Nalle on tällä kertaa väärässä, Uusi Suomi

28.3.2013

Ihan ensimmäiseksi: Esitän avoimen kutsun Björn Wahlroosille tulla Brysseliin tutustumaan Euroopan parlamentin toimintaan.

Ja hei Nalle, olen muuten ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että nuuskan myyntikielto on kohtuuton. Samoin Suomen pitää päättää täysin itse siitä, kuinka monta sutta Suomesta tapetaan.

Mutta mutta, iso mutta. Suomalainen EU-keskustelu on syöksykierteessä. Armoitettu demagogi toisensa jälkeen runttaa ilmat pihalle tästä hintelästä teinistä, juuri ja juuri 18 vuoden ikään päässeestä EU-Suomesta.

Timo Soini vie kansan syviä rivejä kuin litran mittaa: ”Missä EU, siellä ongelma”. Paavo Väyrynen antaa ensi keväänä jälleen klassisen oppitunnin siitä, kuinka satojen tuhansien ihmisten kokoista vanhakepulaisten opetuslasten laumaa johdatetaan vaaliuurnille demonisoimalla EU, tämän Suomen kansan itsenäisyyden riistäjä: ”Suomi irti eurosta, valuutaksi kruunu.”

Björn Wahlroosin blogikirjoitus ”Teiniliiton vuosikokous” on viimeisin niitti. Nallen mukaan EU-parlamenttiin ”kerääntyy jäsenmaiden edustajia, jotka tietävät, että tämä on kohta ohi.” Wahlroosin mielestä meppien ei tarvitse kantaa vastuuta, eikä pyrkiä kenenkään kanssa edes yhteistyöhön, koska parlamentti on poliittisen uran päätepysäkki.

Wahlroos on väärässä. Nykyisen EU-komission kabinetissa sisämarkkinoista, budjetista, oikeusasioista, taloudesta, sisäasioista ja teollisuudesta vastaavat komissaarit ovat entisiä meppejä. Barnier, Lewandowski, Reding, Rehn, Malmström ja Tajani. EU-parlamenttiin saapuu jäsenmaiden hallituksista salkkutarjouksia sellaista vauhtia, että parlamentin posti on helisemässä. Stubb, Thorning-Schmidt, Le Foll, Haglund, Muscat, Dombrovskis jne. Kasoulidesille sanoimme haikeat jäähyväiset pari viikkoa sitten. Hän palasi ulkoministeriksi oltuaan välillä kahdeksan vuotta täällä ”norsujen hautausmaalla”.

Nallen tiedot ovat vanhentuneita. Euroopan parlamentti päättää nykyään unionin lainsäädännöstä lähes kaikilla politiikan alueilla yhdessä jäsenmaiden ministereistä koostuvan neuvoston kanssa.

Wahlroos on tietävinään, ettei EU-parlamentissa tarvitse pyrkiä pitkäjänteiseen yhteistyöhön jäsenmaiden hallitusten, kansallisten parlamenttien, elinkeinoelämän tai ammattiyhdistysten kanssa. Euroopan parlamentin erinomaisesti tunteva Alexander Stubb kirjoittaa blogissaan vastauksena Nallelle, että ”käytännön lainsäädäntötyötä tekevän mepin näkökulmasta asia lienee täysin päinvastainen”. http://www.alexstubb.com/fi/

Tässä ja nyt vahvistan, että asia on juuri päinvastoin kuin Wahlroos antaa ymmärtää.

Mutta nämä virheelliset ja vanhentuneet tiedot eivät ole suurin ongelma. Paljon suurempi ongelma on juuri se, jota Wahlroos itsekin peräänkuuluttaa – Euroopan unionin demokratiavaje.

Minä näen asian näin: Wahlroosin kaltaisen vaikuttajan laajaa huomiota saava kirjoitus vain ruokkii demokratiavajeen kehittymistä. Hänen kirjoituksestaan jää elämään sen otsikko. Aivan kuten aikoinaan kansan suuhun jäi iskevä hokema norsujen hautausmaasta. EU-vaalien äänestysprosenttia nämä sutkautukset eivät nosta, pikemminkin päinvastoin.

Itse en ehtinyt kokea Teiniliiton aikaa. Mutta täällä Euroopan parlamentissa tehdään todella pitkää päivää. Yhteistyössäni muiden jäsenvaltioiden tai muiden Suomen edustajien kanssa en ole törmännyt lainkaan sellaiseen meppiin, jollaisen kuvan Wahlroos piirtää. Heitäkin 754 edustajan joukossa toki on, mutta aivan häviävän pienessä vähemmistössä.

