Giovanni La Vian mietteitä Petristä
28.3.2014
Giovanni La Via on Petrin kollega Euroopan parlamentissa ja EU:n yhteisen maatalouspolitiikan yksi pääneuvottelijoista
Ajankohtaista
Ajankohtaista
Etelä-Suomen Sanomat: ”Suomen energiataso on kahdeksan miljardia miinuksella” -Näistäkö parannusta?
27.3.2014
Kotimaisen energian kilpailukyky pitää turvata ja käyttöä lisätä. Tähän voidaan vaikuttaa tuilla ja verotuksella.
Ajankohtaista
Uusi-Suomi: Massiivinen sota-alus Venäjän käyttöön jo tänä vuonna -”Ranska on pysäytettävä”
21.3.2014
Mistral-alukset on tarkoitettu maihinnousuihin ja hyökkäyksiin. Ranskan ja Venäjän välinen aluskauppa on EU:n pakotepolitiikan vastainen.
Ajankohtaista
Työni liikennevaliokunnassa
20.3.2014
Ajankohtaista
Ajankohtaista
Moottoripyörien katsastus
Euroopan parlamentti äänesti 11.3. ajoneuvojen katsastuksesta, myöntäen jäsenmaille poikkeuksia esimerkiksi moottoripyörien katsastuspakkoon
Ajankohtaista
Turun Sanomat: Rekkadirektiivin sopuratkaisu suomalaisponnistuksin
Suomen viennille tärkeät yhdistelmärekat voivat jatkossakin ylittää maiden rajoja. Kokorajoitukset olisivat selkeästi lisänneet yritysten logistiikkakustannuksia. Direktiivin tavoitteena on tehdä rekoista ympäristöystävällisempiä ja turvallisempia.
Ajankohtaista
Helsingin Sanomat: Suomalaisten jättirekkojen porttikielto Euroopan teille kaatui
EU ei asettane rajat ylittävälle rekkaliikenteelle kokorajoituksia. Pohjoismaissa käytetyt pitkät yhdistelmät ovat kilpailukykyisempiä ja ympäristöystävällisempiä, mutta jotkin Keski-Euroopan maat pitävät niitä uhkana.
Ajankohtaista
Pieniä ei saa unohtaa, Maaseudun Tulevaisuus
7.3.2014
Euroopan parlamentti kokoontuu maanantaina 10.3. jälleen kerran täysistuntoon Strasbourgiin. Kuten niin monasti viime vuosien aikana, parlamentti näyttää tälläkin kertaa voimansa EU:n päätöksenteossa. Se tulee hylkäämään komission esityksen uudeksi siemenlainsäädännöksi.
EU:n komissio jätti viime toukokuussa parlamentille esityksen kasvien lisäysaineiston tuottamisesta ja asettamisesta markkinoille. Esityksen pääajatus oli yhdistää kaikki 12 lisäysaineistoon vaikuttavaa direktiiviä, jotka EU:ssa oli vuosikymmenten varrella laadittu.
Komissio perusteli esitystään sillä, että vanha lainsäädäntö on monimutkaista ja hajanaista. Kun sitä yhdistettäisiin yksiin kansiin, poistuisi alalta päällekkäistä byrokratiaa ja toimia, jotka hidastavat ja haittaavat markkinoiden toimintaa. Keskeinen idea oli saada ammattimaisille ja siten yleensä keskimääräistä suuremmille toimijoille paremmat toimintaedellytykset EU:n sisämarkkinoilla. Perusteluna käytettiin myös elintarvikekasvien tuotannon ”kestävää tehostamista”, eli satojen parantamista ilman ympäristölle haitallisia vaikutuksia.
Mutta kaikki eivät olleet komission kanssa samaa mieltä. Erityisesti esitystä ruvettiin arvostelemaan ”yhden koon mallista”. Keskeinen asia komission esityksessä on vaatimus kaikkien kasvilajien siementen ottamisesta samaan lakiin. Samalla edellytettäisiin, että minkä tahansa siemenen käyttö muuttuisi laittomaksi, jos sitä ei löydy keskusrekisteristä.
