30.4.2015
”Välimerellä tapahtuneet siirtolaisten hukkumiset osoittavat, että EU:n on ryhdyttävä vakaviin toimenpiteisiin, jotta vastaavilta tragedioilta voitaisiin vastaisuudessa välttyä”, sanoo Petri Sarvamaa.
27.4.2015
Eduskuntavaalit ovat takana ja hallitustunnustelut Juha Sipilän johdolla alkaneet. Tulos noudatteli pitkälti ennusteita, veret seisauttavat voitot ja karmaisevat tappiot jäivät toteutumatta. Uusi hallitus perii vaikean eurooppalaisen taloustilanteen sekä kotimaan rakenneongelmat, joiden ratkaisemiseen mahdollinen kapeampi hallituspohja antaa uudenlaisia mahdollisuuksia.
Onnittelut suurimmalle puolueelle ovat kiistatta paikallaan. Puolueesta riippumatta kiitokset kuuluvat myös jokaiselle kampanjatyöntekijälle, lehtisten jakajalle, teltalla vierailleelle ja keskustelutilaisuuksia kuunnelleelle. Demokratia on vahva voima, ja kansa on näyttänyt haluamansa tien seuraavaksi vaalikaudeksi. Poliitikkojen vastuulla on nyt viedä muutokset eteenpäin.
Vaalien vaikutukset tuntuvat myös Brysselissä. Ainakin kaksi kollegaa parlamentista palaa kotimaan eduskuntatyöhön. Tilalle nousee yksi Brysselin konkari ja toinen, uusi kasvo. Ennen kaikkea muutos näkyy tietysti suomalaisittain EU:n neuvostossa, kun ministeriruletti pyörähtää tulevina viikkoina eteenpäin.
Europarlamentaarikolle uusi hallitus tarkoittaa uusien siteiden luomista ja toimivan yhteistyön rakentamista tuoreiden toimijoiden kanssa. Prioriteetit työn takana eivät kuitenkaan muutu. Maaseudun kehittäminen ja suomalaisen maatalouden tulevaisuuden turvaaminen EU:ssa ovat omissa tavoitteissani täsmälleen yhtä tärkeitä kuin ennen, riippumatta ministerin nimestä ja hallituksen kokoonpanosta.
Kokoomus on näyttänyt Jari Koskisen ja Petteri Orpon ministeriaikana, että EPP-ryhmän kautta on erinomaiset mahdollisuudet vaikuttaa eurooppalaiseen maatalouspolitiikkaan. Turvemaan kyntökiellon kumoaminen, 141-tuen jatkajaksi saatu ”Suomi-pykälä” sekä paraikaa käynnissä oleva prosessi tukitarkastusten järkevöittämiseksi ovat tästä erinomaisia esimerkkejä. Kokoomus ei hylkää maaseutua jatkossakaan – jää keskustan johdon käsiin, miten yhteistyön mahdollisuuteen suhtaudutaan.
Kyse ei myöskään ole vain keskustasta ja kokoomuksesta. EU-vaikuttaminen on sitä helpompaa, mitä laajemmalla rintamalla sitä tehdään. Maa- ja puoluerajat ylittävä yhteistyö on täällä politiikan alasta riippumatta onnistumisen edellytys, ei harvinaisuus. Suomalainen maataloussektori on onnistunut luomaan toimivan, tehokkaan ja kokoonsa nähden erittäin vaikutusvaltaisen verkoston, jonka avulla kotimaisen viljelijän etujen ajaminen on tehty mahdolliseksi. Kenenkään tarkoituksena ei liene hukata tätä perintöä, mutta sen vaalimiseksi tulee tehdä töitä.
Uskon ja luotan, että kaikki osapuolet näkevät rakentavan yhteistyön mahdollisuudet EU-asioissa. Maaseudun elinvoimaisuus on lopulta koko Suomen – ja myös Euroopan – yhteinen kysymys.
Julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 24.4.2015.
22.4.2015
Parlamentin budjettivaliokunta ja talousvaliokunta päättivät yhteisistunnossaan 20.4. parlamentin suuntaviivoista strategisten investointien rahastolle (EFSI). Tämän ns. Junckerin suunnitelman kunnianhimoisena tavoitteena on perustaa Euroopan investointipankin alaisuuteen uusi rahasto, joka houkuttelisi ainakin 315 miljardin euron verran riskirahoitusta eurooppalaisille hankkeille. Käytännössä rahaston perustamisesta komission puolella on vastuussa varapuheenjohtaja Jyrki Katainen.
