Suomi tarvitsee kansanterveyden vallankumouksen

25.1.2011

Ikääntyvän Suomen kohtalonkysymys ei ole pakkoruotsi, homoliitot tai maahanmuutto. Suomen tulevaisuuden määrittää kansanterveys.

Kansan kunnosta riippuu koko kansan hyvinvointi, ei ainoastaan kunkin yksityinen terveydentila. Kansan kunto on menossa huonompaan suuntaan ja samanaikainen väestön ikääntyminen tekee haasteesta myös kansantaloudelle jättimäisen. Suomessa kuntien ulkoisista menoista jo lähes puolet (yli 16 miljardia euroa) menee sosiaali- ja terveystoimeen. Kustannukset kasvavat huikealla vauhdilla, 10 prosenttia vuodessa.

Suurten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan kokonaan uudenlaista ajattelua. Näpertely ei pelasta Suomen kansaa terveyden ja talouden turmiolta.

Ratkaisun avain voisi olla Terveystaltio, oman terveyden hallintaan kehitettävä kansalaiskeskeinen tietopalvelu. Kun terveys- ja hyvinvointipalvelut sekä niiden pohjana oleva kansalaisten terveyshistoria ovat nykyään levällään kuin ellun eväät, on Sitra käynnistänyt kiivaan yrityksen koota kaikki kansalaisen hyvinvointiin liittyvät tiedot ja palvelut yhteen ja samaan järjestelmään. Hyödyt voisivat hankkeen onnistuessa olla suunnattomat – niin kansalaisille, yhteiskunnalle kuin elinkeinoelämälle, jotka joka tapauksessa ovat toisistaan riippuvaisia.

Kansalaisille annettaisiin meillä uudenlainen valtuutus ottaa omasta hyvinvoinnistaan vastuuta. Tietojärjestelmästä löytyisivät niin potilaskertomukset, reseptit kuin itse syötetyt tiedot – esim. painokäyrä, verenpainemittaukset ja veren sokeriarvojen mittaukset. Kaikki terveyteen liittyvät tiedot ja palvelut olisivat yhdessä paikassa, josta ne olisivat saatavissa aikaan ja paikkaan katsomatta. Ajan mittaan yhteiskunta saisi tolkuttomiksi paisuvat terveydenhoitomenot kuriin. Hyvinvointi- ja terveyspalveluja tuottaville yrityksille järjestelmä antaisi suuren piristysruiskeen.

Pelko julkisen terveydenhuollon alasajamisesta on tässä yhteydessä turha. Koko kysymyksen käsitteleminen vanhaan rakenteeseen tarrautuvasta näkökulmasta on kestämätön, ottaen huomioon terveydenhuollon kustannuskehityksen.

Sitran visiossa kaikilla suomalaisilla olisi palveluiltaan kattava terveystaltio käytettävissä jo vuoden 2013 loppuun mennessä. Ilman poliittista sitoutumista tämä ei kuitenkaan onnistu, ehkä koskaan.

Seuraavalla hallituksella on tärkeitä asioita hoidettavana. Harva niistä voi vähänkään pidemmällä tähtäimellä olla tärkeämpi kuin kansanterveyden vallankumous.

Suomen Nato-kompleksi

20.1.2011

Kirjoitin tästä ikuisuusaiheesta viimeksi lokakuussa, mutta pari viime päivien kommenttia on syytä käsitellä tuoreeltaan. Ensimmäinen on vuodelta 2009, mutta tuli julkisuuteen vasta pari päivää sitten. Kyseessä on Yhdysvaltain Nato-lähettilään, Ivo Daalderin syyskuussa esittämä arvio. Toinen on peräisin Suomen Tasavallan presidentiltä Tarja Haloselta. Hän lausui asiasta tänään, 20.1. 2011.

