Ajankohtaista

Siirtolaiskriisiä ei ratkaista idealismilla, IL-blogi

20.5.2016

Ilmojen lämmetessä on varmaa, että myös paine EU:n ulkorajoilla lisääntyy. Viime vuosi osoitti, että nykyinen järjestelmä ei tilanteesta tällaisenaan selviydy. Ensilinjan maat eivät kyenneet hoitamaan velvollisuuksiaan ja siirtolaiset jatkoivat matkaansa Euroopan sisällä. Schengenin ulkorajat pitää saada hallintaan, jotta EU:n perusperiaate, vapaa liikkuvuus, ei vaarannu.

Huhtikuun täysistunnossa Euroopan parlamentti keskusteli komission kanssa nykyisen järjestelmän uudistuksesta. Vaihtoehdot olivat järjestelmän uudistaminen tai romuttaminen. Itse kannatin järjestelmän uudistamista auttamalla rajavaltioita selviytymään Dublinin sopimuksen niille asettamista velvoitteista. Tämä tapahtuisi rajavalvontaan, turvapaikkahakemusten käsittelyyn ja palautuksiin panostamalla.

Muutama viikko sitten komissio tuli esiin konkreettisella ehdotuksella Dublin-järjestelmän uudistamiseksi. Ja siinä tuotiin nämä kaikki edellä mainitsemani asiat esille. Kuitenkin esityksen sisällössä painopiste on väärä. Komissio ei valitettavasti vastaa kansalaisia eniten huolettavaan kysymykseen: paljonko jäsenmaat pystyvät konkreettisesti vastaanottamaan turvapaikanhakijoita? Edes esityksen jakokaavoissa ei oteta kantaa tähän absoluuttiseen kysymykseen.

Komission ehdotuksessa siirtolaispainetta tasattaisiin jäsenvaltioiden kesken ottamalla huomioon niiden koko ja vauraus. Komissio ehdottaa jäsenmaille myös sakkoa, mikäli ne eivät suostu vastaanottamaan turvapaikanhakijoita muista EU-maista. 250 000 euron sakko per turvapaikanhakija tulee varmasti aiheuttamaan vastustusta. Näillä keinoilla ei saada siirtolaiskriisiä kestävällä tavalla haltuun.

Koko Dublin-järjestelmän uudistus on rakennettu sen olettamuksen varaan, että EU on yhtenäinen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nyt käsillä oleva esitys ei tee Euroopasta yhtenäisempää. Komission kannattaisikin keskittyä miettimään sitä, mikä on EU:n yhteinen nimittäjä.

Omasta mielestäni se on yhä rauha, mutta ajat eivät ilmeisesti ole vielä tarpeeksi synkät tämän ajatuksen uudelleen löytämiseksi. Kriisi ei kuitenkaan ratkea pelkällä idealismilla. Väärillä valinnoilla on myös potentiaalia lisätä vettä myllyyn ja aiheuttaa EU:n hajoaminen. Kansalaisten huolia on kuunneltava tarkalla korvalla.

Lopulta komission ehdotus viekin EU:n siirtolaispolitiikkaa vain sekavampaan suuntaan. Siirtolaiskriisin eettinen puoli on todella vaikea, mutta tätä menoa Eurooppa hajoaa. Pakolaisten ja siirtolaisten määrät ovat sisäpoliittisesti herkkä asia, mikä pitäisi maan koon ja vaurauden rinnalla ottaa jakokriteereissä huomioon. Ylhäältä tulevilla pakkomääräyksillä ei tätäkään kriisiä ratkaista.

 

Julkaistu Iltalehden blogissa 20.05.2016