Ajoin budjettivaliokunnassa linjaa, jossa perustettavan rahaston eli EFSI:n päätöksenteko jätettäisiin kokonaan sijoitusammattilaisille ja jäsenvaltioiden vaikutus rahoituspäätöksiin olisi minimoitu. Samoin kannatin komission esitystä siitä, miten EU:n budjetista osoitettaisiin 8 miljardia euroa varoja rahaston takuiksi. Uskon, että aidosti parhaimmat ja kilpailukykyisimmät hankkeet saisivat lopulta huomattavasti enemmän rahoitusta markkinoilta, jos pystyisimme vakuuttavasti osoittamaan halumme pitää politiikka erossa rahoituspäätöksistä.
Parlamentissa voitti kuitenkin varovainen linja. Parlamentti lähtee nyt neuvottelemaan jäsenvaltioiden ja komission kanssa sellaisella mandaatilla, että EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelmiin sekä liikenne- ja infrastruktuurihankkeisiin osoitetuista varoista ei saisi käyttää komission esittämää määrää EFSI-rahaston takuiksi.
Jos kansainväliset rahoittajat eivät saa selvää ja vahvaa signaalia EU:n poliittisilta päätöksentekijöiltä, pelkään etteivät he myöskään lähde rahoittamaan eurooppalaisia hankkeita merkittävästi aiempaa innokkaammin. Onnistuminen olisi kriittisen tärkeää tässä ikääntymisen ja kilpailukyvyttömyyden suossa, johon olemme nyt hitaasti, mutta varmasti vajoamassa. Maanosaammehan on vaivannut suhteellinen investointihaluttomuus jo 6-7 vuotta, aina kansainvälisestä finanssikriisistä lähtien.
Toivon Euroopalle – siis kaikissa hankkeissa tietysti samalla Suomelle – parasta mahdollista tulosta. Tällä kertaa näkemykseni ei vaan osunut aivan yksiin parlamentin enemmistön kanssa. Rahastosta pyritään saamaan lopullinen päätös kesäkuun täysistunnossa, ja sen pitäisi olla toiminnassa jo syyskuussa.
Julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 22.4.2015
17.4.2015
Puoluejohtajien TV-tentit ovat osoittaneet, että ulkopolitiikasta keskusteleminen on Suomessa edelleen tabu.
Sekä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne että keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä arvostelivat MTV:n pääministeritentissä keskiviikkona puolustusministeri Carl Haglundin (r.) yhdessä muiden pohjoismaisten puolustusministereiden kanssa kirjoittamaa lausuntoa, jossa Venäjä todettiin uhaksi.
”On turha provosoida. Haglundin allekirjoittama kirjoitus ei ollut viisas”, Juha Sipilä sanoi pääministeritentissä.
”En olisi sanonut, että Venäjä on sotilaallinen uhka”, sanoi vuorostaan Antti Rinne.
Toista linjaa edusti kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb, jonka mielestä Suomen on voitava tunnustaa tosiasiat sen suhteen, miten Venäjä on toiminut.
Suomi on monilta osin tienhaarassa seuraavalla vaalikaudella. Seuraava hallitus joutuu ratkaisemaan, tekeekö se rankkoja päätöksiä leikkauksista ja työmarkkinoiden uudistuksista, joilla Suomi käännetään pois Kreikan tieltä. Toisaalta Suomen täytyy ratkaista, aikooko se olla tulevaisuudessa tiiviisti kytkeytyneenä läntiseen maailmaan, vai ajautuuko se jälleen harmaalle vyöhykkeelle läntisen maailman ja Venäjän kiristyneiden suhteiden välissä.
Ulkopolitiikkaa pitää mielestämme tehdä ajassa ja erityisesti ajoissa tosiasiat tunnustaen.
Tämän ymmärsivät historiamme suurmiehet, kuten Juho Kusti Paasikivi ja marsalkka C.G.E. Mannerheim, jotka halusivat kytkeä Suomen länteen.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomen ulkopoliittinen liikkumatila oli kuitenkin rajoittunut. YYA-sopimuksen myötä Neuvostoliiton näkemykset oli otettava huomioon päätöksenteossa, mutta silloinkin Paasikiven politiikka tähtäsi siihen, että Suomella pysyisi itsenäinen liikkumatila. Tavoite oli Suomen kytkeminen osaksi läntisiä järjestelmiä, ja Suomi onnistui luovimaan haastavassa tilanteessa.
