30.11.2015
Kokoomus on haalinut vaikutusvaltaa Brysselissä ja EU-instituutioissa enemmän kuin muut suomalaiset puolueet. Kokoomuksella on vaikutusvaltaisia nimiä myös Euroopan parlamentissa: parlamentin budjettivaliokunnan varapuheenjohtaja Petri Sarvamaa sekä ministeritaustaiset Sirpa Pietikäinen ja Henna Virkkunen.
27.11.2015
Petri Sarvamaa haluaa, että sotilas- ja verkkotiedustelun mahdollistava tiedustelulaki ajetaan Suomessa läpi ja tiedustelun resursseja lisätään. Sarvamaan mielestä kaikkien EU-maiden olisi laitettava tiedustelupalveluidensa toiminta samalle viivalle, jotta yhteistyötä voidaan lisätä.
Euroopan parlamentti hyväksyi EU:n ensi vuoden budjetin täysistunnossaan 25.11.2015. Parlamentti ja neuvosto pääsivät yhteisymmärrykseen budjetista marraskuun puolivälissä.
Petri Sarvamaa toimii parlamentin budjettivaliokunnan varapuheenjohtajana. Hän on ollut neuvottelemassa budjetista koko prosessin ajan. Sarvamaa oli mukana myös budjetin sovittelukomiteassa neuvottelemassa lopullista kompromissia neuvoston ja parlamentin välille. ”Neuvottelut olivat raskaat ja venyivät myöhään yöhön, kuten tavallista. Onneksi lopputulos oli hyvä”, kommentoi Sarvamaa.
Budjetti antaa huomattavaa painoarvoa EU:n kilpailukyvyn sekä kasvun ja työllisyyden edistämiselle. Nuorisotyöttömyyden vähentäminen pysyy edelleen tärkeänä poliittisena prioriteettina. Lisäksi budjettivaroja suunnataan muun muassa sosiaalisen ja taloudellisen koheesion edistämiseen, maatalouteen sekä turvallisuuteen.
”Yksi tärkeimmistä asioista tämän vuoden budjettineuvotteluissa oli riittävän rahoituksen takaaminen siirtolaiskriisin hoitamiseen”, korostaa Sarvamaa. Siirtolaiskriisin hoitamiseen niin EU-maissa kuin konfliktialueilla käytetään kaikki monivuotisen rahoituskehyksen siihen mahdollistamat varat. Nyt hyväksytyn talousarvion mukaan tähän käytetään 1,6 miljardia euroa enemmän kuin komission alkuperäisessä ehdotuksessa.
25.11.2015
Tiedusteluviranomaisten yhteistyön lisääminen on keskeisenä puhenaiheena meppien keskusteluissa terrorismin vastaisista toimista. Petri Sarvamaan mukaan lentomatkustajien rekisteri tulisi ottaa mahdollisimman nopeasti käyttöön. Yksityisyydensuojaan liittyvät kiistat ovat jumittaneet rekisterin hyväksymistä parlamentissa jo neljä vuotta.
24.11.2015
Ranska vaati viime viikolla ministerineuvostossa EU:n turvatakuiden käyttöönottoa. Unionin turvatakuulauseke lisättiin perussopimuksiin vasta Lissabonin sopimuksen yhteydessä, ja nyt se aktivoitiin ensimmäistä kertaa. Artiklan mukaan muiden jäsenmaiden tulee tarjota kaikin keinoin apua hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle.
Pohdinnan jälkeen tasavallan presidentti päätyi toteamaan, että sotilaallista apua Suomi ei voi tarjota. Vaikka tahtoa päätökselle olisikin, sen toteuttaminen on nykytilanteessa lain vastaista. Ensimmäinen kysymys on tietysti, miten on mahdollista, että Suomen laki ja EU:n perussopimus ovat ristiriidassa vielä kahdeksan vuotta allekirjoittamisen jälkeen. Muutos on näillä näkymin tulossa vasta ensi vuonna.
Vieläkin tärkeämpi toinen kysymys on, mitä tämä kertoo Suomen turvallisuuspoliittisesta keskustelusta. Toistuvasti osa keskustelijoista on vedonnut siihen, että EU-jäsenvaltiot puolustavat tosipaikan tullen sotilaallisesti toisiaan – myös Suomea. Siksi NATO-jäsenyydelle ei ole tarvetta. Mitään todisteita tästä ei tarvittu.
