Uutis-Jousi: Ilman EU:ta ruoka tulisi muualta
29.8.2013
EU:n maataloustuet tekevät maanviljelyn ja elintarivketuotannon Suomessa mahdolliseksi. Suomalainen puhdas ruoka voi hyvinkin olla tulevaisuuden hittituote.
Ajankohtaista
Ajankohtaista
Uutis-Jousi: Jos Romanovit olisivat pelastuneet…
Petri Sarvamaan on venäläisen maahanmuuttajan poika. Kauppasuhteet Venäjään ovat olleet Suomelle laman alla tärkeät.
Ajankohtaista
Iisalmen Sanomat: Sarvamaa kuuli Kiuruvedellä tutun virren
28.8.2013
Suomalaisten viranomaisten tiukka EU-säädösten tulkinta tekee yrittäjän toimintaympäristöstä arvaamattoman. EU:n yhteinen maataloupolitiikka tuo kuitenkin myös vakautta.
Ajankohtaista
Kiuruvesilehti: Pois kaikki esteet
Elintarvikealalla pineyrittäjää rasittaa viranomaisten kohtuuttoman tiukka pykälien tulkinta. Alalle tarvittaisiin lisää kilpailu, mutta viimekädessä valta on kuluttajalla.
Ajankohtaista
Talouselämä : Sarvamaa SS:ssä: Kreikkalaiset ”elävät nyt sen mukaan mitä tienaavat”
27.8.2013
Turhaa byrokratiaa pitää karsia ja yritysten työllistämismahdollisuuksia parantaa. Vaikeasta lähtätilanteesta huolimatta Kreikka on onnistunut tekemään vaikeita rakenneuudistuksia, joista Suomessa vasta puhutaan.
Ajankohtaista
Savon Sanomat: Suomessa liikaa turhaa byrokratiaa
Turha päällekkäinen hallinto rasittaa Suomen julkisia menoja. Suomalaiset laativat liian innokkaasti uusia säädöksiä ja valvovat niiden noudattamista turhan tarkasti.
Ajankohtaista
Etelä-Suomen Sanomat: EU haluaa pyöreitä keulia
22.8.2013
Kuorma-autojen massoja ja mittoja koskevan direktiivimuutoksen tarkoituksena on vähentää polttoaineen kulutusta. Myöskään moduuliyhdistelmien käytöstä ei pitäisi luopua.
Ajankohtaista
Taas on se aika, Maaseudun Tulevaisuus
16.8.2013
Suomalaisen maatalouden ehkä tärkein numeroyhdistelmä on taas kaikkien alan ihmisten huulilla. Yksi-neljä-yksi.
141-tuki on EU:n luvalla maksettava kansallinen tuki Etelä-Suomen alueelle. Koska se sovittiin ja saatiin alunperin vain määräajaksi, on sen jatkamisesta täytynyt neuvotella EU:n kanssa. Nyt on jälleen tuon väännön aika. Sikatalouden sekä kananmuna- ja siipikarjan lihan tuotannon kannalta 141 on erittäin tärkeä, suoranainen kohtalonkysymys. Myös kasvihuonetuotannolle se on varsin olennainen tuki.
Etelä-Suomen tukeen menee noin 60 miljoonaa euroa. Tuen suuruus vaihtelee eläinmäärän mukaan. Nyt tuon 60 miljoonan maksamisen jatkamiseen täytyy löytää keinot, tai liian monen sika- ja siipikarjafarmarin käteen jäävät tulot kuihtuvat olemattomiin.
Vuosien kuluessa keskustelu 141-tuesta ei ole muuttunut paljoakaan. Ja miksi olisikaan muuttunut. Eiväthän Suomen tuotanto-olosuhteetkaan ole muuttuneet. Mutta miten Suomen käy tällä kertaa? Komission puolelta on muistutettu jo vuosien ajan, että kaikki loppuu aikanaan – kun niin kerran sovittiin.
Jännitysnäytelmässä on meidän suomalaisten kannalta muutamia mukavia puolia:
Komissiossa tiedetään, että tuen jatkamiselle on Suomen kannalta välttämättömiä edellytyksiä. Neuvottelijamme ovat ministeri Koskisen johdolla ja valtiosihteeri Artjoen kokemuksella erittäin kova tiimi. He ovat onnistuneet aiemminkin. Eikä voi väheksyä senkään merkitystä, että komissio tiedostaa koko Suomen viljelijöiden seisovan yhtenä rintamana tuen jatkamisen takana.
Komissio on ilmoittanut olevansa valmis neuvotteluihin. Reilun parin viikon kuluttua alkavista neuvotteluista tulee kuitenkin vaikeat. Kesäkuun lopussa parlamentin, neuvoston ja komission kesken syntynyt CAP-sopu tuo lohtua märehtijöille vuoden 2015 alusta lukien, mutta niidenkin tukemiselle pitää löytää ensi vuodeksi jonkinlainen malli. Oman parlamenttiryhmäni maatalouskonkari Albert Dess ajaa mallia, joka toisi tuotantoon sidotut runsaat tuet käyttöön jo ensi vuonna. Tässä hankkeessa olen tietenkin hanakkaasti mukana.
Varsinainen puristus on siis CAP-tuen ulkopuolelle jääneen sika- ja siipikarjan sekä puutarhapuolen hoitaminen kunniallisella tavalla. Tämä jää Suomen valtion ja EU-komission väliseksi asiaksi. Mutta tässäkin annan kaiken tuen mitä voin.
