Ajankohtaista

Nyt pitää toimia, IL-blogi

14.11.2015

Islamin häpäisevä silmitön kiihkoterrorismi etenee Euroopassa. Se ei koskaan tule saavuttamaan tavoitettaan, Euroopan kattavaa ääri-islamilaista valtiota. Mutta eurooppalaisen demokratian se haastaa vakavasti.

Pariisin musta perjantai oli vain yksi lenkki ketjussa, joka asettaa eurooppalaisten valtioiden politiikan väistämättä uuteen järjestykseen. Erikseen valtioina ja yhdessä unionina. On selvää, että tavalliset eurooppalaiset haluavat sairaaseen kehitykseen ratkaisuja. Jos ratkaisuihin ei kyetä, vaihtuu valta Euroopassa toisenlaiseksi. Valtio kerrallaan, vaali vaalilta.

Ihmiset haluavat olla turvassa. Viime vuosien äärimmäisten tapahtumien seurauksena eurooppalaiset eivät koe enää olevansa turvassa. Pitää siis tehdä päätöksiä ja niiden mukaisia toimia, jotta turvallisuus palaisi ääri-islamiin nojaavaa hyökkäystä edeltävälle tasolle.

Ensimmäinen ja tärkein päätös niin Suomessa, muissa EU-valtioissa kuin koko unionin tasolla on sisäisen tiedustelun täydellinen mahdollistaminen ja voimakas satsaus siihen. On käsittämätöntä ja häpeällistä, että eurooppalaiset eivät ole tähän kyenneet. Viranomaisilla täytyy olla lailliset keinot etsiä ja löytää terroritekoja suunnittelevat ennen kuin nämä iskevät. Heidän täytyy voida vaihtaa tietoja ja seurata yksilöitä reaaliajassa, yli valtiorajojen.

Teknisesti olisi täysin mahdollista pysäyttää terrorismin aalto. Politiikkaan tämä on tyssännyt.

EU-tasolla komissio ei ole edes esittänyt tarvittavia toimia sisäiseen tiedusteluun, viranomaisvaltuuksiin ja muihin turvallisuutta lisääviin toimiin. Minimitason asiatkin pysähtyvät viimeistään Euroopan parlamenttiin, jossa keskustaoikeisto ja konservatiivit häviävät äänestyksen toisensa jälkeen.

Naiivius on vielä Euroopassa vallitseva poliittinen ideologia, mutta Suomessa myös elinkeinoelämä on hangoitellut vastaan. Tiedustelulainsäädännön uudistus on jumissa, koska mm. EK on vastustanut sen keskeisiä elementtejä, joilla viranomaisille annettaisiin mahdollisuus seurata turvallisuusriskien kehittymistä.

Kun Ranskassa hallitus esitti tammikuun Charlie Hebdo -iskun jälkeen huomattavasti aiempaa pidemmälle meneviä sisäisen tiedustelun valtuuksia, oli tuttujen poliittisten voimien vastarinta valmiina. Huoli kansalaisten yksityisyydensuojan heikentymisestä on ajanut Ranskassa ja muualla Euroopassa ohi kansalaisten turvallisuudesta.

Ratkaisevaa tulevien vuosien kannalta on nyt se, pystyvätkö nykyiset poliittiset valtapuolueet tekemään rajusti muuttunutta turvallisuusympäristöä edellyttävät päätökset ja toimet. Jos ne eivät pysty, saamme aivan varmasti tilalle toisenlaiset vallanpitäjät. Historian valossa silloin on vaara menettää aika paljon konkreettisempia asioita kuin nykyinen naiivi hysteria ns. eurooppalaisten arvojen menettämisestä.

Kumman vaihtoehdon haluamme?

P.S. On törkeää leimata terrorismin vastaisen toiminnan mahdollistaminen ja edistäminen ”eurooppalaisten arvojen vaarantamiseksi”. Asiahan on juuri päinvastoin. Tällä menolla ne arvot todella ovat vaarassa.

Julkaistu IL-blogipalvelussa 14.11.2015.

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail this to someone