle.

Merkintä lisäisi kuluttajien luottamusta ja tekisi elintarvikeketjusta läpinäkyvämmän. Pitkälle jalostetuissa elintarvikkeissa merkitseminen ei tietenkään olisi yksiselitteistä, mutta yhden raaka-aineen tuotteissa se olisi vain positiivinen asia.

Alkuperämerkintöjen pelotellaan johtavan protektionismiin, mutta mielestäni kyse on ennemminkin ruuan tarinan kertomisesta ja tarjonnan monipuolistamisesta. Mekin tunnemme parmankinkun, miksei Italiassa tunneta suomalaista saparopossua? Alkuperämerkinnät luovat kuluttajalle mielikuvaa itse tuotteesta ja tuovat tuotannon lähemmäksi.

Niin kuin elämä yleensäkin, myös syöminen perustuu tottumukseen ja tunteisiin. Vapaaehtoiset merkinnät vastaavat kuluttajien kiinnostukseen ja vievät toki ruuantuotantoa ja teollisuutta oikeaan suuntaan.

Merkinnät eivät kuitenkaan aina ole yksiselitteisiä. Raaka-aineen alkuperän sijasta ne voivat kertoa esimerkiksi valmistusmaan. Tämä tuli ilmi myös aiemmin viikolla esille nousseessa makkaravertailussa. Osa makkaroiden lihasta olikin saksalaista vaikka ”Valmistettu Suomessa” -merkintä loi mielikuvaa suomalaisesta tuotteesta.

Pahimmassa tapauksessa vapaaehtoisuus johtaa merkintöjen mereen, joka tekee vertailusta mahdotonta ja johtaa kuluttajaa harhaan. Tällainen sekavuus tekisi koko tuotantoketjusta itse asiassa entistä läpinäkymättömämmän, minkä vuoksi tarvitaan luotettavia standardeja. Alkuperämerkintöjä ei voida jättää yksin markkinavoimien hoidettavaksi.

Julkisissa ruokahankinnoissa on luvattu kiinnittää enemmän huomiota eläinten hyvinvointiin, tuotannon ympäristöystävällisyyteen ja elintarviketurvallisuuteen. Jokainen meistä kokee nämä varmasti tärkeiksi asioiksi, mutta yksittäisellä kuluttajalla ei ole paljoakaan keinoja niiden arvioimiseen.

Tietämys ruuan alkuperästä varmasti auttaisi. Merkitseminen ei toki ole ilmaista. Ajan mittaan elintarviketeollisuus kuitenkin saa hyvää vastinetta sijoitukselleen parantuneen kilpailukyvyn muodossa.

Maatalouden kannattavuuden parantaminen on pitkän aikavälin päämäärä, jota tavoiteltaessa pitää ottaa kaikki keinot käyttöön. Tuotantorakenteiden parantaminen, kustannusten vähentäminen ja uudet teknologiat eivät vielä riitä.

Ruuantuotannon kannattavuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi pitää rakentaa myös tarinaa suomalaisen ruuan kauneudesta. Se voi olla ratkaiseva tekijä kovenevassa kilpailussa. Ja siinä alkuperämerkinnät varmasti ovat enemmän hyödyksi kuin haitaksi.

Kansainvälisesti tarkasteltuna suomalainen ruuan alkutuotanto on huippua niin laatunsa, puhtautensa kuin eettisyytensäkin puolesta. Ei olisi ollenkaan pahitteeksi saada se selkeästi näkyville myös itse tuotteissa.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 27.5.2016.

Iltalehti: Sarvamaa: Nokian ja Microsoftin alasajot koskettaneet kohtuuttoman paljon Suomea

25.5.2016

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan mukaan Suomi on tekemässä hakemusta Euroopan globalisaatiorahastolle irtisanottujen tukemiseksi ja uudelleen kouluttamiseksi. Sarvamaa tekee parhaansa, jotta avustus Suomelle myönnetään.

Lue uutinen ›

HS: HS:n meppiraati: Ajatus Trumpista USA:n presidenttinä huolestuttaa

24.5.2016

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa ei ole vielä päättänyt suosikkiaan USA:n presidenttikilvassa. Yhdysvalloissa Yleisradion kirjeenvaihtajana toiminut Sarvamaa ei usko demokraattien Hillary Clintonin valinnan tuovan Euroopan ja Yhdyvaltojen väliseen suhteeseen sen kaipaamaa uutta virtaa.