Julkaistu Maasudun Tulevaisuudessa 16.8.2013.
Ajankohtaista
Ruuvataan peruutuspeilit irti, Nykypäivä
Suomi on hieno maa. Varsinkin kesällä, kun kaikki näyttää vähän paremmalta. Lomalla ei olla köyhiä eikä kipeitä. Aurinko paistaa ja jäätelö on aika halpaa.
Suomen kesässä 2013 on jotain samaa kuin Euroopan kesässä 1938. Paljon on jo mennyt pieleen ja ennusmerkit ovat huonot, mutta suomut silmillä on kivempi olla. Julkinen keskustelu politiikasta on pyörinyt lähinnä kahdessa asiassa, pääministerin mahdollisissa henkilökohtaisissa tulevaisuuden suunnitelmissa ja elvytysvarassa.
Onko Suomella todella varaa moiseen tyhjänpäiväisyyteen, kesällä 2013? Ei tietenkään ole.
Aihe # 1: Pääministeri on tehnyt ja tekee joka päivä sen mitä kaikkien aikojen vaikein hallituspohja antaa myöten. Mutta kannattaa muistaa, mistä tämän kesän turhin keskustelu sai siemenensä. Tuskalla synnytetystä hallitusohjelmasta oli muste tuskin kuivunut, kun hallituskumppani SDP aloitti kylvötyöt. Katainen oli vasta käärinyt hihansa ja käynyt haasteiden kimppuun, kun Helsingin Hakaniemessä masinoitiin ”mielipidemittaus” puheenjohtaja Kataisen mahdollisista seuraajista.
Kylvetty siemen puhkesi kukkaansa kuin tulppaani viime keväänä. Ilkka Suomisen ”ystävän neuvo” laukaisi kiimaisen rummutuksen, jota ei olisi enää hiljentänyt Suomen jäätelökesässä edes se kuuluisa Barroson näköinen mies. Kataiselle tilanteen on täytynyt olla tuskallinen. Jos kiistät, epäilykset vahvistuvat. Jos olet hiljaa, epäilykset voimistuvat. Ratkaistaanko tällä aiheella yhtään ongelmaa Suomesta? Ei tietenkään. Harvinaisen turha keskustelu.
Aihe # 2: Hei, me elvytetään. Kohdennetaan muutama sata miljoonaa lainatuista rahoista vähän eri tavalla ja kutsutaan sitä elvyttämiseksi. Tämä on epärehellistä ja onneksi pääministeri muistutti, että kyse on pisarasta meressä. Näin ei talouden suuntaa käännetä. On ehdottoman tärkeä asia korjata homekouluja. Mutta infarktipotilasta ei elvytetä Samarinilla.
Suomen talous on petollisen haavoittuvassa tilassa. Vientikirjat tyhjenevät, eikä uutta Nokiaa ole syntymässä. Kataisen ja Vapaavuoren toistuvat vaatimukset syvälle ulottuvista rakenteellisista uudistuksista kaikuvat kuin kuuroille korville. Suomella ei pitäisi olla tähän varaa. Mutta vastuunkannon viesti alkaa kyllästyttää. Oma 10-vuotiaani tarjoaa kotona elävän sosiaalipsykologisen käyttäytymismallin, joka kuvaa kansakunnan tilaa ja poliittisen keskustelun henkeä. Halutaan aina vaan se Magnum-jäätelö, vaikka piikki olisi jo tältä kesältä täynnä.
Mistä tänä kesänä sitten olisi pitänyt ja tulevana syksynä pitäisi puhua? Ennen kaikkea siitä, että nyt viimeistään Suomi-mobiilista pitää irrottaa peruutuspeilit. Vaikuttaa siltä, että jos niitä ei irroteta, ei katse siirry lainkaan tuulilasin suuntaan ja eteenpäin. 20 vuotta sitten peruutuspeilit oli pakko ruuvata pariksi vuodeksi irti ja tehdä tarvittavat rakenteelliset muutokset. Silloin luotiin teknologiateollisuuden menestyksen pohja. Mutta silloin meillä olikin erilainen hallituspohja. Toisaalta Ahon jälkeen myös Lipposen ykköshallitus pystyi tekemään kipeitä ratkaisuja.
Nyt niitä päätöksiä tarvitaan taas. Mietitään niitä väsymisiä sitten kun hommat on hoidettu. Puheenjohtaja Kataisella on kentän tuki ja Suomi tarvitsee häntä juuri nyt.
Julkaistu Nykypäivässä 16.8.2013.
Ajankohtaista
ESS.fi: ”EU:ssa pitää vaikeina aikoina olla tosi tarkkana”
8.8.2013
Komission ehdotus puun ja muun biomassan kestävyyskriteereiksi vaatisi paljon turhaa ja kallista byrokratiaa. Tässäkin on tärkeä paikka suomalaiselle EU-edunvalvonnalle.
Ajankohtaista
Satakunnan Kansa: Tekeillä EU:n laajuiset esivaalit
6.8.2013
Komission puheenjohtajaehdokkaiden nostaminen esiin ennen EU-vaaleja on hyvä asia. Tämä voi olla yksi keino tehdä EU:ta tutumaksi kansalaisille ja rohkaista myös heitä tulemaan lähemmäksi EU:ta.