Julkaistu Uudessa Suomessa 28.3.2013.

Elintarvikkeiden gluteeni-merkinnät, Keliakia-verkkolehti

25.3.2013

Kolumnini Keliakia-lehden vuoden ensimmäisessä numerossa kirvoitti erään lukijan laittamaan minulle mieleenpainuvan postin. Hän vaati Euroopan unioniin tiukempaa lakia,  joka velvoittaa elintarviketeollisuuden merkitsemään pakkauksiinsa, onko tuote gluteeniton ja gluteenittomasti käsitelty vai ei.

Tuttuhan on todellakin se tilanne, jossa pakkausten pientä pränttiä nyt tihrustetaan kaupan hyllyllä. Kirjoittaja tietää, mistä puhuu. Seuraavassa suora ote hänen meilistään:

”Lisäksi tuoteselosteet ovat täynnään tavalliselle ihmiselle vieraita termejä, joista keliaakikon on tiedettävä onko se gluteenia sisältävä aine vai ei. Varsinkin lapsille, huononäköisille ja huonomuistisille tämä on hankalaa. Samoin asia voi olla ongelmallinen ulkomailla matkustettaessa, vaikka Keliakialiiton monikieliset selostelaput ovat nykyisin hyvä apu.”

Miksei siis EU voisi velvoittaa teollisuutta yksinkertaisesti merkitsemään, onko mikä hyvänsä elintarvike gluteeniton vai ei? Lukija kertoo myös yllättyneensä Brasiliassa, kun siellä tällainen käytäntö on jo todellisuutta. Jokaisessa ruokakaupan pakkauksessa lukee lihavoiduin kirjaimin, onko tuotteessa gluteenia.

Miten tällaista asiaa sitten lähdetään ajamaan? Varsinkin, kun EU:n ns. gluteeniasetus on juuri päätetty yhdistää EU:n uuteen kuluttajainformaatioasetukseen, jolla ruokatuotetietojen saatavuutta jo parannetaan. Se, että lainsäädäntöä on juuri käsitelty ja uudistettu, ei sinänsä estä EU:ta palaamaan tähän gluteenikysymykseen hyvinkin pian. Ei siis kannata lannistua.

Tärkeintä, kuten aina ja kaikessa, on aktiivisuus. Jos Suomen kaikki 30 000 keliaakikkoa kirjoittaisivat omin sanoin tämän asian puolesta, ja lähettäisivät viestinsä EU:n komissioon ja Euroopan parlamentin ENVI-valiokuntaan, olisi mielenilmauksella aivan varmasti merkitystä. Jos sama temppu tartutettaisiin tapahtumaan kaikissa EU:n jäsenmaissa, olisivat huomioarvo ja mielipiteen selkeys ohittamatonta luokkaa. Miljoonien keliaakikkojen ääntä kyllä kuunnellaan, jos se vain kuullaan tarpeeksi voimakkaana.

Tässä osoitteet, jotta voimme aloittaa tämän vallankumouksen saman tien:

Euroopan komission Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston internetpalaute-linkki:

http://ec.europa.eu/dgs/health_consumer/dyna/mailbox/index_en.cfm

Tuosta löytyy palautelaatikko, johon voi laittaa max. 2000 merkin kommentin. Vaikka periaatteessa EU-kansalainen voi aina asioida omalla kielellään, suosittelen tässä englantia, saksaa tai ranskaa. Pyydä tarvittaessa apua kaverilta! Ne, jotka haluavat kirjoittaa perinteisen kirjeen, lähettävät postia osoitteeseen

European Commission
Directorate-General Health & Consumers
B-1049 Brussels
Belgium

Sama ”kansalaisaloite” kannattaa laittaa siis myös parlamentin ao. valiokuntaan, ENVIin (Ympäristö, kansanterveys ja elintarvikkeiden turvallisuus), osoitteeseen:

envi-secretariat@europarl.europa.eu

Voit myös etsiä mieleisesi ENVI-valiokunnassa vaikuttavan mepin täältä ja lähettää viestin suoraan hänelle:

http://www.europarl.europa.eu/committees/fi/envi/members.html

Suomalaisista valiokunnassa istuvat tällä hetkellä Eija-Riitta Korhola, Satu Hassi ja Riikka Manner.

Muutetaan maailmaa yhdessä.

Julkaistu Keliakia-verkkolehdessä 25.3.2013.

