Puolustuksesta pitää nyt huolehtia, Maaseudun tulevaisuus
21.10.2016
Terrorismi, Venäjä ja Brexit ovat muuttaneet Suomen turvallisuusympäristöä huomattavasti. Vaikutukset näkyvät koko Euroopassa. Maanosamme turvallisuustilanne on selvästi heikentynyt ja muuttunut vaikeasti ennustettavaksi. Kansallinen puolustuspolitiikka ei voi sivuuttaa tätä kehitystä.
Venäjä on entistä ennalta-arvaamattomampi. Tästä kertovat venäläishävittäjien jatkuvasti tekemät ilmatilaloukkaukset. Lisäksi syyskuun lopussa järjestetyissä parlamenttivaaleissa Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolue sai entistä vahvemman aseman. Maassa vallitsee käytännössä yksipuoluejärjestelmä ja Putinin yksinvalta.
Venäjän toimet ovat faktoja, eivät mielipiteitä. Putinin kanssa on pidettävä silmät auki ja oltava valppaana ympäri vuorokauden. Paasikivi-Kekkosen -linjaa pitää olla valmis muokkaamaan tilanteen vaatimalla tavalla. Puolueettomuuspolitiikka ei ole tätä päivää.
Brexit merkitsee EU:n sotilaskapasiteetin vähenemistä huomattavasti. Lissabonin sopimuksen artiklan 42 mukaan muut ovat velvollisia auttamaan, mikäli jokin jäsenmaa joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Brittien lähdön seurauksena nämä ”takuut” menettävät merkitystään.
Toisaalta Britannia on aina vastustanut EU:n yhteisiä sotilastoimia ja pitänyt Natoa ainoana varteenotettavana turvallisuuden takuumiehenä. Brexitin myötä EU:n puolustusyhteistyö saattaa ottaa askelia eteenpäinkin. Tämän varaan Suomi ei kuitenkaan voi puolustustaan laskea.
Aikaisemmit uhat ovat olleet selkeämmin valtioiden aiheuttamia, eivätkä ne ole tulleet niin lähelle kansalaisten arkielämää. Terrorismin myötä vaarat ovat iholla ja kotikadulla.
Länsi-Afrikan, Sahelin alueen, Lähi-idän sekä Kaukasuksen kriisien seuraukset heijastuvat turvallisuuteen täälläkin. Niiden vaikutukset näkyvät eri tavoin eri puolilla Eurooppaa. Useista ilmansuunnista tulevat haasteet vaikeuttavat yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan muodostamista.
EU on havahtunut uudenlaisessa tilanteessa jälleen kerran siihen, ettei se oikeasti pysty uhkia torjumaan. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on perinteisesti keskittynyt kriisinhallintaan. Mutta kykyä ehkäistä ja ratkaista ongelmia kotona tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.
Puolustus on käytännössä kokonaan jäsenvaltioiden käsissä. Jäsenmaissa aletaan kuitenkin pikkuhiljaa heräillä yhteistyön tärkeyteen perinteisen puolustuksen saralla. Havahtumisesta kielivät pitkin syksyä tipahdelleet Italian, Ranskan, Saksan ja Suomen ehdotukset EU:n yhteisestä puolustuksesta.
EU:n puolustusyhteistyöhön pitääkin satsata. Päällekkäisyyksien ylläpitämisessä ei ole järkeä maailmassa, jossa finanssikriisi kurittaa kansallisia puolustusbudjetteja. Samalla pitää muistaa perussopimusten asettamat rajoitteet, joiden vuoksi yhteinen puolustuspolitiikka voi edetä vain tuskallisen hitaasti. Kansallista turvallisuutta ei saa ankkuroida yksistään EU:n varaan.
Suomen pitää edelleen jatkaa vahvaa puolustusyhteistyötä ja sen kehittämistä sekä Ruotsin että erityisesti Yhdysvaltojen kanssa. Muistutan jälleen kerran, että Naton turvatakuilla on paras pelotevaikutus. Paljon parempi kuin EU:n vastaavilla.
Nato ja EU kuitenkin jakavat samat tavoitteet ja haasteet. Yhteistyötä pitää tiivistää myös tällä saralla. Nato ja EU eivät ole toistensa kilpakumppaneita. Ne löytyvät jostain ihan muualta.
Suomi tarvitsee vahvaa puolustuspolitiikka tilanteessa, jossa eurooppalainen rauhanprojekti on tullut kyseenalaistetuksi. Kansalaisten turvallinen arki pitää taata monitasoisen yhteistyön kautta.
Julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 21.10.2016
