Arvostusta pitää vaatia, ei odottaa, Maaseudun Tulevaisuus
30.1.2015
Olin keskiviikkona 28.1. Lyonissa kannustamassa suomalaisia huippuosaajia, jotka kilpailivat maailman parhaan tittelistä. Keittiömestari Matti Jämsén ja assistentti Antti Lukkari kisasivat arvostetun Bocuse d’Or -kilpailun finaalissa kokkien maailmanmestaruudesta. Ruokameppinä koin velvollisuudekseni olla paikalla ajamassa suomalaisen ruoan asiaa. Miksi?
Satuin puhumaan joulun alla huolestuneen kansalaisen kanssa suomalaisen ruokakulttuurin tulevaisuudesta. Olimme yhtä mieltä siitä, että kansainvälinen menestys ei ole tuotteiden eikä niiden tekijöiden laadusta kiinni. Vaihtoehtoja pohtiessamme yksi esimerkki havainnollisti kivuliaan selvästi, missä meillä on parantamisen varaa.
Kansalainen kertoi nähneensä Jamie Oliverin ruokaohjelman, jossa huippusuosittu kokki seikkaili ruotsalaisessa metsässä poimien moninaisia marjoja, sieniä ja villiyrttejä. Ruotsi näyttäytyi järvien, avotulten, raikkaan ilman ja tuoreen, villin ruoan maana. Oliver ihmetteli jylhän maiseman keskellä, ettei tällaista kulinaristin taivasta löydy kuin vain Ruotsista.
Maisemat ruudulla olivat kaikille suomalaisille kovin tutun oloisia. Kuin kenen tahansa mökkitieltä olisi metsään suunnannut. Luonnon upeat antimet olivat lähes poikkeuksetta samoja, joita oma maaperämme tarjoaa vuodesta toiseen jokaiselle, joka jaksaa aarteita kumartua noukkimaan.
Muistelimme myös, että kyllä sitä on huippusuosittu kokkiohjelma Suomeenkin saatu. Kulttikokki Anthony Bourdain kävi loskanharmaassa Helsingissä maistamassa muun muassa viikon seissyttä voileipää (ja viinaa) sekä kulttigrillin teollisuusporilaista (ja viinaa). Sekaan mahtui katsaus suomalaista hulluutta, saunaperinteitä, lisää loskaa ja viinaa. Kaikki jossain määrin hyvin suomalaista, kyllä, mutta kontrasti ei olisi voinut olla suurempi.
Kaikki lähtee tuotteesta, mutta se ei vielä riitä. Pitää osata myös markkinointi. Eikä osaaminenkaan vielä riitä, vaan pitää myös löytää ne kanavat, joissa viesti pääsee leviämään ja otetaan vastaan. Hyvä viesti on monipuolinen, kuten on huippuluokan tuotteidemme kirjokin. Kuva pienestä ja erikoisesta kansasta saa kyllä huomiota, mutta seuraava askel puuttuu edelleen. Arvostusta tulee vaatia, ei odottaa.
Juuri tämän takia Bocuse d’Or on niin tärkeä. Modernin, pohjoismaisen keittiön trendi ei ole vielä ohi. Suomi on saatava mielikuvissa samalle viivalle Tanskan, Ruotsin ja Norjan kanssa. Menestys tuo arvostusta, arvostus luo trendejä ja ruokamaailman trendit ovat satojen miljoonien bisnes. Se tarkoittaisi työpaikkoja sekä ravintola-alalle että tuottajille.
Viestin sisältö on lopulta omissa käsissämme. Suomella on monet erilaiset, eri ihmisiä kiinnostavat kasvot. Se voi olla outo ja alkoholilla kyllästetty, kuten Bourdainilla. Se voi myös olla tuore, villi ja ennennäkemätön, kuten Oliverilla. Ennen kaikkea se voi olla maailman paras. Kuten Jämsénillä.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 30.1.2015