Kaikkien kasvilajien siementen rekisteröiminen nähdään peikkona, joka käytännössä lopettaisi alalta pienemmät toimijat ja samalla yhdenmukaistaisi käytettävät siemenet. Tämä puolestaan nähdään vaarana luonnon monimuotoisuudelle ja jopa uhkana tulevaisuuden ruokaturvalle. Samalla kaikkien siementen rekisteröintivaatimus merkitsisi pahimmassa tapauksessa byrokratian lisääntymistä, eli juuri päinvastaista lopputulosta kuin mikä on tarkoitus.
Huolta on myös siitä, miten uusittu lainsäädäntö vaikuttaisi koristetarkoituksiin ja kotipuutarhureille myytäväksi tarkoitettujen siementen kauppaan. Pienimuotoinen koristekasvien siemenvälitystoiminta saattaisi tyssätä rekisteröintivaatimuksista koituviin kustannuksiin joka tekisi toiminnasta kannattamattoman. Kuluttajalle tämä heijastuisi hintojen nousussa ja valikoiman kaventumisessa. Lisäongelma oli sekin, että esitys kattaa myös metsänviljelyn, joka jo kuuluu EU-lainsäädännön piiriin toisen direktiivin kautta.
Tältä pohjalta EU-parlamentti ryhtyi sitten käsittelemään ehdotusta ja kuulemaan asianosaisia tahoja. Syksyn mittaan alkoi näyttää siltä, että huolet eri toimijoiden piirissä ylittivät esityksen tarjoamat edut ja hyödyt. Erityisesti keskustaoikeistolaisen EPP:n maatalousmeppien joukossa muodostui selkeää vastarintaa, jota johti itävaltalainen maatalon tyttö, Elisabeth Köstinger. Lopulta parlamentin maatalousvaliokunta päätti äänin 37-2 suositella koko esityksen hylkäämistä. Olin itse yksi heistä, jotka äänestivät hylkäämisen puolesta.
Parlamentin suurimman ryhmän, EPP:n kääntyminen komission esitystä vastaan jo joulukuussa ratkaisi asian, varsinkin kun myös parlamentin pääneuvottelija on EPP:n riveistä. Komission esityksessä on yksinkertaisesti liikaa parsittavaa, jotta siitä saisi oikean kokoista ja kunnollista takkia.
Näin siis EU-parlamentti käyttää kansalaisten antamaa valtaa tässä yhteydessä juuri kuten pitääkin: keskeneräinen ja suorastaan huonosti valmisteltu lainsäädäntö palautetaan takaisin valmisteltavaksi. Seuraavalla kerralla sen täytyy aidosti vähentää byrokratiaa ja ottaa samalla huomioon myös pienempien toimijoiden esittämät huolet.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 7.3.2014.
Ajankohtaista
Suomen turvallisuus ja NATO
6.3.2014
Petri Sarvamaan näkemyksiä Suomen turvallisuuspolitiikasta ja Natosta
Ajankohtaista
Kun pöly laskeutuu, pitää Suomen liittyä Natoon
4.3.2014
Ensin pari kylmää tosiasiaa. Venäjä on ensimmäistä kertaa kylmän sodan jälkeen astunut sotilassaappaallaan eurooppalaisen valtion maaperälle. Se on rikkonut tekemänsä sopimukset, eikä piittaa vastalauseista.
Krimin niemimaalla Venäjällä on geopoliittisia etuja valvottavana. Vladimir Putin on tehnyt useaan kertaan selväksi, että hän aikoo palauttaa Venäjän suurvalta-aseman. Ukrainassa tekosyy miehitykselle on vähintäänkin liioiteltu huoli venäläisväestön kohtelusta. Väestön, joka ei ole ollut minkäänlaisen syrjinnän kohteena, vainosta puhumattakaan.
Lisää jäätävää tosiasiaa: Suurvalta käyttää voimakeinoja naapurin alistamiseen, kun geopoliittiset ja/tai taloudelliset intressit niin edellyttävät, suurvalta-asetelma on sopiva ja jokin jännitettä kasvattava kehitys menee tarpeeksi pitkälle. Ukrainan esimerkissä Krimin niemimaa on Venäjälle strategisesti tärkeä, EU tarpeeksi epäyhtenäinen ja ulkopoliittisesti heikko, sekä opposition kaoottinen nousu valtaan Kiovassa riittävä jännitteen nostaja.