Halosen lausunto ensin, koska se on tärkeämpi – ja luku sinänsä. Hän lausui YLE:n Aamu-tv:ssä Suomen Nato-kysymyksestä, että Suomi haluaa olla ”turvaa tuottava maa” EU:ssa. Halosen tulkinnan mukaan EU:n jäsenmaista vain Suomi, Ruotsi, Itävalta ja Irlanti ovat jotenkin erityisesti turvaa ”tuottavia” maita.

Halosen lausunto on valitettavasti vailla minkäänlaista perää. Nato-kysymyksestä on tullut presidentille sokea kohta, josta keskusteleminen faktojen pohjalta tuntuu olevan mahdotonta.

Daalder puolestaan on Wikileaksin vuodattaman USA:n Hollannin suurlähetystön raportin mukaan sanonut syyskuussa 2009, että Suomen liittyminen Natoon aiheuttaisi tulevaisuudessa jännitettä Naton Venäjän suhteeseen.

Daalderin näkemys on syytä taustoittaa. Mies oli washingtonilaisen Brookings-instituutin turvallisuuspolitiikan tutkija ja pohdiskelija ennen astumistaan virkamieheksi Obaman hallintoon. Suomessa vastaava siirtyminen tutkimuslaitoksista uuden presidentin nimittämään hallintoon on lähes täysin tuntematon ilmiö. Olen tavannut Daalderin useita kertoja ja voin vakuuttaa, että hän on terävä kaveri. Mutta ei hän mikään Mooses ole. Daalderin Suominatovenäjä-näkemys on yksi näkemys muiden joukossa.

Ongelmallista (tämänkin) Wikileaks-raportin suhteen on se, ettei se anna lukijalleen minkäänlaista kehystä, jonka varassa Daalderin arviota voisi arvioida. Toisin sanoen: Ivo H. Daalder ei lausunut syyskuussa 2009, että ”Suomen ei pitäisi liittyä Natoon”. Kansainvälinen politiikka on miljoonan palan mosaiikki, jonka palojen järjestys kaiken lisäksi muuttuu ajan myötä.

Aloitin kirjoitukseni viime lokakuussa tarkoituksellisen provosoivasti näin: ”Suomi ei koskaan liittynyt Natoon.” Viittasin tällä mm. siihen, että Suomen etsikkoaika tässä turvallisuuspolitiikkamme tärkeimmässä ratkaisussa meni ohi jo 90-luvun lopulla. Tuolloin Suomi jätti hakemuksen jättämättä, kun sitä odotettiin. Nyt asiaa kysellään taas innokkaasti milloin Moskovasta, milloin mistäkin.

Tämän puheenvuoron lopetan samoin sanoin kuin viimeksikin:

Että miksikö Suomen sitten pitäisi liittyä Natoon?

1. Suomen pitää istua pöydässä, jossa joka tapauksessa päätetään turvallisuuspoliittisesta ympäristöstämme.

2. Suomella ei ole pitkällä tähtäimellä muita mahdollisuuksia ylläpitää uskottavaa maanpuolustusta. Tämä on myös kustannuskysymys.

3. Suomen ei ole syytä pönkittää Venäjän sisäpoliittista peliä, joka rakentuu sellaisen maailman ja uhkakuvan esittämiselle, jota ei ole olemassakaan.

Valtakunnallinen ravintosuositus ei suosi lapsen tervettä kasvua

14.1.2011

Helsinki päätti eilen päiväkotilasten ja koululaisten ruokahankinnoista seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Raaka-aineilta ei edellytetä lisäainevapautta tai edes aromivahvennevapautta. Tämä siitä huolimatta, että Helsingin kaupunginhallitus on hyväksynyt lasten ruoan lisäaineettomuutta ajaneen toivomusponnen.