Kotimainen maatalous on turvattava myös tulevaisuudessa, Sininen lakeus

Suomalaisella maataloudella on edessään haasteellisia aikoja. Yksi tulevaisuuden suuntaa vahvasti määrittävistä tekijöistä on Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, jonka lopullisesta muodosta on keskusteltu jo yli vuosi.  Euroopan parlamentti on juuri äänestänyt kannastaan maatalouspolitiikan uudistukseen Strasbourgissa 12. maaliskuuta, ja seuraavaksi asia etenee jatkoneuvotteluihin.

Maatalouspolitiikan uudistusta on kaivattu jo pitkään, mutta päätöksenteon osapuolilla on ollut vahvasti erilaiset käsitykset siitä, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Nyt käytössä olevan mallin soveltaminen piti lopettaa jo vuoden 2014 alusta, mutta neuvottelujen venyminen on tuonut asiaan omat haasteensa joiden johdosta uusi malli astuu voimaan vuonna 2015.

Parlamentin maatalousvaliokunta otti jo tammikuussa kantaa asiaan ja asettui vahvasti viljelijän puolelle. Olen tehnyt pitkää päivää Brysselissä sen eteen, että myös täysistunto päätyisi samalla kannalle. Yksi tärkeimmistä ajamistani periaatteista on byrokratian vähentäminen. Tuen pitää jatkossakin olla oikeudenmukaista ja tiloihin sopeutettua, mutta jokavuotinen paperityö pitää saada vähenemään. Maatalousvaliokunta hyväksyikin muutosesityksen monivuotisen tukihakemuksen käyttöönotosta, jolloin viljelijän vastuulle jäisi vuosittain vain hyväksyä olemassa oleva hakemus tai ilmoittaa mahdollisista muutoksista.

Vaikka lopputulos on edelleen vahvasti auki, tie näyttää nyt jo hyvin paljon lupaavammalta kuin alkuun oli aihetta olettaa. Moni pohjoisen maatalouteen liittyvistä poikkeuksista läpäisi maatalousvaliokunnan äänestyksen, ja suunta on annettu jonka mukaan maataloutta halutaan tukea myös niillä alueilla, joilla kasvuolosuhteet ovat eteläisiä  kumppaneitamme haastavammat. Neuvottelujen myötä on ainakin selvää, että Suomen tilannetta ja suomalaisen viljelijän ongelmia ymmärretään nyt paremmin. Kotimainen maatalous tarvitsisi kuitenkin profiilinnostoa koko yhteiskunnan laajuisesti. Neuvottelupöydässä saatetaan nyt tietää suomalaisen maatalouden olevan kestävämpää ja ympäristöystävällisempää kuin Euroopassa keskimäärin, mutta kuinka moni suomalaisista kuluttajista tiedostaa asian joka päivä?

Hevoslihaskandaalin jälkimainingeissa on todettava, että kotimaisille maatiloille kuuluu huimasti enemmän arvostusta ja kiitosta kuin mitä kuluttajat niille usein antavat. Puhdas, luotettava ja turvallinen lähiruoka on teema jota olen pitänyt koko meppiaikani esillä. Meillä pitää olla mahdollisuus saada ruokapöytään kotimaisia, lähellä tuotettuja raaka-aineita niin, että rahasta jää käteen riittävästi myös itse tuottajalle. Tukipolitiikan on tuettava tätä niin kansallisella kuin unioninkin tasolla, jos haluamme tarjota lapsillemme kotimaista ruokaa myös jatkossa. Pyrkimyksenä ei voi olla vain säilyttää, vaan parantaa kotimaisen maatalouden elinvoimaisuutta kaikilla osa-alueilla. Haaste on massiivinen, mutta tärkein on jo kunnossa; viljelijät, jotka ovat aidosti ylpeitä tuotteistaan – ja syystä.

Julkaistu Sinisessä lakeudessa 14.3.2013.

Mitä tuli tehtyä, Maaseudun Tulevaisuus

22.3.2013

Euroopan parlamentti oli viime viikolla ensimmäistä kertaa pelintekijän paikalla yhteisen maatalouspolitiikan 50-vuotisessa historiassa. Parlamentti äänesti täysistunnossa oman näkemyksensä siitä, millaista maatalouspolitiikkaa EU:ssa harjoitetaan tämän vuosikymmenen loppuun asti. On syytä kerrata, mitä kansanvallan mukaantulo tähän monimutkaiseen prosessiin toi.