Olemme itse ottaneet lupauksen niin vakavasti, ettemme edes ole vaivautuneet muuttamaan lakia tämän mahdollistamiseksi. Jos Suomeen kohdistuu hyökkäys, miksi kukaan muu ottaisi artiklan velvoitteita yhtään sen vakavammin?
1990-luvulta asti meillä on hoettu samoja tunkkaisia mantroja. Moni on vuosikausia uskonut, että yhteinen EU:n puolustus on Suomelle oikea tie. Suurten EU-maiden toistuva vastaus on ollut, että Euroopan puolustus on järjestetty NATO:n kautta. Tämä ei mantran sisältöä ole muuttanut.
Samoin on elätelty toiveita pohjoismaiden puolustusliitosta, siitä huolimatta että Ruotsi on tehnyt hyvin selväksi, ettei se moista ratkaisua halua. Nyt Ruotsissa viimeisenkin oppositiossa olevan puolueen NATO-kanta on kääntynyt jäsenyyttä kannattavaksi. Vaalien jälkeen kaikki voi muuttua nopeasti. Kukaan ei yllättyisi, jos Ruotsi tulevina vuosina toistaisi EU-jäsenyyden kanssa tehdyn temppunsa ja hakisi jäsenyyttä kertomatta Suomelle.
Natoon olisi pitänyt liittyä samaan aikaan EU-jäsenyyden kanssa. Mahdollisuuksia on senkin jälkeen ollut, mutta ne on sokeana sivuutettu yksi kerrallaan. Toistan tämän jälleen kerran: Suomi ei saa hukata enää päivääkään. NATO-jäsenyyden valmistelu on aloitettava välittömästi.
Jos Ruotsi päättää hakea jäsenyyttä yksin, uhkaa viimeinenkin realistinen ovi pamahtaa kiinni. Silloin Suomi on ulkopuolella ja saamme pahimmassa tapauksessa nähdä, moniko vanhoista mantroista pitää paikkansa.
Tosin vastauksen tiedämmekin jo: solidaarisuutta ja viranomaistukea löytyy, mutta suoraa sotilaallista tukea tarpeen vaatiessa emme saa.
Julkaistu Iltalehden blogissa 24.11.2015.
Kokoomusmepit antavat täyden tukensa EPP-ryhmän terrorisminvastaiselle paketille ja EU:n sisäministerien viime viikolla tekemille päätöksille terrorismin ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Petri Sarvamaan mukaan poliisi- ja tiedusteluviranomaisille täytyy nyt antaa laajat mahdollisuudet toimia.
Kokoomusmepit vaativat selkeitä yhteisiä toimia terrorismin torjuntaan. Petri Sarvamaan mukaan poliisi- ja tiedusteluviranomaisille pitää nyt antaa laajat mahdollisuudet toimia. ”Viranomaisten tietovaihdosta täytyy tehdä EU:ssa automaattista”, Sarvamaa toteaa.
23.11.2015
Viime aikaiset terroriteot Euroopassa huolestuttavat Petri Sarvamaata. ”Eurooppaan on ulottunut sota”, Sarvamaa toteaa. Vaikka kyseessä ei olekaan perinteinen sota, uhka on kuitenkin todellinen.
21.11.2015
Euroopan parlamentin maatalousvaliokunta on hyväksynyt mietinnön, joka rajaisi luomun tarkoittamaan ainoastaan sellaisia kasveja, joiden juuret ovat maaperässä kiinni. Maavarainen viljely taas ei onnistu Suomessa ympärivuotisesti. Petri Sarvamaa kritisoi kolumnissaan valiokunnan ratkaisua ja perää parlamentin täysistunnolta järkeä päätöksentekoon.
20.11.2015
Iso-Britannian pääministeri, konservatiivipuolueen David Cameron on ajautunut tilanteeseen, jota jokainen poliitikko pelkää. Poliittinen liikkumatila on käynyt niin pieneksi, että on pakko yrittää miellyttää hieman kaikkia, muttei täysin ketään. Pelissä on Britannian EU-jäsenyyden lisäksi Cameronin ja hänen puolueensa poliittinen kannatus.