Kun olosuhteet ovat muuten sopivat, nousee ratkaisevaksi kysymykseksi ja kynnykseksi sotilaallisten toimien aloittamiselle lopulta vain yksi asia: niiden hinta. Tämä on se tosiasia, jota suomalaisessa viime sotiemme jälkeisessä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa ei vieläkään ole kyetty käsittelemään.
Hinnalla tarkoitetaan sitä kaikkinaista hintaa, jonka sotilastoimien käynnistäjä arvioi joutuvansa maksamaan hintana pyrkimykselleen saavuttaa asettamansa tavoite. Hyökkääjä maksaa hinnan menetettyinä ihmisuhreina ja lopulta mahdollisesti toteutuvina negatiivisina muutoksina sen poliittiseen ja taloudelliseen vaikutusvaltaan. Lisäksi Venäjänkin tapauksessa mukaan täytyy laskea hinta taloudelle, joka investointien peruuttamisen ja menetettyjen mahdollisuuksien muodossa on todella mittava.
Sotilaallisen, poliittisen ja taloudellisen hinnan arviointi on viimeinen vaihe ennen sotilaallisten toimien käynnistämistä AINA kaikilla valtioilla, kaikissa historiallisissa tilanteissa. Tämä on kiistaton tosiasia, jonka jokainen valtiojohto tietää – onpa se ollut sodassa tai ei.
Kun Ukrainan pöly on aikanaan laskeutunut, täytyy Suomen poliittisen johdon ryhdistäytyä – olivatpa Suomessa silloin hallitusvastuussa mitkä puolueet tahansa. Suomen on tehtävä meille niin kovin vaikeaksi osoittautunut ratkaisu ja aloitettava Nato-jäsenyyden poliittinen valmistelu. Valmisteluun kuuluu olennaisesti myös poliittinen johtajuus, joka tarkoittaa etenkin kansalaisten saattamista näiden kylmien tosiasioiden tasalle.
Vain sotilaallinen liittoutuminen nostaa aggression hinnan Venäjälle liian korkeaksi. Siis sellaisessa tilanteessa, jossa Venäjä joistakin syistä harkitsisi alueellisen koskemattomuutemme loukkaamista. Kaikki muu on toiveajattelua. Maailma ei valitettavasti ole sellainen kuin toivoisimme tai haluaisimme sen olevan.
Nato-jäsenyys ei tietenkään tarkoittaisi sitä, että kaikki turvallisuuttamme tulevaisuudessa uhkaavat tekijät olisi pois pyyhkäisty. Mutta sen toteuttamatta jättäminen on vastuutonta.
Ukrainan kriisi ei aiheuta Suomelle suoraa sotilaallista uhkaa, eikä meidän ole mitään syytä kiirehtiä liittoutumisprosessin käynnistämistä tilanteessa, jossa maailman katseet ovat kiinnittyneet Venäjän toimiin Ukrainassa. Käytännössä Nato-ovi on juuri tällä hetkellä Suomelta siis tavallaan väliaikaisesti myös suljettu. Juuri tällaisen tilanteen takia perustelin vuosien varrella useita kertoja, useilla foorumeilla, miksi Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon. Asia olisi pitänyt pistää kuntoon silloin, kun aika siihen oli paras mahdollinen.
Mutta jos järki voittaa ja tilanne rauhoittuu, saamme uuden mahdollisuuden. Silloin Suomen on toimittava. Tosin Ruotsi saattaa muuttaa jo sitä ennen kokonaistilanteen tekemällä omat johtopäätöksensä ja ratkaisunsa. Ruotsille kelkan kääntäminen on monista syistä helpompaa, ja Natolle Ruotsi myös helpompi hakija ilman nälkävuoden pituista Venäjän rajaa. Jos Ruotsi päätyisi nopeatahtiseen liittoutumiseen, olisi Suomi hankalan paikan edessä.
Näinhän ei pitänyt käydä?
Julkaistu Uudessa Suomessa 4.3.2014.
Ajankohtaista
Uusi Suomi: Kova avaus Euroopasta: ”Kun pöly laskeutuu, pitää Suomen liittyä Natoon”
Ratkaisun vaikeudesta huolimatta Suomen pitää alkaa valmistella Nato-jäsenyyttä heti Ukrainan kriisin helpotettua. Helpomman maantieteellisen asemansa vuoksi Ruotsi saattaisi saada puolustusliiton jäsenyyden Suomea nopeammin.