Lue uutinen ›

Siirtolaiskriisiä ei ratkaista idealismilla, IL-blogi

20.5.2016

Ilmojen lämmetessä on varmaa, että myös paine EU:n ulkorajoilla lisääntyy. Viime vuosi osoitti, että nykyinen järjestelmä ei tilanteesta tällaisenaan selviydy. Ensilinjan maat eivät kyenneet hoitamaan velvollisuuksiaan ja siirtolaiset jatkoivat matkaansa Euroopan sisällä. Schengenin ulkorajat pitää saada hallintaan, jotta EU:n perusperiaate, vapaa liikkuvuus, ei vaarannu.

Huhtikuun täysistunnossa Euroopan parlamentti keskusteli komission kanssa nykyisen järjestelmän uudistuksesta. Vaihtoehdot olivat järjestelmän uudistaminen tai romuttaminen. Itse kannatin järjestelmän uudistamista auttamalla rajavaltioita selviytymään Dublinin sopimuksen niille asettamista velvoitteista. Tämä tapahtuisi rajavalvontaan, turvapaikkahakemusten käsittelyyn ja palautuksiin panostamalla.

Muutama viikko sitten komissio tuli esiin konkreettisella ehdotuksella Dublin-järjestelmän uudistamiseksi. Ja siinä tuotiin nämä kaikki edellä mainitsemani asiat esille. Kuitenkin esityksen sisällössä painopiste on väärä. Komissio ei valitettavasti vastaa kansalaisia eniten huolettavaan kysymykseen: paljonko jäsenmaat pystyvät konkreettisesti vastaanottamaan turvapaikanhakijoita? Edes esityksen jakokaavoissa ei oteta kantaa tähän absoluuttiseen kysymykseen.

Komission ehdotuksessa siirtolaispainetta tasattaisiin jäsenvaltioiden kesken ottamalla huomioon niiden koko ja vauraus. Komissio ehdottaa jäsenmaille myös sakkoa, mikäli ne eivät suostu vastaanottamaan turvapaikanhakijoita muista EU-maista. 250 000 euron sakko per turvapaikanhakija tulee varmasti aiheuttamaan vastustusta. Näillä keinoilla ei saada siirtolaiskriisiä kestävällä tavalla haltuun.

Koko Dublin-järjestelmän uudistus on rakennettu sen olettamuksen varaan, että EU on yhtenäinen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nyt käsillä oleva esitys ei tee Euroopasta yhtenäisempää. Komission kannattaisikin keskittyä miettimään sitä, mikä on EU:n yhteinen nimittäjä.

Omasta mielestäni se on yhä rauha, mutta ajat eivät ilmeisesti ole vielä tarpeeksi synkät tämän ajatuksen uudelleen löytämiseksi. Kriisi ei kuitenkaan ratkea pelkällä idealismilla. Väärillä valinnoilla on myös potentiaalia lisätä vettä myllyyn ja aiheuttaa EU:n hajoaminen. Kansalaisten huolia on kuunneltava tarkalla korvalla.

Lopulta komission ehdotus viekin EU:n siirtolaispolitiikkaa vain sekavampaan suuntaan. Siirtolaiskriisin eettinen puoli on todella vaikea, mutta tätä menoa Eurooppa hajoaa. Pakolaisten ja siirtolaisten määrät ovat sisäpoliittisesti herkkä asia, mikä pitäisi maan koon ja vaurauden rinnalla ottaa jakokriteereissä huomioon. Ylhäältä tulevilla pakkomääräyksillä ei tätäkään kriisiä ratkaista.

Julkaistu Iltalehden blogissa 20.05.2016

Etelä-Suomen Sanomat: Vastuuta jaettava, tarvittaessa sanktioita

15.5.2016

Siinä missä suurin osa europarlamentaarikoista kannattaa EU-komission ehdotusta asettaa turvapaikanhakijoille maakohtaiset kiintiöt, Petri Sarvamaan mukaan ehdotuksen hyväksyminen johtaisi ainoastaan sekavampaan siirtolaispolitiikkaan.

