Luomutuotantoa edistettävä rohkeasti, Maaseudun tulevaisuus
23.9.2016
Suomessa luomun kulutus on kasvanut tuskallisen hitaasti. Vaikka kasvua on ollut koko 2000-luvun, on luomun markkinaosuus Suomen päivittäistavarakaupassa edelleen vain kaksi prosenttia. Vuoteen 2020 mennessä osuuden ennakoidaan nousevan kolmeen prosenttiin.
Suomalaisten kannattaisi katsoa vahvistuvaan kansainväliseen trendiin. Erään brittiläisen tuottajaorganisaation raportin mukaan maailman luomumaitomarkkinoiden ennakoidaan kasvavan vuosittain kuudella prosentilla.
Tärkeimmät syyt luomun ostamiseen ovat tuotteiden puhtaus, hyvä maku sekä ekologisuus ja terveellisyys. Huippulaatuinen ja puhdas ruoka voisi olla kullanarvoinen etu Suomelle sekä kotimaisilla että kansainvälisillä ruokamarkkinoilla.
Luomutuotannon kannattavuus on usein tavanomaista parempi myös tuottajan näkökulmasta. Luomutuottaja kohtaa Suomessa kuitenkin edelleen käsittämättömiä vaikeuksia ja esteitä.
Ensinnäkin meidän kansalliset tulkintamme EU:n luomuasetuksesta menevät jo ylisääntelyn puolelle. Monet toimintatavat, jotka ovat tavallisia ja maalaisjärjen mukaisia muualla, on meillä kielletty. Suomessa tunnutaan noudattavan mielummin säännön kirjainta kuin henkeä.
Toiseksi virkamiehet näyttävät tekevän turhan herkästi omavaltaisia tulkintoja eivätkä tarkastajat saa neuvoa tuottajaa kentällä. Päätöksiin on mahdollista hakea muutosta vain raskaan valitusprosessin kautta hallinto-oikeudesta.
Kolmanneksi kaikki kestää aivan liikaa. Luomuun siirtymisen mahdollistavaa päätöstä voi joutua odottamaan kuukausia vaikka tarkastuksessa ei olisi havaittu puutteita. Tämän seurauksena tuotteiden saaminen markkinoille ja vientiin venyy.
Hallituksen luomuohjelman tavoitteena on, että vuonna 2020 luomua olisi 20 prosenttia peltopinta-alasta. Tällä hetkellä sitä on piirun verran alle 10 prosenttia. Tavoite on yhteinen, mutta harva näyttää olevan valmis tekemään sen eteen yhteistyötä.
Toimijoiden välinen valtataistelu johtaa tällä hetkellä turhiin tarkastuksiin, päätösten viivyttämiseen, tehottomuuteen ja huonoon tiedonkulkuun. Valvonnan ulkoistamista pitäisi mielestäni harkita ja sen lähtökohtana olisi oltava neuvonta, tehokkuus ja virheiden ennaltaehkäisy. Tuottajien auttaminen. Päämääränä on hyvä ja laadukas luomutuotanto – ei virheiden etsiminen virheiden takia.
Maailma jatkaa vaurastumistaan ja ihmisillä on yhä enemmän varaa panostaa ruokaan. Sopivasta markkinaraosta huolimatta Suomi ei tunnu siihen iskevän. Meillä ei ole sopimuksia esimerkiksi siipikarjanlihan viennistä Etelä-Korean, Kiinan, Kanadan tai Yhdysvaltojen kanssa.
Näistä ongelmista pitää hankkiutua määrätietoisesti eroon, jotta suomalainen luomutuotanto voisi tosissaan kasvaa. Suomen kokoisessa Tanskassa on tehty isot strategiset linjaukset luomun suosimisesta. Perinteinen tehomaatalousmaa on esimerkiksi ruvennut tarjoamaan luomuruokaa armeijassa. Tanska onkin noussut yhdessä Ruotsin kanssa maailman luomunkulutuksen ykkösiksi.
Pelkästään ongelmiin puuttuminen ja niiden ratkaisu ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös asennemuutosta. Väitän, että kaikilla portailla ja tasoilla suhtaudutaan edelleen luomuun ylenkatsoen. Sitä pidetään pienenä piipertelynä ja hippien hömppänä.
Kuluttajat kiinnittävät kuitenkin yhä enemmän huomiota laatuun ja turvallisuuteen. En näe tämän globaalin suuntauksen muuttuvan ihan pian. Pikemminkin uskon sen vahvistuvan sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Tuntuu tuhlaukselta, jos kaikki toimijat kaikilla tasoilla eivät tee yhteistyötä tämän tilaisuuden hyödyntämiseksi ja suomalaisen luomutuotannon edistämiseksi.
Julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 23.9.2016