Cameron esitti viime viikolla vaatimuksensa siitä, miten Iso-Britannian EU-jäsenyysehtoja tulisi muokata, jotta Britannia voisi pysyä unionin jäsenenä. Cameron on luvannut taistella sen puolesta, että jäsenyys jatkuu vuoden 2017 loppuun mennessä järjestettävän kansanäänestyksen jälkeenkin, jos jäsenvaltiot pääsevät Britannian kanssa sopuun jäsenyysehdoista.
Ehtona jäsenyyden jatkumiselle Cameron esitti vaatimuksen, että euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden intressit huomioidaan paremmin päätöksenteossa ja yhteismarkkinoilla. Cameron vaati kilpailukyvyn asettamista EU-päätöksenteon ytimeen sekä kansallisen suvereniteetin vahvistamista. Lisäksi Cameron esitti vaatimuksen siirtolaisuuden hillitsemisestä sekä Britannian mahdollisuudesta kaventaa maahanmuuttajien oikeuksia sosiaaliturvaan.
Britannian EU-suhde on ollut monimutkainen koko EU-jäsenyyden ajan. Toisaalta Iso-Britannia on ollut aktiivisesti mukana Euroopan unionin kehittämisessä, erityisesti sisämarkkinoiden ja turvallisuuden osalta. Tiivistyneen yhteistyön aikana Britanniaa on kuitenkin syytetty siitä, että se on usein kykenemätön tekemään kompromisseja ja haluaa poimia integraatiosta ainoastaan ne asiat, jotka sopivat suoraan sen omaan agendaan.
Britannian EU-eroa eivät muut jäsenvaltiot tietenkään toivo, tuskin myöskään Cameron. Molemminpuoliset edut ovat liian suuret. Britannia hyötyy sisämarkkinoista, mutta myös unioni hyötyy Britannian osallistumisesta sisämarkkinoihin.
Erolla voisi olla vaikutusta myös Britannian suhteisiin Yhdysvaltoihin. EU-alueesta tulee entistä tärkeämpi kauppakumppani Yhdysvalloille, jos ja kun vapaakauppasopimus saadaan aikaan. Britannia jäisi näistä hyödyistä paitsi irrottautuessaan unionista ja joutuisi neuvottelemaan kahdenväliset kauppasuhteet Yhdysvaltoihin, mikä ei tunnetusti vastaa Yhdysvaltojen kauppapoliittisia prioriteetteja.
EU-vastaisuus on kuitenkin vahvistunut Iso-Britanniassa. Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue UKIPin menestys viime vaaleissa sai kaikki varpailleen. Cameron onnistui voittamaan vaalit, mutta yhtenä päätekijänä tässä oli hänen lupauksensa järjestää kansanäänestys unionin jäsenyydestä. Nyt Cameronin pitää saada muiden jäsenmaiden hyväksyntä maansa erityisasemalle saadakseen kansalaistensa hyväksynnän.
Vaikea EU-suhde on kuitenkin johtanut siihen, että Iso-Britannia on osittain menettänyt asemansa EU-päätöksenteon keskiössä. Nyt Britannia haluaisi saada vaikutusvaltaansa takaisin, mutta ei ole valmis sitoutumaan unioniin. Haluaa olla samaan aikaan ulkona ja sisällä.
Iso-Britannian EU-asetelma on mahdoton. Ratkaisujen tekeminen pääasiassa EU-kriittisten äänestäjien pelossa on ajanut sen umpikujaan. Olkoon tämä opetuksena muillekin jäsenvaltioille. Valtiolla tulee olla selkeä EU-politiikka, jota noudatetaan johdonmukaisesti. Vaikutusvalta poliittisessa päätöksenteossa luodaan päätöksiin sitoutumisen kautta, ei jättäytymällä niiden ulkopuolelle.
Britannian EU-politiikka on toki ollut johdonmukaista, mutta uhmaa fysiikan lakeja.
Julkaistu Nykypäivässä 20.11.2015.
Tasaisin väliajoin kansalaiset nostavat esiin EU:n puusaunadirektiivin, kurkkudirektiivin tai muun vastaavan. Jos jutut kuulostavat täysin älyttömiltä, ne ovat todennäköisesti vahvaa liioittelua tai täyttä puppua. Lähes yhtä tasaisin väliajoin Euroopan parlamentin päätöksiin uhkaa kuitenkin jäädä älyttömyyksiä, jotka menisivät täydestä klassisten EU-myyttien vierellä.