Lue uutinen ›

Meppiexpress: Sarvamaa: Asedirektiivi kirjoitettava uusiksi

13.5.2016

Petri Sarvamaan mielestä Euroopan parlamentin käsittelyssä oleva ehdotus asedirektiiviksi on valmisteltu hätäisesti. Pahimmassa tapauksessa se vaarantaisi Suomen puolustuskyvyn vaikeuttamalla reserviläisten harjoittelua. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan äänestyksen perusteella ehdotus näyttäisi onneksi menevän nyt järkevämpään suuntaan. ”Suomen pitää kuitenkin vielä tiukasti puolustaa kantojaan asiassa”, Sarvamaa sanoo.

Lue uutinen ›

EPP: Sarvamaa: Siirtolaispolitiikka hajottaa Eurooppaa

10.5.2016

Petri Sarvamaa ei hyväksy EU-komission keskiviikkona 4.5. esittämää Dublin-järjestelmän uudistusta. Esitys ei Sarvamaan mukaan kiinnitä riittävästi huomiota kansalaisten suurimpaan huolenaiheeseen eli siihen, kuinka paljon EU todellisuudessa kykenee vastaanottamaan turvapaikanhakijoita. Sarvamaan mukaan kriisiä ei myöskään ratkaista pakkomääräyksillä.

Lue uutinen ›

Verkkouutiset: Petri Sarvamaa: Unionin siirtolaispolitiikka menossa yhä sekavampaan suuntaan

Petri Sarvamaa pitää EU:n siirtolaispolitiikkaa sekavana, eikä hyväksy EU-komission esitystä Dublin-järjestelmän uudistamisesta. Ehdotuksessa siirtolaispainetta tasattaisiin jäsenmaiden kesken ottamalla huomioon maiden koko ja vauraus.

Lue uutinen ›

Puurakentaminen on Suomen etu, IL-blogi

4.5.2016

Metsillä ja niiden käytöllä on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tämä on korostunut viime aikoina esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksen ja EU-komission valmistelussa olevan uusiutuvaa energiaa käsittelevän direktiivin uudistuksen myötä, joka saattaa laajentaa bioenergian kestävyyskriteerit koskemaan myös kiinteää biomassaa. Suomeksi sanottuna komissio ehkä rinnastaa puun fossiilisiin polttoaineisiin, mikä olisi suoranainen katastrofi puun energiakäytön kannalta.

Pohjoisissa olosuhteissa ja metsäisessä maassa puu on tärkeä uusiutuva raaka-aine, jonka käyttö energiaksi on järkevää. Puu on kuitenkin monipuolinen materiaali, minkä vuoksi myös pidemmälle jalostettuja tuotteita pitää kehittää. Nyt hyvää tukkipuuta käytetään esimerkiksi sellun ja paperin raaka-aineena, vaikka siitä voitaisiin tehdä myös muita lisäarvoltaan suurempia tuotteita. Tässä puurakentaminen nousee varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Isomman mittakaavan puurakentamiseen onkin Suomessa viime vuosina alettu panostaa entistä enemmän ja meneillään on useita puukerrostalohankkeita, joissa kantavat rakenteet on tehty puusta.

Puurakentamisen teollistuminen laajassa mittakaavassa vastaisi myös useisiin rakentamisen haasteisiin. Rakennusten energiavaatimukset tiukkenevat koko ajan, minkä lisäksi korjaus- ja täydennysrakentaminen lisääntyy rakennuskannan ikääntymisen ja kasvavan kaupungistumisen seurauksena. Samalla rakentamisen tavat muuttuvat kun työmaalla tehtävästä rakentamisesta siirrytään tehtailla rakennettuihin komponentteihin, jotka vain kootaan työmaalla. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan Suomessa suurimmat mahdollisuudet ovat nimenomaan teollisen puurakentamisen kehittämisessä ja suurissa rakennuksissa, kuten kerrostaloissa. Kuntien ja yritysten yhteistyö on tässä merkittävässä asemassa. Korkean laadun ja suuren lisäarvon takaamiseksi rakentamiseen pitää yhdistää myös huippuarkkitehtuuri.

Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa puurakentaminen on paljon meitä edellä, minkä myös näillä seuduilla matkailleet huomaavat. Siellä puurakentamisesta on luotu teollista toimintaa: rakennus suunnitellaan ja valmistetaan tehtaalla, minkä jälkeen se asennetaan työmaalla. Toiminta perustuu kestävän kehityksen periaatteisiin, minkä lisäksi rakennusten energiatehokkuutta on pystytty parantamaan. Monet tehtaat ovat toki käytännössä alle 10 hengen yrityksiä, mutta alalta löytyy myös yli 100 tekijän kansainvälistyneitä huippuja. Meiltä tällaiset yritykset puuttuvat.

Suomessa omakotitaloja on pitkään rakennettu puusta, mutta puurakentaminen ei tästä huolimatta ole teollistunut. Perinteisesti Suomessa on valittu halvin urakoitsija ja rakennuttaja. Puu on edullinen rakennusmateriaali kun puhutaan pientaloista, betoni vie voiton kerrostaloissa. Luonnollisesti tämä johtuu alhaisesta puuelementtituotannosta ja puurakentamisen teollistumisen asteesta. Teollisen puurakentamisen idea on siinä, että rakennus tehdään tehtaalla ja vain asennus hoidetaan työmaalla. Näin rakennusprosessiin liittyy vähemmän riskejä kun sääolojen vaikutus on minimoitu ja myös rakennusaikataulut pitävät paremmin. Kustannustehokkuus ja laatu siis nousevat.

Tutkimuksissa puu on myös liitetty parempaan sisäilmaan, unen laatuun ja alhaisempaan stressiin. Jokainen hirsimökissä nukkunut tietää tämän. Toisaalta puu on altis kosteusvaurioille ja se pitää suojata hyvin, mikä puhuu tehdastuotannon puolesta. Puurakennetekniikan rooli koulutuksessa on kuitenkin kovin pieni kun pääpaino on paikalla tapahtuvassa rakentamisessa. Onneksi Aalto-yliopisto ja ammattikorkeakoulut ovat lähteneet tähän mukaan. Tulevaisuuden osaamiseen panostaminen on keskeistä puurakentamisen kehittämisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta.

Onnistuessaan teollisesta puurakentamisesta voi tulla Suomelle myös merkittävä vientituote. Puurakentamisen lisääminen vastaa myös moniin globaaleihin trendeihin. Uusiutuvien luonnonvarojen kysyntä ja käyttö lisääntyvät ilmastonmuutoksen ja uusiutumattomien luonnonvarojen ehtymisen myötä. Parhaassa tapauksessa puurakentamisessa yhdistyvät monet tämän hetken trendit: energiatehokkuus, ympäristöystävällisyys ja innovatiivinen suunnittelu.

Julkaistu Iltalehden blogissa 4.5.2016

Yle: Turkille viisumivapaus? Ei, sanoo Suomen meppien enemmistö

Turkin mahdollinen viisumivapaus jakaa suomalaisia europarlamentaarikkoja. Petri Sarvamaan mukaan viisumivapauden myöntäminen olisi poliittisesti järkevää, sillä Turkki saadaan sen myötä sitoutumaan poliittisesti lähemmäs EU:ta Venäjän ja Lähi-idän sijaan. Viisumivapaus sallisi turkkilaisten matkustaa Schengen-alueelle ilman viisumia. EU-komission on tarkoitus julkaista esityksensä aiheesta tänään.

Lue uutinen›

Uusi Suomi: Mepit perkasivat Suomen Nato-raportin: ”Ei tue Venäjä-peikolla pelottelua”

1.5.2016

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan mukaan Suomessa Nato-jäsenyyttä vastustetaan ennen kaikkea kahdella argumentilla. Ensimmäinen liittyy Venäjän kielteiseen reaktioon. Tämä ei kuitenkaan saa tuke Nato-selvityksestä, koska jäsenyys antaisi Suomelle todelliset ja uskottavat turvatakuut. Toisen argumentin mukaan Suomen Nato-jäsenyys horjuttaisi Itämeren turvallisuusympäristöä, minkä Sarvamaa kyseenalaistaa. ”Juuri tässä selvitys esittää kyseenalaisen tulkinnan muutoksen suuruudesta, kun se antaa ymmärtää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden vaikuttavan ratkaisevasti. Muutoshan on jo tapahtunut. Neuvostoliiton hajoamisesta alkanut prosessi on muuttanut 25 vuoden aikana jo lähes kaiken mahdollisen. Suomi on sitoutunut länteen ja Nato on laajentunut Baltiaan.”

Lue uutinen ›