Ajankohtaista

Kansainvälinen järjestelmä heikoilla kantimilla, Maaseudun Tulevaisuus

13.7.2018

Suomi saa alkuviikosta paistatella maailmanpolitiikan keskiössä Trumpin ja Putinin tavatessa pohjoisen kotimaamme neutraalilla maaperällä. Kahden suuren kohtaamista jännitetään joka puolella planeettaa. Eikä suotta. Luvassa saattaa pahimmillaan olla suuruudenhullu sielunkumppanuuden näytös tai tragikoominen tahtojen taisto, josta voittajina selviytyvät korkeintaan osapuolet itse, jos hekään.

Kansainvälisellä kentällä ollaan jälleen asetelmassa, jossa passiivis-aggressiiviset ja ennalta-arvaamattomat valtiot saattavat järkyttää yksin, kaksin tai pienen porukan kesken koko maailmanjärjestyksemme tilaa. Monenkeskisen yhteistyön arvo on alkanut unohtua ja itsekkyys ajaa yksittäisiä toimijoita eteenpäin.

Olemme viime kuukausina enenevissä määrin joutuneet todistamaan kauppasotien uhkaa, keskinäisen vihoittelun yltymistä ja sulkeutuvia rajoja. Vakaina ja avoimina pidetyt eurooppalaisetkin valtiot ovat sortuneet populismin tielle suojaamaan kiihkomielisesti kansallista identiteettiään ja vastustamaan yhteistyötä globaalilla kentällä.

Vuosikymmenten kehityksestä nauttinut Eurooppa on hajaantunut ideologisesti. Puola ja Unkari vetävät täysin omaa linjaansa, mutta myös Saksan ja Itävallan kaltaisissa vahvoissa maissa sisäiset jännitteet ohjaavat yhä enemmän politiikkaa ja heikentävät yhteistyökykyä kansainvälisillä foorumeilla. Eilisen päivän ideologiat nostattavat päätään ja yrittävät repiä kansalaisia ääripäiden leireihin.

Vanhan viisauden mukaan saatamme oppia vanhempiemme virheistä, mutta jo isovanhempiemme opit jäävät helposti unholaan. Kansallisvaltioissa ympäri maailmaa löytyy yhä enemmän kannatusta valtiokeskeisten asetelmien palauttamiseksi ja monenkeskisen yhteistyön lakkauttamiseksi. Siis takaisin asetelmiin, jotka kuuluvat historiankirjoissa maailmansotia edeltäneisiin tunnelmiin.

Huolestuttavaa kehitystä ei esiinny ainoastaan autoritäärisissä yhteiskunnissa. Vakaita sivistyneitä yhteiskuntarakenteita on viime vuosina läntisessäkin maailmassa haastettu legitiimisti demokraattisilla vaaleilla. Sulkeutuneiksi on siis alettu tarkoituksellisesti. Tällaistako maailmaa ihmiset todella haluavat?

Jos itsekkyys ja sisäänpäinkääntyneisyys voittavat, ei kansainvälisen yhteistyön tarjoamalle kasvulle ja kukoistukselle jää tilaa. Kansojen kisailu yhä enemmän toistensa kustannuksella murentaa hitaasti rauhan ja vakauden rakenteita.

Maailmanpolitiikka painii kasvukivuissaan, eivätkä EU:ssakaan jäsenmaat ole pystyneet kokoamaan joukkojaan yhteiseen poliittiseen rintamaan. Populististen liikkeiden tarjoamat nopeat helpotukset ovat nousseet kansan suosioon ja ratkaisut hetkellisiin ongelmiin on haluttu saavuttaa välittömästi, ilman todellista pohdintaa siitä, mikä toisi parhaan ja oikeudenmukaisimman lopputuleman pitkällä aikajänteellä.

Edustuksellinen demokratia, tasa-arvo, vapaus ja oikeusvaltio ovat kuitenkin edelleen voimissaan. Vika ei ole arvoissamme tai sivistyneissä yhteiskuntajärjestelmissämme. Vika on ihmisluonteessa. Populistien tarjoamiin pikavoittoihin on helppo langeta.

Mutta me olemme kansa, ja me olemme muutos. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kehityksen on lähdettävä omista asenteistamme.

Kysymys kuuluukin: haluammeko me sivistyneenä ihmiskuntana tosiaan vaarantaa kansainvälisen järjestelmän olemassaolon? Epäilen vahvasti. Itse haluan vakaata ja oikeudenmukaista yhteistyötä, jota rakennetaan yhteinen hyvinvointi ja vauraus edellä. Pelkojen ja itsekkyyden varaan emme voi rakentaa mitään kestävää.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 13.7.2018.