Nyt Suomi on poliittisesti täysin integroitunut länteen Euroopan unionin jäsenyyden myötä. Suomella on nyt vapaus tehdä politiikkaa ja ilmaista näkemyksensä ilman, että itänaapurin tunteet pitäisi ottaa kaikissa sanavalinnoissa huomioon. Jos luovumme tästä vapaudesta pelon tähden, alamme luovuttaa pois ulkopoliittista liikkumatilaamme vapaaehtoisesti.
Se ei ole tosiasioita tunnustavaa politiikkaa. Itse asiassa se ei ole politiikkaa lainkaan, vaan pelkkää päättämättömyyttä.
Venäjä on viime vuodesta lähtien rikkonut eurooppalaisen rauhan pelisääntöjä, jotka määritettiin 40 vuotta sitten ETYK-kokouksessa Helsingissä. Venäjä on loukannut naapurimaansa, Ukrainan, alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta valloittamalla siltä sotilaallisesti Krimin niemimaan ja osallistumalla Donetskin ja Luhanskin alueiden irrottamiseen Ukrainan laillisen hallituksen vallasta.
Tästä Euroopassa vallitsee laaja yksimielisyys lukuun ottamatta Venäjä-mielisiä tahoja äärioikealla ja -vasemmalla.
Euroopan geopoliittisen tilanteen pitäisi olla kaikille selvä: kylmä sota on tehnyt paluun kovalla rytinällä. Neuvostoliiton määräysvallassa olleet entiset itäblokin maat ymmärsivät varautua mahdollisiin idästä tuleviin uhkiin liittymällä puolustusliitto Naton jäseniksi niin pian kuin mahdollista.
Nämä maat mukaan lukien sellaiset läntiset, kehittyneet, demokraattiset ja ihmisoikeuksia kunnioittavat maat kuten Norja, Saksa, Ranska ja Tanska ovat Nato-maita. Itse asiassa 22 Euroopan unionin 28 maasta on sitoutunut puolustamaan toisiaan yhdessä Naton kautta.
Suomi kuuluu poliittisesti länteen, mutta sotilaallista suojaa ei ole. Se tarkoittaa, että lännen ja Venäjän välien kiristyessä Suomi on ensimmäisenä vaaravyöhykkeellä. Olemalla Naton ulkopuolella Suomi ei suojaudu näiltä ristiriidoilta, vaan päinvastoin – on niiden ristiriitojen todennäköisin ensimmäinen uhri.
Suomen täytyy olla valmis tekemään tarvittaessa nopeastikin ratkaisevia päätöksiä. On haavemaailmassa elämistä, jos kuvittelemme, ettei tilanne tulevaisuudessa voisi kiristyä entisestään. Venäjä ei ole aikeissa luopua Krimistä. Venäjä ei tunnusta osallisuuttaan Itä-Ukrainan tilanteen horjuttamiseen. Tämän Venäjän presidentti Vladimir Putin teki varsin selväksi televisioidussa puheessaan torstaina.
Meidän pitää olla valmistautuneita tilanteeseen, jossa lännen ja Venäjän välit kiristyvät entisestään. Meidän pitää olla valmistautuneita tilanteeseen, jossa Venäjä päättää testata läntisen maailman järjestyksen perusteita tarkoitti se sitten Euroopan unionin yhtenäisyyttä tai jopa Naton viidennen artiklan pitävyyttä.
Mielestämme kansalaisilla on oltava vaaleissa oikeus rehelliseen ulkopoliittiseen tilannekuvaan ja tieto siitä, minkälaisia ratkaisuja tulevat kansanedustajat ovat valmiita tekemään.
Suomen pyrkimyksenä tulee mielestämme olla liittyminen Naton jäseneksi niin pian kuin mahdollista. Tämä tavoite ei voi onnistua ikinä, ellei tavoitteelle ensin löydy Suomen eduskunnasta riittävä enemmistö.
Jos vastaukset suhteessa Suomen ulkopoliittiseen linjaan ovat poliitikoilla epäselviä, kansalaisilla ei voi olla tietoa siitä, minkälaisiin ratkaisuihin ryhdytään tiukan paikan tullen.
Julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 17.4.2015 yhteisblogina Francis McCarronin kanssa
McCarron on Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Hämeen vaalipiirissä. www.frane.fi
