Tiede ratkaisee ongelmia ja avaa uusia mahdollisuuksia, Akavalainen
18.10.2016
Pitäisikö yhteiskunnan keskittyä tukemaan soveltavaa tutkimusta vai panostaa perustutkimukseen? Tällainen vastakkainasettelu on ikävää, mutta ymmärrettävää, kun resursseja on niukasti. Vastausta on tärkeä pohtia monelta kantilta ja seuraukset tiedostettava.
Bengt Holmströmin viime viikolla saama taloustieteen Nobel-palkinto herätti paljon julkista keskustelua tieteestä ja tutkimuksesta. Esimerkiksi Suomen Akatemian rahoittama tutkimus ei voisi oikeastaan koskaan saada vastaavaa tieteellistä tunnustusta.
Soveltavan tutkimuksen avulla voidaan etsiä vastauksia moniin päivittäisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin kuten puhtaan juomaveden puutteeseen tai lisääntyneisiin elintasosairauksiin. Mutta ilman vahvaa perustutkimusta ei ole mitään sovellettavaa.
Jos soveltavan tutkimuksen rahoitus taas jätetään kokonaan yritysten vastuulle, ne pystyvät valitsemaan ratkaistavat ongelmat. Pahimmassa tapauksessa se voisi johtaa nopeiden voittojen tavoitteluun sen sijaan että haettaisiin ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Mielestäni myös kansalaisten, joiden verorahoista koko homma rahoitetaan, pitäisi osallistua aktiivisesti keskusteluun tutkimuksen tavoitteista.
Parhaillaan valmistelussa oleva EU:n budjetti on yksi merkittävistä tieteen, tutkimuksen ja kehitystyön rahoittajista. Euroopan parlamentti äänestää ensin omasta kannastaan Strasbourgissa lokakuun lopussa, jonka jälkeen istutaan jäsenmaiden kanssa yhteiseen pöytään hiomaan kompromissia.
Tällä hetkellä uudistetaan myös EU:n varainhoitoasetusta, joka säätelee rahan käyttöä ja hallinnointia. Tavoitteena on rahoituksen haun ja raportoinnin yksinkertaistaminen ja järkeistäminen. Tällöin niiden noudattamisessa tehdään vähemmän virheitä ja maksuajat lyhenevät. Myös tutkimusrahoitus perustuisi tulevaisuudessa yhä enemmän tulosten saavuttamiseen ja könttäsummiin.
EU:n tutkimusrahoituksen avulla on kehitetty mm. Ebola-rokote, voitettu Nobel-palkintoja ja luotu 130 000 työpaikkaa. Minkä tahansa julkisen rahoituksen pitää tuntua kuitenkin sekä saajasta että maksajasta reilulta ollakseen oikeutettua.
Pelkät summat eivät ratkaise koko palettia. Varsinkin tutkijan kannalta hakuprosessi ja tulosten raportointi ovat tärkeässä asemassa. EU-rahoituksen haku ei ole tunnettua helppoudestaan, minkä lisäksi se on erittäin kilpailtua. Mutta aina kun kyseessä ovat veronmaksajien rahat, pitää olla myös yhteiset säännöt niiden käyttöön.
Tästä huolimatta on mielestäni hieman kyseenalaista, että on olemassa konsultteja, jotka ovat erikoistuneet pelkästään EU-rahoituksen hakemiseen. Rahoituksen tarjoamisessa ei välttämättä ole hirveästi järkeä, jos jopa akateemisten tutkijoiden on sitä mahdottoman vaikea hakea.
Maailma on täynnä ratkaisuja vaativia ongelmia. Esimerkiksi väestön ikääntyminen ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle kolahtavat ikävästi erityisesti Eurooppaan – ja Suomeen. Varsinkin kun perinteisesti väestönkasvu ja nuorten siirtyminen työelämään ovat vastanneet moneen haasteeseen ja lisänneet hyvinvointia.
Nyt käsillä olevien ja lisääntyvien ongelmien ratkomiseen tarvitaan uusia ajatuksia ja lähestymistapoja. Tiede, keksinnöt ja innovaatiot voivat parhaassa tapauksessa viedä meidät myös vielä pimennossa olevien pulmien ylitse.
Julkaistu Akavalaisessa 18.10.2016.