Ensimmäiseksi pitää todeta vanha viisaus: kaikki on suhteellista. Toisten mielestä parlamentin äänestystulos oli ”liian” vihreä. Vihreiden ja useiden sosialistien mielestä kävi juuri päinvastoin, eli parlamentti vesitti komission hyvät aikeet maatalouden muuttamisesta ympäristöystävällisemmäksi.

Itse olen sitä mieltä, että äänestysten tulos oli Suomen maatalouden kannalta varsin hyvä, paikoin jopa erinomainen. Samaa mieltä tuntuvat käytävillä olevan useimmat asiantuntijat. Samalla uudistuksen kattavuudesta ja vaikeaselkoisuudesta heräsi myös paljon kysymyksiä. Mitä tämä uudistus lopulta tarkoittaa viljelijän kannalta? Mikä tulee muuttumaan?

Lopulliset neuvottelut ovat vielä käymättä, joten varmoja vastauksia kysymyksiin ei vielä voi antaa. Parlamentin äänestystuloksen pohjalta muutama keskeinen asia näyttää nyt seuraavanlaiselta.

Monivuotisen hakemuksen teko tulee mahdolliseksi. Viljelijän paperityöstä johtuva taakka kevenee, kun hakemukseen tarvitsee tehdä tarpeen vaatiessa vain asianmukaiset muutokset.

Viherryttämisvaatimukset tiukkenevat ja tulevat ainakin osittain pakollisiksi. Tuen saamiseksi on toteutettava viherryttämistoimet täysimääräisenä – myös ne paljon puhutut luonnonvara-alat. Niitä pitää olla vuonna 2015 yli 10 hehtaarin viljelyalasta 3 prosenttia. Vaadittava ala kasvaa viiteen prosenttiin vuonna 2016 ja seitsemään prosenttiin vuonna 2018, jos komission tutkimus niin edellyttää.

Tähän päälle tulee vielä pysyvän nurmen ylläpito ja kolmen kasvin kierrätys yli 3 hehtaarin tiloilla. Helpotuksen suomalaisille tuo 62. leveyspiirin poikkeus, joka saatiin lopputulokseen allekirjoittaneen esityksestä. Se tarkoittaa sitä, että suoran viherryttämistuen saamiseksi riittää kaksikin viljelykasvia suurin piirtein Tampereen korkeudelta ylöspäin.

Kakkospilarin tukea saavat tilat saavat edelleen kakkospilarin tukea, mutta eivät vapaudu viherryttämisvaatimuksista. Sen sijaan luomutilat ovat vapaita viherryttämisestä ja silti oikeutettuja täyteen tukeen.

Parlamentin mielestä tuotantoon sidotut tuet voivat olla suorista EU-tuista jopa 15 prosenttia. Jos tämä mahdollisuus annetaan jäsenvaltioille, niin silloin hallituksen ehdoton tehtävä Suomessa on pitää huoli siitä, että mahdollisimman monta elinkelpoista, mutta halpatuonnin kourissa kamppailevaa lihatilaa pelastetaan.

Tällaisen valtuutuksen Euroopan parlamentti siis myönsi viime viikolla neuvotteluryhmälleen, ja tältä pohjalta yhteisen maatalouspolitiikan uudistus etenee jatkoneuvotteluissa komission ja neuvoston kanssa. Mikä parasta, parjattu EU ei tälläkään kertaa tuhonnut kotimaista maataloutta vaikka pitkin matkaa piruja seinille maalailtiinkin.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.3.2013.

Ennustuksia ja shown elkeitä, Nykypäivä

20.3.2013

Muistatko kun Suomessa keskusteltiin kuukausi sitten EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosille 2014-2020? Voin virkistää muistia.

Se oli silloin, kun Timo Soini sai sanoa viimeisen repliikin YLE:n A-talk keskusteluohjelmassa. Soinin sutkautus meni suurin piirtein näin: ”Parlamentti lisää sinne 2-3 miljardia ja sen jälkeen saksalaisen sosialistisen (puhemies) Schulzin määräyksestä äänestetään salaisessa äänestyksessä, ja kyllä se läpi menee.”

Soini oli väärässä, väärässä ja väärässä. Hänen olisi entisenä meppinä pitänyt tietää paremmin, ja ehkä hän tiesikin. Niin kauan kuin media nielee pahemmin kyselemättä melkein mitä hyvänsä, kannattaa suuta soittaa.