EU:n uusi, kauan valmisteltu luomuasetus oli äänestyksessä Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnassa kuukausi sitten. Asetuksen keskeinen sisältö asettaa ne kriteerit, joilla tuotetta voi jatkossa kutsua luomuksi. Yksi esitetyistä muutoksista oli, että luomu rajataan muiden vaatimusten ohella tarkoittamaan vain sellaisia kasveja, joiden juuret ovat maaperässä kiinni. Esitys meni valiokunnassa läpi.
Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei maatalousvaliokunnan mukaan kasvihuoneessa ruukussa tai lavalla kasvavia tuotteita enää laskettaisi luomuksi, vaikka muut ehdot täyttyisivät. Tämä siitä huolimatta, ettei ruukkukasvilla ja maaperässä olevalla kasvilla ole kasvin luonnonmukaisuuden kannalta, muuten kuin politiikan tasolla, mitään eroa. Tai jos on, samalla logiikalla tulisi luomusta kieltää paitsi kasvihuoneet, myös jalostetut lajikkeet.
Nyt voi syystä kysyä vihaisesti, miksi juuri tähän ratkaisuun päädyttiin.
Asetuksen raportööri, vihreiden saksalainen edustaja Martin Häusling ajoi kyseenalaista kohtaa kulisseissa voimakkaasti. Hän oli muiden saksalaisten kanssa vaatimassa myös pakollisia tarkastuksia kaikille luomutuotantoon rekisteröidyille tiloille riskiperusteisemman ja kustannustehokkaamman vaihtoehdon sijaan. Pohjoisen viljelijän kannalta yhtälö ei ole edullinen.
Monelle suomalaiselle luomutuottajalle päätöksen jääminen voimaan olisi toiminnan päättävä isku. Maapohjaisten kasvihuoneiden vaatimus lopettaisi ympärivuotisen tuotannon ja estäisi vuosittaisen tuotantomäärän nostamisen kannattavaksi. Ilman sitä kauppojen meille myymän luomun kotimaisuusaste putoaa rankasti. Parlamentin täysistunto äänestää asetuksesta näillä näkymin joulukuussa. Sitä ennen tulemme taas kääntämään jokaisen käännettävissä olevan kiven, jotta pakettia saataisiin tältä osin muutettua.
Asetuksen perimmäinen tarkoitus on päivittää unionin aikansa eläneet säädökset luomun saralla ja samalla kannustaa tuottajia vastaamaan koko ajan kasvavaan luomutuotteiden kysyntään, niin jäsenmaassa kuin kansainvälisestikin. Silti tuloksena voi olla tilanne, jossa asetus tekee säännöillään oman tavoitteensa saavuttamisen mahdottomaksi. Niin kävi pysyviä nurmia koskevien sääntöjen kanssa.
EU:n maatalouspolitiikka on vaikea yhtälö. Monimutkainen järjestelmä poikkeuksineen ja erityistapauksineen on omiaan hämmentämään heitä, jotka sääntöjä joutuvat noudattamaan. Yksinkertaistamiselle olisi tarvetta monessa kohtaa. Samalla yksinkertaistaminen nähdään suurissa Euroopan maissa välillä tavalla, joka ei pysty ymmärtämään routaisen, lyhyen kasvukauden Suomen ja optimaalisen kasvuympäristön Espanjan eroja. Lopputuloksena on pohjoista potkivaa politiikkaa.
Tämä vääntö ei ole vielä ohi. Erivapauden saaminen pohjoisille alueille on mahdollista, ja sitä myös haetaan. Mitään takeita onnistumisesta ei ole, mutta parlamentin täysistunto on estänyt kummallisuuksia päätymästä asetuskirjoihin ennenkin. Kunpa sen ei vain aina tarvitsisi olla näin vaikeaa.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 20.11.2015.
Tilanne on nyt vakava ja on aika poistaa Suomessakin vaaleanpunaiset verhot silmiltä. Vakavaksi tilanteen tekee taloustilanne, geopoliittinen turvallisuusuhka, terrorismi sekä siirtolaisaalto, kuten Sarvamaa pakolaiskriisiä nimitti.
