Suomalaisen energiantuotannon kilpailukykyä puolustettava
Petri Sarvamaa esitti keskiviikkona 1.6.2016 komissiolle kirjallisen kysymyksen suurille polttolaitoksille asetetuista ilmanlaadun parantamiseen tähtäävistä vaatimuksista.
Teollisuuspäästödirektiivin (2010/75/EU) puitteissa suurille polttolaitoksille asetettuja päästöarvoja tiukennetaan kahdeksan vuoden välein. Mekanismi on osa EU:n ilmanlaatupolitiikkaa. ”Komissio ei ole selvittänyt nyt ehdotettujen tiukennusten vaikutuksia. Tämä on komission omienkin periaatteiden vastaista.”
Komissio ei ole huomioinut puun ja turpeen erikoispiirteitä LCP Bref -dokumentin (Large Combustion Plant Best Available Technique Refrence Document) valmistelussa. Tämä merkitsee huomattavia kustannuksia erityisesti Pohjoismaille ja Baltialle. Sarvamaan mukaan on käsittämätöntä, että päästöarvot eivät aina edes perustu olemassa olevaan teknologiaan.
Suomessa ehdotuksen on arvioitu aiheuttavan biomassaa ja turvetta polttaville laitoksille 431 miljoonan euron kustannukset ja 30 miljoonan euron vuotuiset käyttökulut. EU:n laajuisia kokonaiskuluja ei tiedetä. ”Ehdotetut tiukennukset aiheuttaisivat suhteettoman suuria kustannuksia laitoksille saavutettuihin hyötyihin verrattuna. Tässä ei ole järkeä.”
Sarvamaa haluaa tietää, miksi komissio ei ole jo tehnyt vaikutusten arviointia ja aikooko komissio sellaisen tehdä.
Sarvamaa sai kysymykselleen kannatusta kattavasti eri poliittisista ryhmistä. Kysymyksen allekirjoittivat myös Christofer Fjellner (Ruotsi, EPP), Liisa Jaakonsaari (Suomi, S&D), Hannu Takkula (Suomi, ALDE), Fredrick Federley (Ruotsi, ALDE), Krišjānis Kariņš (Latvia, EPP) ja Urmas Paet (Viro, ALDE).
”Parlamentissa laitettiin kädet saveen. Yritän hakea yhteisvoimaa turverikkaiden jäsenvaltioiden edustajista, jotta saisimme näiden maiden erityispiirteet kuuluviin EU:n yhteisessä päätöksenteossa.”