Lapset ovat eri kunnissa eriarvoisessa asemassa koulu- ja päiväkotiruoan suhteen. Ainoa valtakunnalinen ohje lasten kunnallisen ruoan tuottamiseen on sosiaali- ja terveysministeriön ravitsemussuositus vuodelta 2004. Lapsi, perhe ja ruoka –vihkonen on ravintosuosituksena auttamattomasti vanhentunut eikä ota minkäänlaista kantaa esimerkiksi pienille lapsille syötettäviin lisäaineisiin. Tämä jättää kentän vapaaksi ja jäljet näkyvät: esimerkiksi helsinkiläisen lapsen kouluruoasta on jo vaikea löytää ateriaa, jossa ei olisi lisäaineita, teollisia täyteaineita, keinotekoisia aromeja ja erilaisia kemiallisia koostumuksia, joilla ei ole mitään tekemistä ruoan kanssa. Kaupungin liikelaitos Palmia tekee tulosta lasten kustannuksella.

Valtakunnallinen ravintosuositus on syytä päivittää pikaisesti. Ravintosuosituksen tulee ottaa tiukasti kieltävä kanta lisäaineisiin lasten ruoassa. Ravintosuosituksen tulisi edistää myös kotimaisen ruoantuotannon ja eritoten lähiruoan käyttämistä lasten ravintona. Helsingin kaltaiset kunnat tarvitsevat tiukkaa ohjausta, koska ilman sitä tulos on jo näkyvissä: lapselle näyttää kelpaavan vaikka kissanruoka, jos sen saa halvalla pöytään.a

Lapsi ei tarvitse E-koodeja

13.1.2011

Helsinki päättää tänään päiväkotilasten ja koululaisten ruokahankinnoista seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Tarjouskilpailussa ei edellytetty raaka-aineiden toimittajilta lasten ruoan olevan lisäainevapaata tai aromivahvennevapaata. Tämä siitä huolimatta, että Helsingin kaupunginhallitus on hyväksynyt lasten ruoan lisäaineettomuutta ajaneen toivomusponnen.

Samaan aikaan Espoo ja moni muu suomalainen kaupunki on kieltänyt aromivahventeet ja erityisesti natriumglutamaatin E621 lasten ruoasta. Natriumglutamaatti on lisäaine, joka vahvistaa ruoan makua. Sen käyttö on yhdistetty seuraaviin oireisiin; päänsärky, sydämen tiheälyöntisyys, levottomuus, allergiset oireet sekä liikasyöminen. On ihmisiä, jotka eivät saa E621 oireita ja on ihmisiä, jotka saavat siitä runsaasti oireita.

Evira on kiirehtinyt kertomaan meille, että natriumglutamaatti on täysin turvallinen lisäaine. Eviran mukaan E621:n turvallisuuden todistaa sekin, että sitä esiintyy luonnossa. Aromivahventeen puolustaminen on Eviralta lyhytnäköistä ja harhaanjohtavaa. Haluankin saattaa Eviralle tiedoksi, että luonnossa esiintyy lukuisia aineita, jotka ovat ihmiselle liikaa käytettynä haitallisia. Luonnossa esiintyy esimerkiksi lääkekasveja, joiden liikasyöntiin ihminen kuolee, mutta joiden hallitulla käytöllä ihminen voi parantua. Ja toisaalta, ruokateollisuuden käyttämää natriumglutamaattia ei suinkaan kerätä luonnosta sienikori kädessä, vaan lisäaine tehdään laboratoriossa teollisuuden tarpeisiin, kaukana luonnosta.

Aromivahventeiden vastustamisessa ei ole kyse viherpiipertämisestä vaan lapsen oikeudesta turvalliseen kasvuun. Kun pienimpienkin päiväkotilasten ruokalautanen kuorruttuu teollisilla koodeilla, se ei voi olla vaikuttamatta lasten terveyteen. Eritoten kaupungin tulisi tuntea vastuunsa ruoan tarjoajana, sillä kaupunki toimii veronmaksajan rahalla. Kotonaan jokainen voi valita mitä lapselleen syöttää, mutta koulussa ja päiväkodissa ei. Valinnan tekee vanhemman puolesta keskuskeittiö, liikelaitos, kaupungin johto ja viime kädessä raha. Ja rahan takia ei saa leikkiä venäläistä rulettia lasten tulevaisuudella.