Tällä viikolla soinilainen retoriikka eli vahvana valtakunnan suurimmassa aviisissa. Eikä ainoastaan kerran, vaan varmuuden vuoksi parina eri päivänä, printissä ja verkossa. Eikä Soinin suusta siteerattuna, vaan toimittajan kynästä savuten. Paperilehden pääkirjoituksessa valistettiin maanantaina, että parlamentti haluaa budjettiin lisää rahaa ja meppien on helppo esittää vaatimuksia, kun he tietävät laskun lankeavan lopulta jäsenmaille eli veronmaksajille. Keskiviikon kommentissa kerrottiin, että ”pohjimmiltaan kyse on siis suuresta showsta ja parlamentin voimannäytöstä”.

Väärin ja väärin. Ja aika kyynistä. On syytä kerrata pari seikkaa.

Euroopan parlamentin keskiviikkona murskaäänin hyväksymässä päätöslauselmassa tuomitaan avoimuuden puute, jolla EU:n huippukokouksen MFF-sopu synnytettiin. Parlamentti vaatii saada tietää, minkä verran rahaa jäsenvaltioille lopulta jaettiin maatalous- ja koheesiopolitiikkaan, mukaan lukien jäsenmaksuhelpotukset ja kirjekuoret. Eikö tämä ole läpinäkyvyyden ja demokratian lisäämistä?

Parlamentti haluaa, että myös seuraavalla parlamentilla ja komissiolla on mahdollisuus tarkastella nyt päätettävän monivuotisen rahoituskehyksen toimivuutta ja järkevyyttä. Siis parlamentilla, jonka voimasuhteet voivat ensi vuoden vaalien jälkeen näyttää aivan toisenlaisilta kuin nyt. Parlamentilla, jonka EU-kansalaiset valitsevat suorilla vaaleilla. Eikö tämä ole demokratian vahvistamista?

Parlamentti asettaa ehdoksi lopulliselle hyväksynnälle, että EU:n budjettipolitiikkaa vakavasti uhkaava alijäämäkierre katkaistaan alkuunsa ja rahoituskehyksen rakenteellinen epätasapaino korjataan. Eikö tämä ole järkevää taloudenpitoa? Parlamentti haluaa myös, että unioni rahoittaa itse toimintansa, jonka seurauksena kaikki jäsenmaksuhelpotukset voitaisiin lopettaa ja kansallisia maksuosuuksia pienentää. Eikö tämä ollutkaan sitä, mitä haluttiin?

Salainen äänestys, suuri show, helppoheikkien (helppomeppien?) puuhastelua ja voimannäyttö? Vai vastuullinen ja vakava yritys tuoda EU:n budjetintekoon läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja demokratiaa?

Päätä itse, mikä tässä on suurta showta. Tämä ei ole salainen äänestys. Niinkuin ei ollut keskiviikon budjettiäänestyskään.

Kirjoittaja on Kokoomuksen europarlamentaarikko ja mm. EU:n talousarvion valvontavaliokunnan jäsen.

Julkaistu Nykypäivässä 15.3.2013.

Verkkouutiset: Sarvamaa: EU-parlamentissa tärkeä tulos suomalaiselle ruoantuotannolle

13.3.2013

Parlamentin päätöksen mukaan tuotantoon sidottua tukea voidaan jatkossakin maksaa jopa 15 prosenttia suorista tuista, mikä on elinehto suomalaiselle lihantuotannolle.

Lue uutinen ›

Verkkouutiset: Sarvamaa: Mepit eivät hyväksy EU-budjettia

12.3.2013

Jäsenmaiden maksuhelpotuksista on päästävä eroon ja EU:n voitava itse kerätä varoja, jotta budjetti ei kaadu omaan mahdottomuuteensa. EU:n budjetin pitää olla myös joustavampi, tehokkaampi ja sitä on pystyttävä muuttamaan tarpeen vaatiessa.

Lue uutinen ›

Verkkouutiset: Sarvamaa tyytyväinen Romanian ja Bulgarian Schengen-jäsenyyden lykkäämiseen

7.3.2013

Kumpikaan maa ei ole vielä valmis liittymään Schengen-alueeseen. Asiaan palataan loppuvuodesta, kun Euroopan komissio antaa seuraavan raporttinsa niiden edistymisestä korruption ja rikollisuuden torjunnassa.

Lue uutinen ›

Keliakia tuli taloon, Keliakia-lehti

5.3.2013

Perheeseeni tuli vuosi sitten uusi ja uusia valintoja aiheuttava tekijä: keliakia. Alkuihmetyksen jälkeen arki on samanlaista arkea kuin ennenkin, suurin muutos on tullut kauppareissuille. Ennen tuoteselosteet eivät merkinneet mitään, nyt niitä luetaan suurennuslasilla.

Muutakin on opittu. Toiset gluteenittomat leivät ovat tosi hyviä, toiset huonon makuista sotkua. Elämään on astunut myös pieni epäluulo. Ravintolassa tulee

sanottua kolmeen kertaan sana keliakia, varmuuden vuoksi. Silti monesti pöytään tulee vain se tavallinen leipä ja salaatin päällä on krutonkeja. Viljaa voi löytyä sieltä mistä sitä vähiten odottaa, kuten suklaasta tai liemijauheesta.

Uusi sairaus on tuonut mukaan myös mahtavia ”kappas vaan” -elämyksiä. Mökkikunnasta Heinävedeltä paljastui pieni leipomo, jonka gluteenittomat leivonnaiset ovat vertaansa vailla. Ja Tampereelta löytyi mieletön setsuuri. Helsingissä Huvila-kahvila on kokonaan gluteeniton ja heidän korvapuustinsa täysin vailla vertaa. Olemme oppineet pastapaikan, jonne voi mennä omat maissipastat kainalossa ja homma järjestyy ilman sen suurempaa numeroa. Lappeenrannan kauppahallissa myy kauppias itse leipomaansa, todella runsasta valikoimaa suolaisia ja makeita herkkuja.

Suomessa keliakia tunnetaan kaupoissa ja ravintoloissa paremmin kuin EU:n pääkaupungeissa Brysselissä ja Strasbourgissa. Belgiassa ja Ranskassa yleinen tietämys ei ole suomalaisella tasolla. Siksi olenkin iloinen, että voin kertoa keliakiaan sairastuneille hyviä uutisia Euroopan unionista.

Oikeastaan kyseessä on torjuntavoitto, mutta hyvä niin. Vielä syksyllä oli nimittäin todellinen huoli siitä, että gluteenittomia tuotteita koskeva lainsäädäntö on kehittymässä huonompaan suuntaan. Euroopan parlamentissa esitettiin, että vasta viime vuoden alusta voimaan astunut ns. gluteeniasetus yhdistettäisiin toiseen asetukseen, jolla säädetään imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista ruoista ja erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuista ruokavalmisteista.

Jos näin olisi käynyt, olisi lopputulos ollut järjetön. Koska asetus olisi koskenut vain valmiiksi pakattuja tuotteita, olisivat ravintolat ja kahvilat joutuneet omituiseen tilanteeseen. Niiden olisi pitänyt poistaa ruokalistoiltaan gluteenittomuudesta kertovat merkinnät. Pahimmassa tapauksessa gluteenittomia tuotteita ei olisi voinut jatkossa edes markkinoida julkisesti, koska asetus olisi vaatinut laillistetun terveydenhuollon ammattilaisen mukanaoloa kaikessa tiedottamisessa.

Onneksi järki voitti, ja Suomen keliakialiitonkin kannattama ajatus pääsi EU:ssa niskan päälle. EU:n gluteeniasetus päätettiin lopulta yhdistää uuteen kuluttajainformaatioasetukseen, jolla EU parantaa ruokatuotetietojen saatavuutta. Sopu päätöksestä syntyi marraskuun puolivälissä parlamentin, komission ja EU:n neuvoston kesken. Komission tuoreimman arvion mukaan lainsäädäntö tulee voimaan vuoden 2014 puoliväliin mennessä.

Mikä tärkeintä, keliakian kanssa elävät eivät jatkossakaan joudu tinkimään elämänsä laadusta ulkona syödessään. Uusi yhteisasetus edellyttää myös tulevaisuudessa tarkkaa gluteenin raja-arvojen noudattamista.

Luojan kiitos voin siis viedä vaimoni vastaisuudessakin ulos syömään. Meppinä olisikin ollut aika noloa lukea menyytä kahvilassa ja mumista G-merkkien hävinneen Euroopan parlamentin takia.

Julkaistu Keliakia-lehdessä nro /2013.

Maaseudun Tulevaisuus: Saparopossua ministeriöiden ruokaloihin

4.3.2013

Ruoka-asioiden muuttamiseksi tarvitaan kuluttajien jatkuvaa hereillä oloa. Kauppaketjut, jotka päättävät, mitä suomalaiset syövät, vaikuttavat olevan immuuneja järjestöjen mielipiteille.

Lue uutinen ›